Alueiden käyttöä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon vedenalaisten elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen. Lisäksi suunnitelmassa osoitetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, joita ovat muun muassa vaelluskalojen kannalta merkittävät joet ja kansainväliset viheryhteydet.
Toimialan visio: Kaikki mereen vaikuttavat toimijat huomioivat meriluonnon ekologiset reunaehdot ja turvaavat meriluonnon monimuotoisuutta. Yhteistoiminnallinen ja kestävä merialueen suojelu parantaa meriekosysteemin tilaa.
Merialuesuunnitelmassa on tuotu kartoille ekologisesti arvokkaita vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden alueita (EMMA)[1], sekä huomattavat maan ja meren vuorovaikutukseen liittyvät ekologiset kulkuyhteydet, kuten vaelluskalojen kannalta merkittävät joet ja kansainväliset viheryhteydet. Toiminnallisia alueita suunniteltaessa on huomioitu myös valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet,[2] kansallispuistot ja Natura-alueet, sekä rannikkovesien ekologinen tilaluokitus. Lisäksi merialuesuunnittelun periaatteena on noudattaa kaikilla merellisillä toimialoilla kestäviä, luontoarvoja sekä vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta tukevia toimintatapoja, mikä edistää myös EU:n vesipuitedirektiivissä, sekä meristrategiadirektiivissä asetettuja vesien hyvän tilan tavoitteita. Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta uusia suojelualueita, tai suojelutoimia, vaan suunnitelman vaikutus syntyy luontoarvojen esiin nostamisesta ja luonnonsuojelun tunnistamisesta tärkeänä osana alueiden käytön suunnittelua ja kehittämistä, sekä rannikkoalueiden erityispiirteiden tunnistamisesta ja huomioimisesta suunnittelussa osana rannikkostrategian[3] tavoitteiden tukemista. Merialuesuunnitelmassa esitettyjen luonnonsuojelun ja meriympäristön hyvän tilan tavoitteiden toteutuminen vaatii muutoksia myös maalla tapahtuviin toimintoihin. Valtaosa Itämeren kuormituksesta tulee valunnan mukana maalta.[4] Merialuesuunnitelma korostaa ja tekee näkyväksi mereisten alueiden hoidon ja merialueen käytön suunnittelun tarvetta, joten se jo itsessään edistää vuoropuhelua maa- ja meritoimintojen välillä. Alueellisten ominaispiirteiden lisäksi suunnitelmassa on huomioitu rannikon avoimuusvyöhykkeet sisäsaaristosta avomerelle. Lisäksi on pyritty huomioimaan vyöhykkeittäin luonnon ja meriympäristön ominaispiirteet, yhteensovitettavat toiminnot sekä maan ja meren vuorovaikutus kullakin vyöhykkeellä.
Merialuesuunnitelmassa osoitetut merkittävät vedenlaiset luontoarvokohteet eivät ota kantaa hallinnollisiin rajoihin tai olemassa oleviin suojelualueisiin, eivätkä ne ole ehdotuksia suojelualueiksi. Suunnitelmalla ei ole suoria oikeusvaikutuksia ympäristön käyttöön liittyvien hankkeiden lupaharkintaan.
Vedenalaisten luontoarvojen tunnistaminen ja esiin nostaminen lisää tietoa ja ymmärrystä, mikä edistää luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilymistä sekä luonnonvarojen uusiutumista ja säilymistä merenhoitosuunnitelmassa[5] määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä monilajisimpia ja ekosysteemien toiminnan kannalta tärkeimpiä ovat kosteikot ja jokisuistot, matalat merenlahdet ja laguunit sekä kalliorannat ja riutat[6]. Arvokkaiden luontotyyppien esiintyminen on ollut yksi EMMA-työn arvokkaiden alueiden tunnistusperiaatteista. Näiden luontoarvoiltaan merkittävien alueiden osoittaminen merialuesuunnittelussa myötävaikuttaa meriympäristön suojeluun, joka toteutuessaan turvaisi merkittävän osan Itämeren biodiversiteetistä.
