header_meriteollisuus

Merilogistiikka

Merialuesuunnittelussa on käytetty merkintää merenkulun alue, jolla osoitetaan yleispiirteisesti merenkulun käyttämät alueet. Merenkulun alueet perustuvat meriliikenteen käyttämiin alueisiin, olemassa olevien väylien sijainteihin sekä uusien väylien osoittamistarpeisiin, joista on yleistetty merenkulun alueet -merkintä. Merenkulun alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon merenkulun ja merilogistiikan tulevaisuuden tarpeet sekä turvallisen merenkulun edellytykset. 

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia toiminnallisia yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja muuta hyvinvointia. Toiminnalliset yhteydet ovat sekä kansainvälisiä että kansallisia. Toiminnallinen yhteys voi käsittää matkailu- ja virkistys-, sekä infrastruktuuriyhteystarpeita. Lisäksi merialuesuunnittelussa tunnistetaan kansainvälisesti merkittävät TEN-T- ydinverkon ja kattavan verkon satamat sekä muut alueellisesti merkittävät satamat.

Meriliikenteelle on laadittu seuraava visio: Merilogistiikka on globaalisti kilpailukykyistä, turvallista ja kestävää.

Suunnitelmassa on esitetty kansainvälisesti merkittävät satamat (TEN-T), muut kauppamerenkulun satamat sekä muut alueellisesti pienemmät satamat. Suunnitelmaan merkityt satamat ovat nykyisellään toiminnassa olevia, eikä suunnitelmaan ole esitetty uusia satamia tai nykyisten satamien laajennuksia taikka vanhojen satamien käytöstä poistamista. Tältä osin suunnitelman toteutuminen ei aiheuttaisi muutosta nykytilaan. 

Osana EU:n TEN-T -ydinverkkokäytäviä on toiminnallisina yhteyksinä tunnistettu Turku-Tukholma -yhteys sekä Helsinki-Tallinna -yhteys. Muina toiminnallisina yhteyksinä on osoitettu Länsi-Uusimaa – Keski-Eurooppa -yhteys, Kotka-Pietari -yhteys sekä Kotka-Viro -yhteys. 

Näiden lisäksi merialuesuunnitteluprojektin puitteissa on laadittu esiselvitys ruoppausmassojen kestävistä läjitysvaihtoehdoista. Esiselvityksen pohjalta ei mittakaavasyistä ole tehty merkintöjä merialuesuunnittelukarttoihin, mutta selvitys julkaistaan osana merialuesuunnitelmaa.

Vaikutukset

Suunnittelumerkinnät perustuvat pitkälti nykyisellään toteutuvaan meriliikenteeseen, mutta suunnitelmassa on tunnistettu taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja muuta hyvinvointia. Pietariin suuntautuvan mahdollisen uuden väylän osalta ei ole tiedossa ruoppaustarpeita. Yleisesti voidaan todeta, että suunnitelma kuvaa pitkälti nykytilaa, eivätkä sen ympäristövaikutukset poikkea nykytilasta mikäli liikennemäärät pysyvät nykyisen kaltaisina. Toisaalta kaikki meriliikenteen tulevaisuutta kuvaavat skenaariot ennakoivat liikennemäärien kasvua myös Itämerellä. IMO:n päätös laivojen typpipäästöjen vähentämisestä NECA-alueilla tulee voimaan 1.1.2021, mikä tulee vähentämään meriliikenteen päästöjä. Merialuesuunnitelmaluonnoksessa ei ole määrällisiä tavoitteita meriliikenteen lisäämisen tai vähentämisen suhteen, joten näiden vaikutusten suuntaa ja merkittävyyttä ei voida aineiston pohjalta arvioida.

Suunnitelmassa ei ole arvioitu keskipitkällä aikavälillä nykyisten väylien syventämistarpeita, uusien väylien perustamistarpeita tai satamakapasiteetin riittävyyttä tätä kehitystrendiä ajatellen. Jos väyläverkosto jää suunnitelmassa esitetylle tasolle, tämä voi aiheuttaa nykyisten väylien ja satamien ruuhkautumista, mikä voi lisätä mm. meriliikenneonnettomuusriskejä ja sitä kautta haitallisia vaikutuksia meriluonnolle. Meriliikenteen kasvun haitallisiin ympäristövaikutuksiin lukeutuvat esimerkiksi öljy- ja kemikaalionnettomuudet, ilmalaskeuma, haitallisten aineiden ja jätevesien päästöt sekä vieraslajit. Öljy- ja muilla kemikaalionnettomuuksilla on suora vaikutus Itämeren eliöstön monimuotoisuuteen. Toinen merkittävä uhka ekosysteemeille ovat alusten mukava kulkeutuvat vieraslajit. Alusten jätevesipäästöt ja typen ilmalaskeuma edistävät Itämeren rehevöitymistä.[1] Kansainvälinen merenkulun järjestö IMO on julistanut Itämeren (Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta) erityisen herkäksi merialueeksi (Particularly Sensitive Sea Area). Tämän ansiosta Itämerellä liikennöiviltä aluksille voidaan asettaa erityisvaatimuksia herkän luonnon suojelemiseksi.[2]

Vedenalaisten luontoarvojen osoittaminen, sekä tavoitteet näiden suojelemiseen ja säilyttämiseen voivat paikoin olla ristiriidassa meriliikenteen ja väylien hoidon kanssa. Erityisesti matalammilla merialueilla ruoppaaminen pöllyttää pohjasedimenttiä samentaen vettä laajoilta alueilta myös väylien ympäristöstä heikentäen pohjien vesikasvi- ja pohjaeläinyhteisöjen tilaa. 

