Merituulivoima

Merituulivoiman vaikutukset vesistöön sekä maa- ja kallioperään koostuvat meren pohjassa suoritettavista rakennustöistä. Näitä ovat voimalan perustuksien rakentaminen sekä sähkönsiirtokaapeleiden asentaminen. Rakennustyöt voivat aiheuttaa sedimentoituneiden ravinteiden ja haitallisten aineiden kuten raskasmetallien, dioksiinin tai furaanin pölyämistä sedimentistä. Toisaalta näiden aineiden pitoisuudet avomerellä ovat yleensä matalia ja vaikutus hetkellinen, jolloin vaikutus jää kokonaisuudessaan merkitykseltään vähäiseksi. Ulkomerellä osoitetun potentiaalin osalta on huomioitava, että toimintojen vaatima infrastruktuuri, kuten väylät ja kaapeloinnit, aiheuttavat rasitetta alueille, joiden lävitse ne kulkevat, vaikka varsinainen toiminta olisi sijoitettu avomerelle.

Rakennustyöt lajistoltaan ja luontotyypeiltään merkittävissä kohteissa kuten riuttojen päälle, vaikuttavat paikallisesti näihin luontotyyppeihin ja lajiesiintymiin (esim. kutualueet, vaelluskalojen reitit). Perustusten rakentamista tulisikin suunnitella kalojen kutuajat huomioiden. Merkittävin osa arvokkaista vedenalaisista luontotyypeistä sijaitsee kuitenkin matalammalla ja lähempänä rantaa kuin potentiaalisilla merituulivoimalle osoitetuilla alueilla^[2]. Toisaalta perustukset voivat toimia myös keinoriuttoina, kun luonto rakentamisen läheisyydessä on palautunut. On huomioitava, että suunnittelussa on käytetty mallinnusta, joka ottaa huomioon meriluonnon herkkyyden sekä suojelualueet ja -arvot. Tunnistetut potentiaaliset paikat merituulivoimalle sijaitsevat paikoissa, joissa niiden aiheuttama rasitus meriluonnolle on mahdollisimman vähäinen.

Lisäksi voimaloilla voi olla haitallisia vaikutuksia linnustoon ja lepakoihin. Eläinten suorista törmäyksistä aiheutuvat vaikutukset ovat kuitenkin osoittautuneet varsin vähäiseksi ja maatuulivoimaloista saadun kokemuksen perusteella näyttäisikin, että linnut ja pystyvät kiertämään muuttoreitille osuvan tuulivoimapuiston tai lentämään tuulivoimaloiden välistä.^[3] Tämän välttämisvaikutuksen seurauksena voi tapahtua myös habitaattien menetystä. 

Ilmaston kannalta merituulivoima on tapa tuottaa sähköä vähäisillä kasvihuonekaasupäästöillä^[4]. Merituulivoiman rakentaminen lisää vähäpäästöisen energian osuutta sähköverkossa ja syrjäyttää fossiilista energiaa, jolloin sen vaikutus ilmastoon on positiivinen.

Suunnitelmassa on osoitettu merituulivoimalle pinta-alaa yhteensä noin 3 500 km2. Merituulivoiman keskimääräinen tilatarve on 5 MW/km2, jolloin osoitetut alueet mahdollistavat noin 15,7 GW energiantuotannon (WindEuropen Suomen osalta määrittämä visio on 15 GW vuoteen 2050 mennessä)^[5]. Toteutuessaan tämä luo merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle energiatoimialalle. Myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen meripolitiikan linjauksista)[6] on asetettu tavoitteeksi uusien vähähiilisten, ekologisesti kestävien energiatehokkuutta parantavien merellisten energiateknologioiden ja palveluiden kehittäminen ja vienti. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa 2019[7] on lisäksi mainittu, että sähkön ja lämmön tuotannon tulee olla Suomessa lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä huolto- ja toimitusvarmuusnäkökulmat huomioiden.

