Matkailu- ja virkistystoimintoja kehitettäessä on tärkeää edistää alan toimintaedellytyksiä, saavutettavuutta, sekä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista, jonka avulla toimialan ympäristölle aiheutuvia paineita voidaan ohjata. Matkailun ja virkistyksen kehittämisessä on tärkeää ottaa huomioon toimintojen kestävyys.
Lisäksi suunnitelmassa osoitetaan potentiaalisia matkailu- ja virkistysyhteyksiä.
Suunnitelmassa matkailu- ja virkistystoimintojen kehittämisessä edistetään merellisen matkailun toimintaedellytyksiä ja toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista, myös jo olemassa olevia ja suunniteltuja toimintoja tukemalla. Teemapohjaisen yhteistyön vahvistaminen on myös yksi Suomen matkailun uudistamisen tiekartan tavoitteista.[1] Vahvoja kokonaisuuksia muodostamalla on tarkoitus pyrkiä ohjaamaan matkailusta ympäristöön aiheutuvia paineita. Jatkosuunnittelun kannalta esiin on nostettu saavutettavuuden edistäminen. Myös suunnitelmaan merkittyjen matkailu- ja virkistysyhteyksien kehittämisessä[2] tavoitteena on edistää toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista. Suunnitelma nostaa maan ja meren vuorovaikutuksen osalta esiin matkailulle ja virkistykselle keskeiset palvelut: infrayhteydet, sähkö-, vesi- ja tietoliikenne; logistiikkayhteydet, vierasvenesatamat, satamat, majoituskapasiteetin sekä palvelut saarissa ja rannikolla.
Matkailulle ja virkistykselle on laadittu seuraava visio:
Paikalliset toimijat kehittävät merialueiden virkistyskäyttöä, matkailupalveluita ja niiden saavutettavuutta kestävästi alueelliset erityispiirteet huomioiden. Erityisinä vetovoimatekijöinä ovat luonto, elämyksellisyys ja aitous.
Puhdas ja monipuolinen meriluonto on avainasemassa matkailun lisäämistä suunniteltaessa, ja sen arvojen ja häiriöherkkyyden tunnistaminen tulisi olla lähtökohta toimialan kehittämisessä. Matkailun ja virkistyksen mahdolliset negatiiviset ympäristövaikutukset realisoituvat luonnonvarojen kulutuksen sekä päästöjen ja jätteiden lisääntymisen myötä. Matkailu- ja virkistysaktiviteetit saattavat kuluttaa luontoa, heikentää luonnonarvoja ja vaikuttaa negatiivisesti eliöstöön. Meriympäristön hyvä tila on toisaalta edellytys ja vetovoimatekijä matkailulle ja virkistykselle, ja toiminta voi itsessään luoda edellytyksiä ympäristön kehittämiseen ja sen hyvän tilan ylläpitoon niin talouden kuin lisääntyneen tietoisuuden kautta. Riittävä ja kattava luonnonsuojelu on ensiarvoisen tärkeää myös luontoarvojen säilyttämisen kannalta tilanteessa, jossa kulutus ja paine lisääntyvät meriympäristöissä matkailun lisääntyessä. Rannikon ja saariston matkailu- ja virkistystoiminnan kannalta veden hyvä laatu on keskeinen edellytys. Nämä on määritelty tavoitteiksi mm. sinisen biotalouden kansallisessa kehittämissuunnitelmassa[3] sekä hallitusohjelmassan[4]. Tältä osin voidaan nähdä, että suunnitelman toteutumisen tulee pohjautua kehittämiseen mm. veden hyvää tilaa riskeeraamatta.
Toimialan yhtenä tavoitteena on merialueiden ja rannikon matkailu- ja virkistyskohteiden saavutettavuuden lisääminen suuremmille käyttäjämäärille. Alueiden lisääntynyt käyttö johtaa alueiden kulumiseen, mihin matkailijavirtojen ohjaamisella muun muassa merialuesuunnittelun kautta voidaan vaikuttaa. Kohteesta riippuen matkailijavirtoja voidaan suunnitelman avulla ohjata keskitetysti siten, että mahdolliset kulumis- ja häiriövaikutukset keskittyvät vain tietylle alueelle, missä niihin voidaan paremmin myös varautua. Kokonaisvaltainen suunnitelma antaa paremmat mahdollisuudet myös kasvavan meluriskin vaikutusten minimointiin. Kasvaneiden matkailijavirtojen vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti eniten nopeimmin saavutettaviin sisäsaariston alueisiin, jotka sijaitsevat lähellä rannikon merkittävimpiä sekä kansainvälisesti helpoiten saavutettavia matkailukohteita ja -kaupunkeja.
