header_1

Vesiviljely

Vesiviljely-merkinnällä osoitetaan kalan jatkokasvatuksen kannalta potentiaalisia alueita. Alueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen tuottamaa mallinnusta.

Vesiviljelyä kehitettäessä on tärkeää selvittää parhaiten soveltuvat alueet meriympäristön tila ja luontoarvot huomioiden. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon vesiviljelyn toimintaketjun kannalta oleelliset tarpeet, kuten infrastruktuuriyhteydet, satamat sekä eri tuotantovaiheiden vaatimat alueet. Vesiviljelyä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon uusien teknologioiden tuomat mahdollisuudet kalankasvatuksen sijoittumiselle.

Vesiviljelylle on laadittu seuraava visio:

Vesiviljely tukee omavaraisuutta, tuottaa kestävästi ja ilmastoystävällisesti lähi- ja kotimaista ruokaa ja luo elinvoimaa saaristoon ja rannikolle. Vesiviljely tukee kalastukseen liittyvää rannikkoinfrastruktuuria.

Vesiviljelymerkinnällä tarkoitetaan tällä suunnittelukierroksella ainoastaan verkkoallaskalankasvatusta meressä. Vesiviljelyn osalta menetelmänä on ollut FINFARMGIS-mallinnus, joka perustuu ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten kriteerien yhdistelyyn paikkatietoaineistossa. FINFARMGIS-mallia on pyritty aiemmin hyödyntämään muun muassa kaupallisten kalankasvattajien työssä ja muissa hankkeissa potentiaalisten tuotantoalueiden tunnistamiseen.

Vesiviljelylle soveltuvia alueita on osoitettu suunnitelmassa Hangon, Loviisan, Porvoon, Iin-Simon, Haukiputaan, Pietarsaaren, laajasti Vaasan, Kristiinankaupungin, Eurajoen, Rauman ja Uudenkaupungin edustalle sekä Saaristomerelle.

Vaikutukset

Osa merialuesuunnitelmassa osoitetuista alueista on ekologiselta tilaltaan tyydyttäviä[1] ja syynä tälle on vesistön rehevöitymiskehitys, jota vesiviljely vahvistaa. Vesiviljely on alana riippuvainen hyvästä vedenlaadusta ja meriympäristön puhtaudesta. Alan toimijat ovatkin sitoutuneet ympäristötavoitteisiin ja aktiivisesti pyrkineet pienentämään toiminnan ympäristövaikutuksia.

Vesiviljelyn ympäristövaikutukset tulee lopulta arvioida tapauskohtaisesti tarkentuvassa suunnittelussa. Kalankasvatuksen osuus Itämeren ravinnepäästöistä on alueesta riippuen 1-2 %, mutta vaikutukset voivat olla merkittävämpiä paikallisella tasolla. Haitat ovat merkittävämpiä matalilla alueilla, joilla veden vaihtuminen on vähäisempää ja haittoja voidaan vähentää kohdistamalla suurimman ravinnekuomituksen tuottavan jatkokasvatuksen avomerelle. Merialuesuunnittelussa on tunnistettu uusia alueita avoimemmille merialueille kuin mihin suurin osa nykyisistä kasvattamoista on keskittynyt. Toiminnan ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti sen sijainnista, alueen ominaispiirteistä ja toiminnan mittaluokasta riippuen.

Vesiviljelyn ympäristölupien harkinta on tapauskohtaista, eikä vesiviljelylle potentiaaliseksi tunnistettu alue merialuesuunnitelmassa ole tae luvan saamisesta. Tällöin suunnitelman vesiympäristön tilaa heikentävä vaikutus jää lupaharkinnan kautta vähäiseksi, vaikka uusia lupia myönnettäisiinkin.

Vuonna 2018 Suomessa kasvatettiin noin 14,3 miljoonaa kiloa kalaa, josta noin 7,1 miljoonaa kiloa kasvatettiin Manner-Suomessa,
mukaan luettuna sisävesissä kasvatettu kala .[2] Kansallinen tavoite vuoteen 2022 on kasvattaa Manner-Suomessa 20 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa.[3] Jos ravinnekuormitukseksi oletetaan 4,8 g/kg fosforia ja 35,5 g/kg typpeä sekä kasvatetaan kalaa 12,9 miljoonaa kiloa nykyistä enemmän merialueilla, tällöin Suomesta peräisin olevan ravinnekuormituksen lisäys Itämereen olisi 0,56 % typpeä ja 1,59 % fosforia.[4] Tämän ravinnekuormituksen vaikutukset riippuisivat siitä, miten tuotannon lisäys jakautuisi alueellisesti.

Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta on esitetty voitavan hillitä käyttämällä Itämerestä kalastetusta kalasta valmistettua rehua. Ympäristölupaharkinnassa toistaiseksi ei ole katsottu voitavan määrätä siitä, minkä valmistajan rehua laitos käyttää vaan rehutoimittajan valinta on jäänyt toiminnanharjoittajien käsiin. Itämerirehua ei myöskään ole viranomaisten lupakäytännössä hyväksytty ravinnekompensaatioksi siitä syystä, että rehun raaka-aineena käytettävän silakan kalastusta säädellään kalastuskiintiöillä eikä kalanrehun kysyntä oikeuta ylittämään saaliskiintiöitä. Lisäksi ympäristönsuojeluviranomaiset ovat korostaneet, että rehun raaka-aineena käytettävä kala on usein pyydetty eri vesimuodostumasta kuin missä rehu käytetään, jolloin ravinteiden poistuma ja lisäys kohdistuu eri tilassa oleviin vesimuodostumiin.

Lisäksi kalankasvatuksella voi olla vaikutuksia luonnonkalakantoihin. Alkuperäisten kalakantojen kannalta on katsottu haitalliseksi, jos kasvatuslaitokselta karanneet kalat risteytyvät luonnonkantojen kanssa. Tämä ilmiö on Suomessa hyvin vähämerkityksinen siitä syystä, että merkittävin viljelylaji, kirjolohi, ei kykene lisääntymään Suomessa luonnonvesissä. Kalojen suuri tiheys edesauttaa myös erilaisten patogeenien aiheuttamien kalasairauksien leviämistä, jotka voi tarttua luonnonkaloihin. Suomessa tällaista ongelmaa ei toistaiseksi ole havaittu, eikä sen todennäköisyyttä ja merkittävyyttä voida luotettavasti arvioida. Karanneet kirjolohet voivat toisinaan häiritä kotimaisten vaelluskalojen kutua esimerkiksi pöllyyttämällä kutusoraikkoja, vaikka eivät sinällään kykene Suomen luonnossa lisääntymään.

Kalan kysyntä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti ja sitä on voitu tyydyttää lähinnä ulkomailta tuodulla kalalla. Muun muassa WWF Suomen kalaoppaassa suomalainen verkkoallaskasvatettu kirjolohi on luokiteltu vastuulliseksi toisin kuin muualla Euroopassa ja Turkissa tai etenkään Etelä-Amerikassa kasvatettu kirjolohi. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki (noin 3-5 kg CO2-ekv/kg) on merkittävästi pienempi verrattuna lihakarjan hiilijalanjälkeen (esim. nauta 20-30 CO2-ekv/kg).[5] Muiden eläinproteiinien korvautuminen kalalla pienentää ruoan ilmastovaikutuksia ja kotimaisen kalan tuotannon kasvu pienentää kalan tuontia ulkomailta usein kestämättömämmistä lähteistä.

Rauhoitetut hylkeet ja merimetsot aiheuttavat toisinaan myös haittoja kalankasvatukselle, joita pyritään torjumaan. Näiden toimenpiteiden vaikutuksia käsiteltiin edellisessä kalastusta koskevassa luvussa.

Kalan kysyntätilanteesta johtuen toiminnanharjoittajilla olisi merkittävää tarvetta uusille vesiviljelyluville merialueilla, mutta tuotannolle sopivien sijaintipaikkojen löytäminen on osoittautunut erittäin haastavaksi. Tätä taustaa vasten merialuesuunnittelussa kalankasvatukselle sopivaksi tunnistettujen alueiden merkitseminen voi edesauttaa toimialan kestävää kasvua[6] siinä tapauksessa, että sopivien alueiden tunnistamisessa ollaan onnistuttu.