Merituulivoiman rakentamisella sekä puistojen käytöllä ja kunnossapidolla on merkittävä työllistävä vaikutus suoraan ja välillisesti. Merituulivoiman rakentaminen on työmäärällisesti enemmän kuin maatuulivoimassa, jolloin myös työllistävä vaikutus on suurempi. Välillisesti merituulivoiman rakentaminen vaikuttaa myös majoitusalaan, sillä rakentajat tulevat erityisesti alkuvaiheessa mahdollisesti muualta ennen kuin osaamista Suomessa saadaan lisättyä.^[8] Lisäksi merituulivoimasta saatavalla kiinteistöverotuloilla on erittäin merkittävä vaikutus yhä useamman kunnan taloudelle.

Meriteollisuudelle ja meriliikenteen harjoittajille merituulipuistojen rakentaminen ja operointi tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Suomalaisissa yrityksissä on osaamista merellä tapahtuvaan rakennustoimintaan ja jäisten olosuhteiden hallintaan. Investoinnit merituulivoimaan tukevat tämän osaamiskeskittymän kehittymistä, mikä voi synnyttää merkittäviä vientimahdollisuuksia. Perustusratkaisut, rakentamisvaihe sekä operointi ja huoltotoiminta edellyttävät erityiskalustoa, jota alan toimijoilla ei entuudestaan ole juurikaan käytössä. Satamia tullaan oletettavasti hyödyntämään turbiinin osien välivarastointiin sekä huolto- ja miehistönkuljetusalusten tukisatamina.

Merituulivoimalle tunnistetut alueet ovat pinta-alallisesti laajoja sekä kaukana kantaverkon liityntäpisteistä. Tunnistetun potentiaalin hyödyntämisen näkökulmasta olennaista on, millaiseksi investointien kustannukset muodostuvat. Tähän vaikuttaa muun muassa energian hintakehitys ja suunnittelualueiden tarkentuminen (merenpohjan laatu ja syvyydet sekä etäisyys rannikosta). 

Merituulivoiman käytön aikaiset vaikutukset liikenteeseen ja logistiikkaan ovat vähäiset; ne sijoitetaan kauas ihmistoiminnoista ja vaativat vain vähäistä huoltoliikennettä. Merialuesuunnitelma ei vaikuta siihen, kohdistuvatko investointipäätökset maa- vai merituulivoimaan, vaan investointien kohdentuminen liittyy niiden teknistaloudelliseen kannattavuuteen. Lisäksi osoitetut alueet huomioivat käytössä olevat meriliikenteen väylät[9]. 

Merituulivoiman vaikutukset ihmisten elinympäristöön muodostuvat turbiinin tuottamasta visuaalisesta haitasta ja melusta. Altistuvia kohteita voivat olla ranta-asukkaat, vapaa-ajan asunnot, virkistysalueet ja veneily, vaikka merialuesuunnitelmassa merituulivoimalle osoitetut alueet sijoittuvatkin pääsääntöisesti kauas asutuksesta. Myös vapaa-ajan veneily keskittyy yleensä alueille, joilla on asutus- tai kesämökkitihentymiä. Nämä on pyritty ottamaan suunnittelussa huomioon käyttämällä mallinnusta, joka mallinnus ottaa huomioon myös näkö- ja äänihaitat, sekä ylipäätään etäisyyden kesämökkeihin ja asutukseen. Rakennusvaihe voi lisätä alusliikennettä satamissa, mutta voimaloiden normaali käyttö vaikuttaa vain vähän ihmisten elinympäristöön.