Virkistystoimintojen vaikutukset ovat suurelta osin hallitsemattomia, sillä yksittäisiä ihmisiä on vaikea ohjata, mutta tiedottamisella ja haluttua toimintaa tukemalla (vierasvenesatamien palvelut) tähänkin on mahdollista vaikuttaa. Matkailuun ja virkistykseen liittyvä liikkumistarve on toimialan yksi merkittävimmistä vaikutusten aiheuttajista. Huviveneilystä aiheutuvat vaikutukset ympäristöön ovat verrattain pienet ja pääosin pistemäiset veneilysesongin ajoittuessa lyhyelle ajalle ja pääosin tietyille väylille. Vaikutuksia voivat olla jätevesi-, kemikaali- ja moottoreiden päästöt vesistöön, ankkuroinnin aiheuttamat muutokset merenpohjaan, häiriöt mm. lintujen pesinnälle, meluhaitat ja mahdollinen roskaaminen. Vaikutuksiin voidaan vaikuttaa vierasvenesatamien hyvällä palvelutasolla sekä veneilijöiden tietoisuutta lisäämällä, mitä Suomessa on paljon jo tehty. Veneilyn ja siihen liittyvän rantarakentamisen lisääntyminen saattaa aiheuttaa ruoppaus- ja läjitystarvetta, jonka vaikutukset voivat olla paikallisesti vähäisiä, mutta laaja-alaisena kokonaisuutena pienimittakaavaisellakin ruoppauksella ja läjityksellä voi olla merkittäviä negatiivisia yhteisvaikutuksia vedenalaiseen luontoon. Erityisesti matalien merenlahtien ja laguunien ruoppaaminen heikentää näiden biodiversiteettiä sekä arvoa kalojen poikastuotantoalueina.[5]
Risteilymatkailun lisääntyminen saattaa aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia ympäristöön[6]. Esimerkiksi 3 000 matkailijan risteilijän jätemäärät viikossa ovat merkittävät. Jätevesien päästökielto astuu Itämerellä voimaan vuonna 2021, ja jo nyt merkittävä osa aluksista hyödyntää jätteiden vastaanottolaitteita. Riski aluksilla käytettävien kemikaalien ja jätteiden päätymiselle vesistöön tahallisesti tai tahattomasti on silti olemassa. Risteilyliikenne aiheuttaa myös ilmansaasteita ja EU-tasolla niiden on ennustettu kasvavan entisestään risteilymatkailun kasvaessa. Edelleen risteilijät lisäävät rantojen eroosioriskiä ja pohjan pöllyäminen voi heikentää silakan kutua. Risteilyreitillä on vaikutusta ympäristövaikutusten kohdentumiseen.
Ei ole nähtävissä, että riskit merkittäviin negatiivisiiin ympäristövaikutuksiin Suomessa toteutuisivat virkistyskalastuksen ja-metsästyksen osalta, sillä toiminta on hyvin säädeltyä. Lewin et al. (2019) tutkimuksessa[7] merkittäviksi mahdollisiksi ympäristövaikutuksiksi virkistyskalastuksen osalta on tunnistettu laajamittaisen selektiivisen kalastuksen potentiaaliset suorat ja epäsuorat vaikutukset kalakantoihin, biodiversiteettiin ja ekologiseen resilienssiin. Riskejä ovat myös muista vesistöistä peräisin olevien elävien syöttien vaikutukset biodiversiteettiin sekä lyijyä sisältävistä kalastusvälineistä aiheutuva ympäristön pilaantuminen. Nämä ovat toisaalta vaikutuksia, joihin kalastusmatkailun ja virkistyskalastuksen säätelyllä ja tietoisuuden lisäämisellä voidaan alueilla vaikuttaa. Metsästys ja metsästysmatkailu vaikuttavat meriympäristöön samantyyppisten vaikutuspolkujen kautta, ja metsästysmatkailun yhdistäminen kannanhoidolliseen metsästykseen on mahdollista. Erityisesti saaristolintukanta on herkkää ja kantojen seuraaminen on tärkeää, mitä voidaan toisaalta tukea pienpetojen metsästyksellä. Metsästyksen ja kalastuksen lisääntymisen vaikutusten seuraamista ja mahdollisten negatiivisten vaikutusten torjumista edesauttavat sen luvanvaraisuus ja pyynnin rajoittaminen ajallisesti. Toimenpiteillä voidaan myös tukea luonnon monimuotoisuutta.
