Suunnitelman kokonaisvaikutukset

Kun pohditaan jonkin merellä tapahtuvat muutoksen ympäristövaikutuksia, ensimmäinen taso ovat paikalliset vaikutukset meriympäristön tilaan (esimerkiksi väylän ruoppaaminen tai merituulivoimalan rakentaminen). Seuraava taso ovat välilliset vaikutukset meriympäristössä (esimerkiksi vaikutukset lintuihin, kaloihin). Kuitenkin puhuttaessa ympäristövaikutuksista kokonaisuudessaan, esimerkiksi hankkeen elinkaaritarkastelun avulla, toiminnan kokonaisvaikutukset ympäristöön voivat olla merkittävästi positiivisia (esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentyminen, toiminnan tehostuminen, Suomen ulkopuolella tapahtuvan ympäristön kuormituksen väheneminen). Lisäksi eri toiminnoilla on kädenjälki ts. niiden vaikutus omassa arvoketjussaan (esimerkiksi hiilineutraalilla sähköllä valmistetut tuotteet tai tuontikalaa korvaavat kasvatetusta kalasta tehdyt jalosteet). Kun arvioidaan merialuesuunnittelun vaikutuksia ympäristöön, on välittömien meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten osuus korostunut. Merelle sijoittuvat, paikallisesti kuormittavat toiminnot voivat kuitenkin olla yleisten ympäristö- ja ilmastotavoitteiden mukaisia ja sellaisenaan edistettäviä.

Merialuesuunnitelman välillisiä kokonaisvaikutuksia ympäristöön on tarkasteltu kolmen eri näkökulman kautta. Nämä ovat ekosysteemipalveluiden tuotanto, Itämeren kantokyky ja planetaariset rajat. Nämä näkökulmat täydentävät toisiaan ja auttavat hahmottamaan suunnitelman ja merellisten toimialojen yhteisvaikutuksia. 

Ekosysteemipalveluiden osalta voidaan tarkastella merialuesuunnitelman vaikutusta palveluiden tuotantoon (miten vaikutetaan merelliseen luontoon ja sen prosessien kapasiteettiin tuottaa ekosysteemipalveluita) sekä palveluiden saavutettavuuteen (miten ihmiset pääsevät hyödyntämään muodostuvia ekosysteemipalveluita). Näistä ekosysteemipalveluiden säilymistä tarkastellaan tässä ja saavutettavuutta puolestaan yhteiskunnallisten vaikutusten kappaleessa, koska jälkimmäisellä on suoria ja epäsuoria hyvinvointivaikutuksia ihmisille.

Itämeren kantokyvyllä viitataan Itämeren kapasiteettiin kestää mereen sijoitettuja toimintoja, ilman että meren luontaiset prosessit romahtavat. Esimerkiksi sisäinen kuormitus on merkki ylittyneestä kantokyvystä ravinteiden osalta, alkaliniteettipuskuri suojaa merta happamoitumisen seurauksilta ja riittävä suojelualueverkosto turvaa lajien säilymisen. Itämeren kantokyky voimistuu, jos meren kuormitus vähenee, avainekosysteemien peittävyys lisääntyy, ja pohjan happitilanne paranee. Kantokyky heikkenee jos kuormitus lisääntyy, arvokkaita ekosysteemejä tuhoutuu ja ääri-ilmiöt lisääntyvät, esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena.

Planetaariset rajat perustuvat käsitteenä näkemykseen, että ihminen toiminnallaan on merkittävien ympäristömuutosten aiheuttaja planeetallamme. Lähtökohtana ovat yhdeksän elämää tukevaa järjestelmää, joiden osalta on tunnistettu raja, jonka sisäpuolella pysyminen on ihmiskunnan turvallista toimintatilaa. Merialuesuunnitelman osalta on arvioitu vaikuttaako itse suunnitelma tai toimialojen tiekartoissa hahmotettu kehitys planetaaristen rajojen sisällä pysymiseen tai niiden ylittymiseen. 