Kosteikot ja jokisuistot pidättävät ravinteita, sitovat hiiltä ja puskuroivat tulvia, sekä tarjoavat elinympäristöjä esimerkiksi monille hyönteis- ja lintulajeille. Matalat merenlahdet ja laguunit luonnontilaisina myöskin pidättävät ravinteita ja ovat merkittäviä kalojen poikastuotantoalueita. Kalliorannat ja riutat ovat Itämeren tärkeimpien avainlajien, rakkohaurun ja sinisimpukan elinympäristöjä, ja näin ollen tukevat monien ekosysteemien toimintaa sekä veden alla että rannalla, tarjoamalla elinympäristöjä lukuisille selkärangattomille ja kaloille, jotka ovat ravintoa edelleen esimerkiksi linnuille ja nisäkkäille.[7]
Ilmaston lämmetessä sateisuus ja erityisesti talvitulvat ovat yleistyneet[8], jolloin valunta erityisesti pelloilta ja metsistä lisääntyy, kun talvehtivat kasvit eivät pidätä vettä. Viimevuosina ihmistoiminnan seurauksena Itämereen päätyvää kuormitusta on pystytty pienentämään, mutta useiden vesialueiden tila on silti heikentynyt ja syyksi on esitetty mm. lisääntynyttä valuntaa. Lisääntyvä sadanta myös ajoittain kuormittaa jätevedenpuhdistamoita pisteeseen, jossa suuria määriä vettä joudutaan ohijuoksuttamaan, kun erilliset hulevesiviemärit puuttuvat. Tällaisissa tilanteissa toimivat kosteikot, hidasjuoksuiset jokisuistot, ja korkeatuottoiset matalat lahdet pidättävät tehokkaasti maalta tulevan huuhtouman mukana tulevia ravinteita, samentavia partikkeleita ja haitta-aineita ja suojelevat Itämerta lisääntyvältä kuormitukselta.[9]
Terveet ekosysteemit tuottavat tärkeitä palveluja, jotka ylläpitävät myös ihmisten elinympäristöä. Itämeressä tunnistettuja ekosysteemipalveluja ovat esimerkiksi ilmaston ja ilmanlaadun säätely, aineiden, kuten ravinteiden ja veden kierron säätely, Maisema- ja virkistysarvot, ruuan- ja muiden aineellisten hyödykkeiden tuotanto sekä biodiversiteetti ja elinympäristöpalvelut. [10]
EMMA-työssä tunnistettujen vedenalaisten luontoarvoalueiden, sekä merkittävien ekologisten yhteyksien nostaminen merialuesuunnittelun merkintöihin saattavat tukea suojelualueverkoston mahdollista laajentamista ja meriympäristön kestävää hoitoa tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos edetessään muuttaa ja siirtää lajeille ja luontotyypeille sopivia esiintymisalueita. Nouseva lämpötila, vähenevä suolaisuus ja jääpeite, sekä lisääntyvä sadanta kaventavat erityisesti arktisten ja mereisten lajien elinympäristöjä ja saattavat mahdollistaa
lämpimämpien vyöhykkeiden ja makean veden lajien siirtymisen uusille alueille.[11] Olosuhteiden muuttuessa kattava suojelualueiden ja ekologisten käytävien verkosto on välttämätön lajien siirtymisen ja sopeutumisen mahdollistamiseksi. Vaikka merkinnät eivät ole oikeudellisesti sitovia, niillä voi olla toimintaa ohjaavaa vaikutusta hankkeiden suunnitteluun.
Meriympäristön luontoarvojen tunnistamisella on positiivisia vaikutuksia rannikon ja saaristojen yhdyskuntarakenteeseen sekä elinkeinojen kilpailukykyisyyteen. Puhdas ja elinvoimainen meriluonto on merkittävä vetovoimatekijä esimerkiksi matkailualalla ja kuntien kilpailussa asukkaista sekä tukee kalakantojen elinvoimaisuutta.
Kotimaan matkailu ja virkistyskäyttö on myös selvästi kasvussa. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet 1,9 miljoonasta 3,2 miljoonaan 2010-luvulla[12]. Rannikolla ja saaristossa on useita kansallispuistoja joihin voidaan houkutella lisää kävijöitä edistämällä meriympäristön hyvää tilaa.Toisaalta käytön ja kulutuksen kasvaessa tarvitaan entistä tehokkaampia suojelutoimia ekosysteemien toiminnan turvaamiseksi. Merialuesuunnittelussa esitetyt arvokkaat alueet tukevat kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden muodostaman suojelualueverkon suunnittelua tulevaisuudessa. Tämä vastaa hallitusohjelmassa[13] esitettyyn tavoitteeseen kansallispuistoverkoston laajentamisesta.
Samalla tavalla mereisten ekosysteemien hyvinvoinnin edistäminen ja hyvä vesien tila parantavat ammattikalastuksen edellytyksiä tukemalla kalakantojen elinvoimaisuutta. Myös kalankasvatus hyötyy terveestä meriympäristöstä, sillä puhdas meri mahdollistaa jatkossakin kestävän kalankasvatuksen merialueilla.