Samalla kuitenkin suunnitelman toteutumiskelpoisuuteen liittyy olennaisia oikeudellisia epävarmuustekijöitä. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman suhteen toimialan sijoittumista suunnitelman ulkopuolisille alueille on jopa pyritty hallintokäytännössä rajoittamaan, vaikka suunnitelmassa nimenomaisesti korostetaan, että se ei ole yleispiirteisyytensä vuoksi tarkoitettu rajoittamaan lupien myöntämistä suunnitelman ulkopuolisille alueille, vaan osoittamaan alueita, joissa toimialan kasvu olisi todennäköisesti mahdollista. Oikeuskäytännössä on kuitenkin toistaiseksi katsottu, että vesiviljelyn kansallinen sijainninohjaussuunnitelma ei rajoita vesiviljelyn ympäristölupien myöntämistä suunnittelumerkintöjä suuremmalla mitoituksella.[7] Tällä perusteella voidaan arvioida, että merialuesuunnitelma ei tule rajoittamaan vesiviljelyn kasvua alueilla, joita siihen tarkoitukseen ei ole osoitettu.

Teknis-taloudellisessa mielessä Suomessa olemassa oleva tuotanto on keskittynyt suojaisemmille alueille kun taas tulevaisuuden potentiaalisia alueita tunnistavassa suunnitelmassa korostuu lähinnä avoimemmat merialueet. Suomessa ei ole juurikaan kokemusta kalankasvatuksesta avoimilla merialueilla, jolloin kalankasvatukselle osoitettujen alueiden taloudellinen ja logistinen potentiaali on hyvin epävarma.

Vesiviljelyelinkeinolla olisi investointihalukkuutta, jos lupia on saatavissa ja vesiviljelyelinkeinolla on aluetaloutta tukevia vaikutuksia koko jalostusketjun läpi. Kalankasvatuksen aluetaloudelliset vaikutukset kohdistuvat merkittäviltä osin muualle kuin kasvukeskuksiin, jolloin niillä olisi myös alueellista tasa-arvoa tukevia vaikutuksia. Lisäksi kalamarkkinat Suomessa ovat hyvin paljon tuonnin varassa ja toteutuessaan tuotantomäärien lisääminen vähentäisi kalan tuontia. Vesiviljelyssä hyödynnettävät (osin kiinteät) rakenteet voisivat tarjota uusia mahdollisuuksia meriteollisuudelle.

 

Toteutuessaan vesiviljelyn kasvulla olisi vaikutusta ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja alueen virkistysarvoihin lähinnä saaristossa ja rannikolla. Vaikka kalan jatkokasvatusta pyritään ohjaamaan kauemmas avoimemmille merialueille, tarvitaan suojaisammille alueille sijoitettavia talvisäilytysalueita. Näiden ravinnekuormitus on hyvin vähäistä verrattuna jatkokasvatukseen, mutta ne sijoittuvat yleensä alueille, joilla saattaa sijaita asutusta tai kesämökkejä. Kokonaisuudessaan kalojen talvisäilytyksen tai tukialueiden vaikutukset ovat enemmänkin maisemallisia. Osa ihmisistä pitää altaiden ja satamien maisemavaikutuksia hyvin vähämerkityksellisenä, mutta käytännössä useimmista kalankasvatuksen lupapäätöksistä valitetaan maisemallisin perustein jos ne näkyvät kesämökkien rantaan tai niiden lähellä oleville veneilyalueille.[8] Jatkokasvatusalueiden vaikutus veden laatuun on enemmänkin paikallista ja laitokset voidaan sijoittaa siten, ettei niillä ole merkittävää vaikutusta asutukseen, kesämökkeihin tai vesistöjen virkistyskäyttöön.

Vesiviljelyllä voi olla maisemakuvan kannalta negatiivisia vaikutuksia. Vaikutuksen merkittävyys riippuu alueiden sijoittumisesta. Avomerialueilla maisemakuvallinen vaikutus on pieni, kun taas saaristossa vaikutus voi olla maiseman herkkyydestä riippuen avomerta suurempi. Maisemaan kohdistuvien vaikutusten vaikutusalueen laajuus on yleisesti melko pieni ja vaikutukset maisemakuvaan jäävät paikallisiksi. Vesiviljely tukee alueellisten elinkeinojen ja palveluiden toimintaa, mikä on paikallisten asukkaiden kannalta myönteinen asia. Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ja rehevöityminen samalla heikentää vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia ja rantakiinteistöjen arvoa.