Uusien väylien ruoppaaminen tai olemassa olevien väylien syventäminen lienee tulevaisuudessakin tarpeen. Väylien tarkempi sijainti, ruoppausmenetelmät ja massojen läjityspaikkojen valinta määrittävät niiden vaikutukset meriluontoon, vedenlaatuun ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön[3]. Merialuesuunnittelun yhteydessä tehty esiselvitys ruoppausmassojen kestävistä meriläjitysvaihtoehdoista pyrkii pienentämään erityisesti läjityksen ympäristövaikutuksia tunnistamalla alueita, joilla läjityksen vaikutukset voisivat olla pienemmät. Selvitys on tehty poissulkumenetelmällä, jossa tarkastelussa ovat olleet muun muassa pohjaeläimistö, vesikasvillisuus, kalasto ja linnut. Jäljelle jääneet alueet on tunnistettu mahdollisesti läjitykseen sopiviksi. Esiselvityksessä on myös kartoitettu nykyisiä ja tulevia ruoppaustarpeita liittyen TEN-T-verkkoon kuuluviin väyliin ja satamiin, sekä nykyiset läjitysalueet.

Erityistä hyötyä meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen kannalta saavutetaan, mikäli nykyisiä, epäsuotuisilla sijainneilla sijaitsevia läjitysalueita siirretään tunnistetuille, potentiaalisesti vähemmän herkille alueille. Tunnistetut alueet ovat laajoja, ja vaatii tarkempaa paikallista selvittämistä löytää alueiden sisältä mahdollisimman sopivat aluet läjitykseen, mutta selvitys antaa lisätyökaluja kaavoituksen tueksi.

Meriliikenteen toimivien yhteyksien turvaaminen osana merialuesuunnittelua tukee Suomen taloutta, hyvinvointia ja huoltovarmuutta pitkällä aikavälilläe[4]. Suomen elinkeinoelämän kilpailukyky ja yhteiskunnan toimivuus myös työllistymisen ja sosiaalisten yhteyksien osalta ovat ja tulevat olemaan toimivien meriliikenneyhteyksien varassa, myös talvimerenkulun aikana. Sujuva satamalogistiikka sekä toimiva takamaaliikenne osaltaan mahdollistavat tämän. Osoittamalla keskeiset merenkulun alueet suunnitelma edesauttaa meriliikenteen toimivien yhteyksien turvaamista pitkällä aikavälillä.

Meriliikenteen arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan Itämerellä merkittävästi. Erityisesti tämän kasvun on arvioitu painottuvan Suomenlahdelle[5]. Toimiva ja turvallinen väylästö tukee tätä kasvua. Meriliikenteen kasvu heijastuu Suomen meriteollisuuteen ja telakoihin lisääntyvänä kysyntänä alustilausten osalta, mikäli meriteollisuus säilyy riittävän kilpailukykyisenä kilpailijamaihin nähden tai pystyy tuottamaan osaamista, jota muualla ei ole (esim. päästöttömät alukset). 

Suunnitelmaan sisältyvä tavoite lisätä merituulivoiman määrää lisää myös satamien käyttöastetta sekä niiden kautta kulkevaa liikennettä maalle ja merelle erityisesti merituulipuistojen rakennusvaiheessa. Myös muu merialueiden lisääntyvä käyttö lisää satamien käyttöastetta – esimerkiksi matkailun potentiaalin parempi hyödyntäminen lisää liikennöintiä matkustajasatamien kautta, jolla on välillisesti positiivisia vaikutuksia aluetalouteen.

Merialuesuunnitelma osaltaan vahvistaa toiminnallisten yhteyksien tärkeyttä tuomalla ne esiin. Suomen elinkeinoelämän elinvoimaisuus ja kilpailukyky sekä koko yhteiskunnan toimivuus (huoltovarmuus[6]) ovat pitkälti toimivien meriliikenne- ja takamaayhteyksien varassa. Muu merialueiden käyttö onkin suunniteltava turvallisia ja toimivia yhteyksiä vaarantamatta.

Kuva.3 Merilogistiikan vaikuttavuuspolku

Lähteet

[1] Itämeri. Ympäristö ja ekologia. Toimituskunta: Furman et al. Saatavilla: www.syke.fi

 
[3] Yksityiskohtaisemmin ympäristövaikutuksia on käsitelty FCG:n vuonna 2020 laatimassa esiselvityksessä: Ruoppausmassojen kestävät läjitysvaihtoehdot. Esiselvitys.

[4] Suomen meriliikennestrategia 2014-2022. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/77909/Julkaisuja_9-2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y