Merialuesuunnitelman vaikutuksia ekosysteemipalvelujen säilymisen näkökulmasta on havainnollistettu kuvassa 9. Sisempi kehä kuvaa ekosysteemipalvelujen säilymistä tilanteessa, jossa toimialojen kehitys etenee business as usual. Ulompi kehä kuvaa ekosysteemipalvelujen säilymistä tilanteessa, jossa suunnitelmaa toimeenpanevissa prosesseissa otetaan huomioon suunnitelman asettamat reunaehdot. Merialuesuunnitelmalla arvioidaan olevan voimakkaammin positiivista kehitystä vahvistava vaikutus ilmaston ja ilmanlaadun säätelyn, ruuan ja muiden aineellisten hyödykkeiden tuotannon sekä maisema- ja virkistysarvojen osalta. Erityisesti merituulivoiman katsotaan olevan merkittävä uusiutuvan energian muoto, joka toteutuessaan pienentäisi Suomen hiilijalanjälkeä. Samoin kotimaanmatkailun tukeminen ja kehittäminen, vesiviljely ja kalastus ja teknologisen kehityksen tukeminen voivat edistää kestävästi toteutettuna vähähiilisemmän yhteiskunnan rakentamista. Kalastuksen ja vesiviljelyn kehittäminen, sekä meriluonnon arvoalueiden esiin tuominen voivat edistää merestä saatavien hyödykkeiden tuottamista. Kalastus ja kalankasvatus vastaavat myös jatkuvasti kasvavaan ruokakalan kysyntään ja mahdollistavat ilmaston kannalta paremman kotimaisesti tuotetun ruokavalion. Edelleen merkittävien kulttuurialueiden ja potentiaalisesti kehitettävien matkailualueiden tunnistaminen edesauttaa maisema- ja virkistyspalveluiden säilyttämistä. 

Merialuesuunnitelman vaikutukset ekosysteemipalveluiden säilymiseksi arvioitiin positiivista kehitystä vahvistaviksi aineiden kierron säätelyn sekä biodiversiteetin osalta. Merialuesuunnitelman tavoitteena on tunnistaa ja yhteensovittaa merellisten toimialojen tarpeita, ja ohjata niiden sijoittumista ja kehittämistä meriympäristön ja luonnonsuojelun kannalta kestävällä tavalla. Näiltä osin merialuesuunnitelman arvioidaan onnistuneen ja näin tuovan näkyväksi toimialojen kasvun potentiaaleja sekä kestävän toimialojen kehityksen ja luonnonsuojelun taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja. Voidaan pitää todennäköisenä, että merialuesuunnitelman ansiosta toimialojen mahdollisuudet huomioida kasvunsa vaikutukset meriympäristöön ovat parantuneet. Yksi merialuesuunnitelman keskeinen tavoite onkin hallita ja edistää alojen kasvua ja merialuesuunnitelman näkyvimmäksi vaikutuksesksi arvioitiin toimialojen kehittyminen ja kasvu. 

Kuva.9 Merialuesuunnitelman vaikutus

Toiminnan lisääntymisestä ja laajentumisesta väistämättä seuraa lisää kuormitusta ja häiriötä meriympäristöön, vaikka uusien toimintojen sijainnit ovat merialuesuunnitelmassa tarkkaan mietittyjä. Vaikutukset ovat Itämeren koko kuormitukseen suhteutettuna monilla toimialoilla pienet, mutta häiriöt, kuten merenpohjan muokkaus, voivat olla alueellisesti merkittäviä. Meriympäristön kannalta riistiriitaisiksi koetuilla aloilla (esim. merituulivoima ja vesiviljely) merialuesuunnittelussa tehty laaja yhteensovittaminen ja sidosryhmäyhteistyö parantavat alojen mahdollisuuksia kasvuun. Kasvun myötä myös haitalliset vaikutukset meriympäristöön voimistuvat, vaikka vaikutuksia on pyritty minimoimaan. On myös huomattava, että molemmat toimialat ovat ilmastostrategian kannalta positiivisia aloja.

