Kulttuuriperintö
Kulttuuriarvo -merkinnällä osoitetaan merkittäviä kulttuuriarvojen tihentymiä, joiden sijoittuminen pohjautuu useisiin aineistoihin. Tihentymät sisältävät muun muassa valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, merellisiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY), vedenalaisia kulttuurimaisemia, rannikkokalastuksen perinnealueita sekä merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä kokonaisuuksia, kuten sotahistoriaan, merenkulkuun, perinnebiotooppeihin, maisemaan sekä rannikko-, saaristo- ja huvilakulttuuriin liittyviä kokonaisuuksia.
Aluekokonaisuuksia kehitettäessä on tärkeä ottaa huomioon alueiden ominaispiirteiden säilyminen, kulttuuriarvojen vaaliminen, alueiden saavutettavuus, luontoarvot, avoimen merellisen maiseman arvo sekä merelliset elinkeinot.
Lisäksi saaristo-merkinnällä on tunnistettu merialueiden merkittäviä toiminnallisia saaristokokonaisuuksia, joissa yhdistyvät paikallinen saaristokulttuuri, ympärivuotinen ja vapaa-ajan asuminen, useat merelliset toimialat, monimuotoinen luonto sekä kulttuuriympäristö.
Kulttuuriperinnölle on laadittu seuraava visio:
Merellistä kulttuuriperintöä vaalitaan ja sitä koskeva tieto on lisääntynyt. Kulttuuriperintö luo pohjaa luonnon monimuotoisuuden ja rannikon elinvoimaisuuden säilymiselle ja kehittämiselle.
Vaikutukset
Kulttuuriarvokokonaisuuksien tunnistaminen edistää merelliseen kulttuuriperintöön liittyvien arvojen säilymistä, mikä tukee lisäksi luontoarvojen vaalimista. Valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaaminen on yksi valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista.[1] Kulttuuriympäristön- ja luonnonsuojelulla on tunnistettu mahdollisuuksia synergiaan, esimerkiksi linnoitussaarten vallit ja perinnebiotooppien ylläpito kulttuurikokonaisuuksien osana edistävät sekä kulttuuriperintöä että luonnonsuojelua. Kulttuuriarvojen tunnistaminen voi lisätä ihmisten tietoisuutta ja motivaatiota ympäristön vaalimiseen.
Toisaalta arvokokonaisuuksien kehittäminen voi lisätä niille kohdistuvan ihmispaineen määrää esimerkiksi matkailun ja virkistyksen muodossa. Ihmispaineen lisääntyminen voi muodostaa riskin kulttuuri- ja luonnonympäristölle esimerkiksi kulumisen myötä. Hyvällä, yhteensovittavalla suunnittelulla ja toteutuksella voidaan välttää haitallisia vaikutuksia.
Elinvoimainen kulttuuriperintö voi toimia alueiden vetovoimatekijänä, esimerkiksi asumisen, palveluiden ja muiden elinkeinojen kannalta. Kulttuuriarvokokonaisuuksien vaaliminen voi luoda mahdollisuuksia taloudelliselle toimeliaisuudelle. Merenalaisen kulttuuriperinnön esille tuominen ja mahdollisten uusien kohteiden tunnistaminen muodostavat matkailulle ja virkistykselle uusia vetovoimatekijöitä. Kulttuuriympäristössä toimiminen edellyttää kulttuuriympäristön arvojen vaalimista, mikä saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia elinkeinoelämälle ja rajoittaa joidenkin toimintojen osalta alueiden käyttöä. Oikeusvaikutukseton merialuesuunnitelma ei määrää toiminnasta kulttuuriarvokokonaisuuksien alueella, mutta samalla kun se voi välillisesti edistää kulttuuriarvojen vaalimista, se voi välillisesti vaikuttaa myös kulttuuriarvoalueilla toimimisen reunaehtoihin, jos merialuesuunnitelmassa esitetyt suunnitteluperiaatteet toteutuvat.
Suunnitelmassa esitettyjen kulttuuriarvokokonaisuuksien tunnistaminen edistää alueiden kulttuuriperinnön säilymistä ja vaalimista. Aluekokonaisuuksien tunnistamisen avulla mahdollistetaan aiempaa paremmin eri alueiden erityispiirteiden ja arvojen tunnistamista sekä alueiden kehittämistä kulttuuriarvot huomioiden. Lisäksi voidaan vahvistaa paikallista identiteettiä ja sillä arvioidaan olevan pääasiassa positiivisia vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön sekä kaupunkikuvaan ja maisemaan.
Kulttuuriarvokokonaisuuksien tunnistaminen ja vaaliminen auttavat osaltaan ylläpitämään alueiden yhdyskuntarakennetta lisäämällä alueiden vetovoimaisuutta esimerkiksi matkailun näkökulmasta ja saariston elinkeinomahdollisuuksia. Tällä voi puolestaan olla positiivisia vaikutuksia yhdyskuntarakenteen ylläpidon mahdollisuuksiin esimerkiksi lisäämällä alueille kohdistuvia ylläpidon ja kunnostuksen resursseja, mikä myös edistää kulttuuriperinnön säilymistä. Vetovoiman lisääntyessä alueille kohdistuva ihmispaine saattaa lisääntyä, mikä voi näkyä matkailun ja virkistyksen sekä liikenteen lisääntymisenä, josta voi syntyä täydennysrakentamisen painetta ja maaston kulumista. Näillä vaikutusketjuilla voi olla vaikutuksia maisemakuvaan. Vaikutusten laatu riippuu suunnittelun ja toteutuksen onnistumisesta.
Kulttuurisesti merkittävien aluekokonaisuuksien tunnistaminen voi edistää paikallisten kulttuuripiirteiden ja -arvojen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Tämä voi edistää kokonaisuuksien hallintaa, alueiden arvojen ja ominaispiirteiden aiempaa parempaa huomiointia jatkosuunnittelussa ja toimenpiteiden toteuttamisessa.
Merialuesuunnittelussa tunnistetut kulttuuriarvokokonaisuudet linkittyvät merellisiin toimialoihin. Perinteiset merelliset toimialat ovat aina liittyneet alueiden maisemaan ja meriympäristöön sekä niiden mahdollistamiin elinkeinoihin kuten kalastukseen tai merenkulkuun, sotahistoriaan, saaristolaisasutukseen ja huvilakulttuuriin. Merellisiin kulttuuriarvokokonaisuuksiin sisältyvät merelliset maailmanperintökohteet, kansallismaisemia, valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, vedenalaisia kulttuurimaisemia, perinnebiotooppeja, arkeologisen kulttuuriperinnön kohteita sekä kansallisten kaupunkipuistojen alueita.[2]