Tuulivoimalla on vaikutusta maiseman rakenteeseen, luonteeseen ja laatuun. Tuulivoiman visuaaliset vaikutukset eli niiden näkyminen maisemakuvassa korostuu tuulivoimaloiden suuren koon vuoksi. Merituulivoiman potentiaalisten alueiden tunnistamisessa on yhteiskunnallisten kielteisten vaikutusten minimoimiseksi huomioitu 200 m korkeiden tuulivoimaloiden aiheuttamaa näköhaittaa nk. viewshed-menetelmän avulla. Teoreettisena maksiminäkyvyysalueena pidetään noin 20-35 km voimaloista. Tällaiselta etäisyydeltä voimalat voi havaita paljaalla silmällä hyvissä sääolosuhteissa. Tuulivoimaloista aiheutuvan näkyvän muutoksen suuruuden lisäksi maiseman sietokyky ja arvot vaikuttavat maisemavaikutuksen merkittävyyteen.^[10] Tuulivoimaloiden visuaalisia vaikutuksia vahvistavat niiden liike sekä valon ja varjon vaihtelu lähietäisyydeltä katsottuna. Lisäksi pimeällä tuulivoimaloiden asema maisemassa korostuu alueilla, joilla ei ole muita valonlähteitä.^[11]

Merialuesuunnitelmissa esitetyt merituulivoimalle potentiaaliset alueet on pääosin sijoitettu avomerelle ja osin viipalemuotoon avomerelle leventyen. Etäisyydet rannikkoa lähinnä olevista voimaloista lähimpiin saariin tai mantereen ranta-alueille olisivat pääsääntöisesti pitkiä, jolloin maisemakuvallinen muutos on vähäinen. Tuulivoima-alueet saattavat tästä huolimatta vaikuttaa maisemakokonaisuuksien luonteeseen. Ihmistoiminnan muokkaamilla alueilla tuulivoimalan aiheuttama maisemakokonaisuuden luonteen muutos on tyypillisesti pienempi kuin alueilla, joilla ihmistoiminta on vähäistä18. Avomerialueilla näkyvää ja pysyvää ihmistoimintaa on toistaiseksi vähän ja merimaisema rinnastuu pääasiassa luonnonmaisemaksi. Merituulivoimaloiden sijoittaminen avoimeen merimaisemaan muuttaa maiseman luonnonmaisemasta enemmän ihmistoiminnan muovaamaksi maisemaksi. Tämä voi heikentää maiseman virkistyksellistä arvoa erityisesti luonnontilaisen kaltaisilta ranta-alueilta ja merialueilta käsin maisemaa tarkasteltaessa. Lisäksi erityisesti luontomatkailun kannalta tuulivoiman aiheuttamalla maiseman muutoksella voi olla paikallisesti haitallisia vaikutuksia, toisaalta tuulivoima-alueet voivat olla potentiaalisia teollisuusmatkailukohteita. Tuulivoimalle soveltuvat alueet sijaitsevat pääosin niin kaukana maisemallisesti arvokkaasta saaristosta ja RKY-kohteista, että niiden maisemallinen vaikutus kulttuuriperintöön on hyvin vähäinen.

Potentiaaliset merituulivoima-alueet käsittävät vain pienen osan Suomen merialueista ja avoin maisemakuva merialueilla pääosin säilyy. Näistäkin osoitetuista alueista vain osa on mahdollista ottaa käyttöön. Potentiaalisten tuulivoima-alueiden sijoittuminen vaihtelee merialueittain ja joillakin alueilla kokonaisvaikutukset maisemakuvaan saattavat olla merkittäviä erityisesti huomioiden merialueelle suunniteltujen ja manneralueella sijaitsevien toteutuneiden ja suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutukset.

Kulttuuriperinnön osalta merenpohjan kulttuuriperintökohteet kartoitetaan tuulipuiston ja sen merikaapelin sijoitussuunnittelussa. Näin ollen vaikutus merenalaisiin kulttuuriperintökohteisiin tulee oletettavasti olemaan vähäinen. Merituulivoiman lisääminen merialueilla voi lisätä tietoa vedenalaisista kulttuuriperintökohteista ja näin edistää vedenalaisen kulttuuriperinnön vaalimista tiedon lisääntymisen myötä.

Merituulivoimalat aiheuttavat haittaa Puolustusvoimien ilma- sekä meritilannekuvaa tuottaville sensoreille luomalla katvealueita, jotka voivat estää ilmatilan ja aluevesien aukottoman valvonnan. Suunnitteilla olevien merituulivoimahankkeiden osalta onkin pyydettävä Puolustusvoimilta lausunto mahdollisista häiriövaikutuksista.^[12]