Kuva 10. Merellisten toimialojen vaikutus Itämeren kantokykyyn tilanteessa, jossa merialuesuunnitelma on toteutunut ja tilanteessa, jossa merialuesuunnitelmaa ei ole.

Itämeren kantokyvyn näkökulmasta (Kuva 10) on ensin tarkasteltu eri toimialojen nykyisen kaltaisen toiminnan, ns. business as usual, vaikutusta Itämeren ekosysteemeihin ja monimuotoisen meriluonnon säilymiseen. Tämän jälkeen on tarkasteltu toimialojen vaikutusta Itämeren kantokykyyn tilanteessa, jossa merialuesuunnitelma on toteutunut. Merialuesuunnitelman sekä toimialakohtaisten tiekarttojen ja visioiden perusteella merellistä toimialoista meriliikenne, meriteollisuus, matkailu ja virkistyskäyttö sekä energia-ala vaikuttavat Itämeren kantokykyyn heikentävästi. Sinisen bioteknologian ja kaivannaisalan vaikutus on toistaiseksi neutraali, sillä toiminnalle ei ole osoitettu alueita. Kalastus, vesiviljely, kulttuuriperintö sekä luonnonsuojelu ja -hoito vaikuttavat kantokykyä vahvistavasti.

Itämeren kantokyvyn osalta on huomattava, että meren tila on arvioitu laajalti ja monelta osin heikoksi, johtuen erityisesti historiallisesta kuormituksesta. HELCOM koostaa Itämeren tilan arviot kolmessa avainkategoriassa: rehevöityminen, vaaralliset aineet ja biodiversiteetti. HELCOMin arviossa 96 % Itämerestä on alle tavoitetilan rehevöitymisen suhteen. Vaarallisten aineiden osalta monien kemikaaliryhmien pitoisuudet ovat jo hyvällä tasolla, mutta erityisesti elohopean, PBDE-yhdisteiden[1] ja TBT-yhdisteiden[2] osalta pitoisuudet ovat liian korkeat, ja vaarallisten aineiden osalta koko Itämeri on luokiteltu edelleen alle tavoitetilan. Biodiversiteetin osalta 33 % pohjien ja 20 % ulapan arvioiduista elinympäristöistä oli hyvässä tilassa, 50 % arvioiduista kalakannoista ja suurin osa arvioiduista vesilintu-, sekä harmaahyljekannoista oli hyvässä tilassa.[3] Vuonna 2018 valmistuneessa luontotyyppien uhanalaisuusarviossa Suomen mereisistä luontotyypeistä kolmasosa luokiteltiin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi ja esimerkiksi merkittävä avainlaji rakkohauru luokiteltiin silmälläpidettäväksi kasvustojen heikentymisen sekä ilmastonmuutoksesta lajille aiheutuvan haitan vuoksi.[4]

Historiallisesta painolastista sekä monista Itämeren ominaisuuksista (vähäsuolainen murtovesi, suljettu veden kierto, matala keskisyvyys) johtuen Itämeren kantokyky on valmiiksi heikko. Pitkäjänteinen meren suojelutyö, jota merialuesuunnittelu tukee, on onnistunut vähentämään meren kuormitusta ja parantamaan toimintatapoja monilla toimialoilla. Kuitenkin Suomen pintavesien ekologisen tilaluokituksen kolmannella luokittelukaudella, jonka luonnos valmistui syksyllä 2019, rannikon vesimuodostumien tilaluokitukset laskivat suurelta osin edeltävällä luokittelukaudella hyvässä tilassa olleiden muodostumien osalta tyydyttävään tilaan.[5] Tähän on osaltaan vaikuttanut ilmastonmuutoksesta johtuva luonnonhuuhtouman lisääntyminen, sekä lämpenemisestä johtuva rehevöitymisen voimistuminen. Tästä meren tilan heikentymiskehityksestä johtuen toimialojen kehittämisen ja kasvun on tapahduttava kestävästi meriluonnon tila ja erityispiirteet huomioiden, jottei lisääntyvä meren käyttö heikennä Itämeren kantokykyä.