Suunnitelman tavoitteet vahvojen toiminnallisten kokonaisuuksien muodostamisesta ovat edellytys merkittävän kansainvälisen matkailun lisääntymiseksi. Saavutettavuuden ja matkailuinfrastruktuurin kehittyminen voisi johtaa matkailupotentiaalin realisoitumiseen ja kasvaneisiin matkailijamääriin nopeastikin. Kaupallisesta toiminnasta aiheutuvat vienti- ja verotulot vaikuttavat positiivisesti alueiden paikallistalouteen ja työllisyyteen sekä mahdollistavat investointeja infrastruktuuriin. Lisääntynyt matkailu- ja virkistystoiminta voi luoda uusia sekä parantaa olemassa olevia elinkeinomahdollisuuksia. Alueille suuntautuva matkailu tai virkistyskäyttö, kuten mökkeily, saattaa myös mahdollistaa sivutuloja paikallisille tai se voi olla tärkeä osa ympärivuotista yritystoimintaa muun toiminnan ohella. Matkailijavirrat voivat mahdollistaa palveluita ja infrastruktuuria paikallisväestölle matkailun kannalta merkittävissä kohteissa, joita ainoastaan paikallisväestön tarpeet eivät riittäisi perustelemaan.
Helminauhamaiset yhteydet rannikkoalueen kohteiden välillä, naapurimaihin ja kytkeytyminen esimerkiksi pohjoisessa Ruotsin matkailu- ja virkistyskokonaisuuteen todennäköisesti lisäävät alueiden houkuttelevuutta matkailuun esimerkiksi kiertomatkailun kannalta, mikäli matkailutarjonta ja sen palvelutaso vastaavat kysyntään. Yhteydet saattavat lisätä veneily- ja risteilyliikennettä sekä matkailijamääriä, ja siten myös tarvetta palveluille ja infrastruktuurille. Risteilymatkailun hyötyjä paikallistalouteen verrattuna risteilijöiden aiheuttamiin negatiivisiin vaikutuksiin on kritisoitu[8]. Risteilymatkailun positiiviset tai negatiiviset vaikutukset ympäristöön ja paikallistalouteen riippuvat pitkälti kohteen koosta, luonteesta sekä palvelutasosta ja matkailun hallinnoinnin tasosta[9].
Erätaloudella[10] tarkoitetaan metsästykseen, vapaa-ajankalastukseen ja suurpetojen katselu- ja kuvaustoimintaan perustuvaa elinkeinotoimintaa, ja suunnitelma luo puitteita erätalouden lisääntymiselle. Pyydetyn kalan arvo on kalastusmatkailussa noin 40 kertaa suurempi kuin kaupallisessa kalastuksessa[11], ja kalastusopaspalveluiden kysyntä alueilla voi kasvaa. Metsästysmatkailun ja vapaa-ajan metsästyksen lisääntymistä säätelevät nykyiset lupaprosessit. Metsästäminen Suomessa vaatii suomalaisen metsästyskortin. Ellei itse ole maanomistaja, metsästykseen tarvitaan myös metsästyslupa hakemalla metsästysseuran jäseneksi, vuokraamalla seuralta vieraskortti tai ostamalla lupa Metsähallitukselta. Erätalouden taloudelliset vaikutukset realisoituvat erämatkailuyritysten liikevaihdon, työllisyysvaikutuksen sekä harrastusvälineiden valmistuksen ja myynnin myötä, ja merkitys aluetalouteen korostuu harvaan asutuilla seuduilla. Hylkeenpyytäminen on osa rannikon perinteisiä merellisiä elinkeinoja ja sillä voidaan nähdä positiivinen taloudellinen vaikutus paikalliseen kalastukseen hylkeiden aiheuttamia vahinkoja hilliten.