Meriympäristön hyvä tila vaikuttaa positiivisesti ihmisten elinympäristöjen laatuun sekä viihtyvyyteen. Merialuesuunnittelussa esiin nostetut kestävän käytön ja suunnittelun periaatteet tukevat toteutuessaan maisema- ja kulttuuriperintöarvojen ylläpitämistä ja vedenalaisten luontoarvojen huomioimista mereisten toimintojen sijoittamisessa ja toteuttamisessa.
Viheralueiden ja luonnon eheyttävää ja stressiä lievittävää vaikutusta on tutkittu runsaasti viime aikoina[14]. Luonnonmukainen ja terve ympäristö edistää ihmisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Vedenalaisten luontotyyppien ja merenpohjan tila näkyy esimerkiksi veden laadussa, rantojen puhtaudessa ja mereisten ravintoverkkojen ylemmillä tasoilla, kuten linnuston tilassa, jotka kaikki ovat ihmisille näkyviä meriluonnon ilmentymiä. Veden läheisyydellä on erityinen merkitys suomalaisessa asumiskulttuurissa, ja hyväkuntoisten vesistöjen lähellä tai rannalla sijaitsevien kiinteistöjen arvo on korkea. Saaristossa ja rannikolla asuville ihmisille lähialueen vesien tila on usein merkityksellinen ja tärkeä asia, ja esimerkiksi syanobakteeri- eli sinileväkukinnot, umpeenkasvaminen ja veden sameus koetaan huonoina asioina, ja yleisesti ollaan kiinnostuttu tunnistettavien lajien, kuten kalojen ja lintujen hyvinvoinnista.[15] Meren tilan edistämisellä onkin positiivisia vaikutuksia ihmisten elinympäristöön.
Vapaa-ajankalastus hyötyy myös selvästi vedenalaisten luontotyyppien hyvästä tilasta. Laguunit ja matalat lahdet, sekä riutat ovat erittäin tärkeitä kalojen poikastuotannolle. Yksittäinen laguuni voi tuottaa merkittävän osan tietyn alueen lahtikutuisten kalojen, kuten ahvenen, hauen ja kolmipiikin poikasmääristä. Siksi jo yhden laguunin kunnostaminen voi parantaa alueen kalakantojen tilaa merkittävästi, ja vastaavasti yhden laguunin tilan heikentäminen esimerkiksi ruoppaamalla, voi saada kannat taantumaan.
Merialuesuunnitelmassa esiin nostetut merialueiden kestävän ja luonnontilaa edistävän alueiden käytön periaatteet saattavat aiheuttaa ristiriitaa alueidenkäyttötavoitteille, esimerkiksi virkistyskäytön, matkailun ja meriliikenteen osalta. Paikallisesti voi syntyä konflikteja tai eturistiriitoja, mikäli samalle alueelle on osoitettu sekä merkittäviä luontoarvoja, että kehittämissuunnitelmia. Vedenalaisen luonnon suojelutarpeiden huomioon ottaminen merialuesuunnitelman kuvaamalla tavalla edellyttäisi paikoittain rajoitteita alueiden käyttöön ja rantojen ruoppaamiseen. Ristiriitojen välttämiseksi hyvä ja avoin kommunikaatio on tärkeää.
[1] https://helda.helsinki.fi/handle/10138/312221
[2] https://www.ymparisto.fi/fi-fi/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueidenkayttotavoitteet
[4] https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Kuormitus
[5] Merenhoitosuunnitelman (EU:n meristrategiapuitedirektiivin edellyttämä meristrategia) 1.osa: Arvio meren nykytilasta, hyvän tilan määritelmät ja yleiset ympäristötavoitteet sekä indikaattorit (2018) https://helda.helsinki.fi/handle/10138/274086
[6] Itämeren luontotyyppien määrittelyyn käytettiin viimeisimmässä luontotyyppien uhanalaisuutta tutkineessa selvityksessä HELCOM:in HUB-luokitusta, joka perustuu lajien peittävyyksiin. HUB-luontotyyppejä käytettiin myös EMMA-alueiden valintaan, mutta käytössä oli myös muita kriteereitä, kuten riittävä tutkimustieto alueelta. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Itameri/Itameren_luontotyyppien_luokittelu
[7] Itämeren luontotyypit Ympäristö.fi https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Itameri
[10] Sagebiel jne. 2016 https://academic.oup.com/icesjms/article/73/4/991/2458767
[11] https://itameri.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Ilmastonmuutos
[12] Metsähallitus, kansallispuistojen käyntimäärät https://www.metsa.fi/kayntimaarat
[13] Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma
[14] Hedblom jne. 2019 https://www.nature.com/articles/s41598-019-46099-7
[15] Suomen Ympäristökeskus, Hjerppe: Rantakiinteistöjen virkistyskäyttöhyödyn arvioiminen vesienhoidon toisella suunnittelukaudella 2014