Meriympäristön tilaan vaikuttaa laajasti ihmisen toiminta koko Itämeren valuma-alueella sekä merellä. Merialuesuunnitelmalla ei voida juuri vaikuttaa maalla tapahtuviin toimintoihin – esimerkiksi maatalous on tällä hetkellä merkittävin ravinnekuormituksen lähde Itämerellä. Lisäksi Itämeren sisäiset ravinnevarannot ylläpitävät rehevöitymiskierrettä. Meriympäristöön päätyy myös maalta peräisin olevia roskia ja myrkkyjä. Rehevöitymisen ohella ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia ja yksipuolistumista kasvi- ja eläinlajistoon.[6]

Meriympäristön tilan ollessa jo lähtökohtaisesti heikko, on riskinä että merialuetta kuormittavan taloudellisen toiminnan (esim. meriliikenne, vesiviljely) lisääntyminen merialueilla vaikuttaa ympäristön tilaan heikentävästi. Sen vuoksi uusien toimintaa lisäävien hankkeiden sijoittumiseen ja toteutustapaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi matkailun osalta tiekartassa mainitulla kestävämpien matkailukäytäntöjen luomisellä on iso merkitys sille, mitkä toimialan vahvistumisen kokonaisvaikutukset tulevat olemaan. Kehittyvät toimialat voivat tarjota myös alustan kestävyysmuutokselle, kuten erilaisten kiertotalousratkaisujen kehittämiselle, jolloin niiden vaikutus Itämeren kantokykyyn on neutraali tai mahdollisesti jopa positiivinen.

Merellisten toimintojen kasvaessa niitä on kehitettävä meriympäristöä vähemmän kuormittavaan suuntaan, muuten kokonaisvaikutukset Itämeren kantokyvylle ovat haitallisia. Tätä vaikutusta voidaan toimintojen yhteensovittamisella vähentää, kuten merialuesuunnittelussa etenkin yhteistoiminnallisen suunnitteluprosessin osalta ollaan jo toteutettukin.

Kuva 11. Merellisten toimialojen vaikutus planetaarisiin rajoihin tilanteessa, jossa merialuesuunnitelma on toteutunut ja tilanteessa, jossa merialuesuunnitelmaa ei ole.

Kolmantena merialuesuunnitelman kokovaisvaikuttavuutta ympäristöön on tarkasteltu planetaaristen rajojen näkökulmasta. Kuvassa 11 on kuvaajan sisemmässä kehässä tuotu esiin ensin arvio siitä, miten merialuesuunnittelun toimialat vaikuttavat planetaarisiin rajoihin tilanteessa, jossa suunnitelmaa ei olisi. Ulompi kehä havainnollistaa arviointityön tulosta siitä, miten merialuesuunnitelma toteutuessaan vaikuttaisi planetaarisiin rajoihin. Toteutuessaan suunnitelmalla arvioidaan olevan positiivinen vaikutus ilmastonmuutoksen vaikutusten sekä merten happamoitumisen lieventämiseen. Hiilidioksidivapaan merituulivoiman tuotanto edesauttaa ilmastonmuutoksen ja siihen voimakkaasti kytköksissä olevan merten happamoitumisen osalta pysymään rajojen sisäpuolella. 

Typen ja fosforin kierron osalta suunnitelman tehtävänä on edesauttaa murrosta kalankasvatuksen kestävyyden parantamiseksi. Toteutuessaan suunnitelma tukee tavoitetta pysyä planetaaristen rajojen sisällä.