Uusien ympäristölupien saaminen on osoittautunut haastavaksi vesienhoidon suunnittelua koskevan lainsäädännön vuoksi. Kalankasvatuksen sijoittumista merialueilla on pyritty ohjaamaan myös vuonna 2014 laaditulla kansallisella kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelmalla. Merialuesuunnitelmalla ja kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelmalla on siis keskeisesti samat tavoitteet, ohjata uuden kalankasvatuksen sijoittumista ilman oikeudellista sitovuutta tunnistamalla toimialalle potentiaalisia alueita kartalla. Tältä osin kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelma on suunnitteluperiaatteiltaan merialuesuunnitelmaa olennaisesti tarkempi. Molemmissa suunnitelmissa on pyritty tunnistamaan alueita, joilla vesiviljelyn ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset.

Tosin kansallisen kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelman karttaa on pidetty vanhentuneena siltä osin, että vesialueiden ekologisissa tilaluokissa on tapahtunut muutoksia luonnoksessa tilaluokitukseksi vesienhoidon kolmannelle suunnittelukaudelle.[9] Käytäntö on osoittanut, että vaikka sijainninohjaussuunnitelma perustuu lähes yksinomaan vesistönhoidollisille suunnitteluperiaatteille ja ravinnekuormituksen vaikutusten vähentämiselle, vesienhoidon suunnittelua koskeva lainsäädäntö on muodostunut esteeksi kalankasvatuksen ympäristölupien myöntämiselle myös sijainninohjaussuunnitelman mukaisilla alueilla. Sijainninohjaussuunnitelmaa onkin hallintokäytännössä sen vastakkaisista tavoitteistaan huolimatta usein tarkasteltu lähinnä siitä näkökulmasta, rajoittaako se ympäristölupien myöntämistä alueilla, joilla ehdotettu tuotanto ei ole sijainninohjaussuunnitelman mukaista. Ympäristöviranomaisten kannanotoissa on esiintynyt myös näkemyksiä, joiden mukaan FINFARMGIS-analyysi ei olisi soveltuva menetelmä vesiviljelyn lisäämiseen soveltuvien alueiden osoittamiseksi sen menetelmien ja taustalla olevien painotusten vuoksi.[10]

Kuva 6. Vesiviljelyn vaikuttavuuspolku

Lähteet

[1] Katso vesienhoidon kolmannen suunnittelukauden toistaiseksi valtioneuvoston hyväksymättömät tilaluokitukset. esim. paikkatieto.ymparisto.fi › vesikartta tai https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Suomen_vesien_tilaarvio_Jarvien_ja_jokie(51384)

[2] https://stat.luke.fi/vesiviljely

[3] Vesiviljelystrategia 2022. Kilpailukykyinen, kestävä ja kasvava elinkeino. VNP 4.12.2012.

[4] Ihmisperäisen ravinnekuormituksen lähtöarvot SYKE 2015. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457) ja https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_fosforikuorma_Suomesta(31444)

[5] Katso esim. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/438255/mttraportti48.pdf?sequence=1&isAllowed=y tai https://www.luke.fi/tutkittua-tietoa-ruuan-ymparistovaikutuksista/

[6] Vesiviljelyn kestävän kasvun edistäminen osana vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa. https://merijakalatalous.fi/wp-content/uploads/Innovaatio-ohjelmien-kayttosuunnitelma_23062016_final.pdf

[7] Vaasan hallinto-oikeus 16.5.2019, 19/0212/3.

[8] Katso esim. KHO:n Muu päätös 2872/2014 ja Vaasan hallinto-oikeuden Dnrot 01300/19/5302 ja 01305/19/5302 (keskeneräinen valitusprosessi)

[9] Luonnos kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeeksi. Ympäristöministeriön lausuntopyyntö VN/1437/2019-YM-1, 10.1.2020.

[10] VARELY/2289/2019, 4.7.2019, nro 9/2019, s. 18-19.