Suunnitelman suurimmat vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteen osalta johtuvat tarpeesta majoituspalveluiden ja vapaa-ajan asutuksen lisäämiselle alueilla, mikäli matkailija- ja virkistyskävijämäärien kasvua tavoitellaan. Myös tarve liikenneyhteyksien parantamiselle tai muodostamiselle mantereelle lisääntyy. Matkailu- ja virkistyskäytön edistäminen alueilla kehittää alueiden infrastruktuuria sekä parantaa saavutettavuutta. Saaristokylissä ja -kaupungeissa matkailu saattaa merkittävästi vaikuttaa maankäyttöön ja toimintoihin, ja sillä voi olla iso painoarvo aluetaloudessa tai yksittäisten kylien ja kohteiden elinkeinojen kannalta. Vaikutukset ja niiden suunta riippuvat suunnittelun kokonaisvaltaisuudesta, pitkäjänteisyydestä ja ratkaisujen laadukkuudesta kestävyyden eri osa-alueet huomioiden suunnitelman koko elinkaaren ajalla. Vaikutukset kaupunkikuvaan ja maisemaan ovat pitkäaikaisia.
Suunnitelmassa esitettyjen toiminnallisten vahvojen kokonaisuuksien muodostaminen voi vaikuttaa positiivisesti kulttuuriperinnön säilyttämiseen kunnioittaen saaristolais- ja kalastajakylien, huvila-alueiden ja merenrantakaupunkien henkeä ja historiaa. Alueilla tapahtuva matkailu- ja virkistystoiminta saattaa antaa paremmat edellytykset kulttuurihistoriallisesti tai luonnonarvoiltaan merkittävien kohteiden suojeluun ja entisöintiin niiden käytön lisääntymisen myötä sekä paikallisen taiteen ja käsityökulttuurin ylläpitoon. Kalastus ja metsästys ovat myös tärkeä osa rannikkokulttuuria. Meri- ja rannikkoalueiden yleisvedet muodostavat erityisesti eteläisessä Suomessa monille helpoiten saavutettavan, muussa kuin yksityisomistuksessa olevan metsästys- ja kalastusalueen. Virkistyskäytön lisääntymisellä on myös merkittäviä niin fyysisiä kuin psyykkisiä terveysvaikutuksia.
Lisääntyvän matkailu- ja virkistystoiminnan mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ovat kohteiden ruuhkautuminen, turvattomuuden tunteen tai sen aktuaalinen kasvu sekä meluisuuden lisääntyminen. Lisääntyneet matkailijamäärät voivat johtaa myös hintavääristymiin tai hintatason nousuun erityisesti sesonkiluontoisesti. Edellä mainitut tekijät voivat johtaa konflikteihin paikallisyhteisön kanssa mahdollisten ympäristöhaittojen ohella. Suurten matkailijavolyymien risteilymatkailun lisääntyminen saattaa aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia paikallisyhteisön kannalta[12]. Kansainväliset risteilijät ovat ’kelluvia kaupunkeja’ ja aiheuttavat tyypillisesti pistemäisen ruuhkautumisvaikutuksen paikallisyhteisöön matkailijoiden rantautuessa yhdeksi tai puoleksi päiväksi kohteeseen.
[2] Virkistymahdollisuuksien kehittäminen määritelty tavoitteeksi mm. Suomen rannikkostrategiassa (https://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Ohjelmat_ja_strategiat/Paattyneet_hankkeet/Rannikkostrategia__rannikkoalueiden_yhde(1726)) sekä Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen meripolitiikan linjauksista (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161319).
[3] Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma 2025. https://valtioneuvosto.fi/documents/1410837/1516671/Sinisen+biotalouden+kehittamissuunnitelma+25.11.2016/59427dec-711b-4ca3-be28-50a93702c396
[4] Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma
[5] https://itameri.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Elinymparistot/Matalat_lahdet