Monimuotoisuuden heikkenemisen osalta vaikutus on ristiriitainen. Meriliikenteeseen, matkailuun ja virkistykseen liittyvä ruoppaus- ja läjitystoiminta sekä päästöt mereen heikentävät meriluonnon monimuotoisuutta. Toisaalta osana merialuesuunnitteluprosessia laadittu ruoppaus- ja läjityssuunnitelma edesauttaa ympäristön kannalta parhaimpien läjityspaikkojen hyödyntämistä ja lieventää näin meriympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Myös merkittävien vedenalaisten luontoarvojen tunnistaminen itsessään edesauttaa niiden vaalimista. Toimialoista kalastuksella on monimuotoisuutta parantava vaikutus ja myös energiatoimialalla on mahdollisuus vaikuttaa monimuotoisuuteen rakentamalla keinoriuttoja merituulivoimaloiden yhteyteen. 

Maankäytön muutosten, kemiallisen saastumisen ja ilmakehän pienhiukkasten osalta merialuesuunnitelma haastaa planetaaristen rajojen sisällä pysymistä mahdollistamalla sellaisten toimialojen kasvun, joilla on haitallisia vaikutuksia näihin. Matkailu ja virkistyskäyttö tuottaa kasvaessaan väistämättä maankäytön muutoksia. Myös mahdollisen Helsinki-Tallinna-tunnelin ja merituulivoiman rakentamiseen liittyvällä merenpohjan muokkaamisella on haitallisia vaikutuksia. Matkailu- ja virkistystoimintaan liittyvä veneily ja meriliikenne aiheuttavat kemikaali- ja pienhiukkaspäästöjä mereen ja ilmakehään. On kuitenkin huomattava, että merialuesuunnitelma pyrkii välillisesti ohjaamaan merellisiä toimintoja kestävämpään suuntaan tuomalla prosessin avulla tavoitteen meriympäristön tilan parantamiseksi näkyville ja yhteiseen keskusteluun.

Yläilmakehän otsonikatoon tai makean veden käyttöön merellisillä toimialoilla ei ole tunnistettavia vaikutuksia.

Merialuesuunnittelun tavoitteena on kestävän sinisen kasvun mahdollistaminen yhteensovittaen merellisten toimialojen tarpeita. Suunnitelman taloudellisia kokonaisvaikutuksia on arvioitu havainnollistamalla kuvassa 12 merialuesuunnittelun toimialojen kehitys tilanteessa, jossa suunnitelmaa ei ole sekä tilanteessa, jossa suunnitelma on toteutunut. Suunnitelman taloudelliset kokonaisvaikutukset ovat merkittäviä ja suunnitelman arvioidaan tukevan merellisten toimialojen kasvun mahdollisuuksia. Toteutuessaan merialuesuunnitelmalla on välillisiä taloudellisia vaikutuksia seuraaviin merialuesuunnittelun toimialoihin:

⦁ Energia-ala; osoitettu merkittävä potentiaali merituulivoimatuotannon mahdollistamiseksi isossa mittakaavassa Suomen merialueilla sekä hukkalämpöpotentiaalin hyödyntäminen.

⦁ Merilogistiikka; suunnitelma turvaa toimivien meriliikenneyhteyksien säilymisen sekä osoittaa tärkeimmät toiminnalliset yhteydet ja niiden kehittämistarpeet.

⦁ Vesiviljely; suunnitelma osoittaa kalankasvatukselle soveltuvia alueita kaikilla suunnittelualueilla.

Välillisiä taloudellisia vaikutuksia suunnitelmalla on seuraaviin toimialoihin:

⦁ Meriteollisuus; meriteollisuus- ja satamamerkinnät kuvaavat toimintojen yhteiskunnallista ja alueellista merkittävyyttä, jolloin suunnitelma turvaa toimialan toimintaedellytyksiä jatkossakin. Merituulivoimapotentiaalin toteutuminen tuo merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia meriteollisuusalan yrityksille ja satamille.

⦁ Matkailu ja virkistyskäyttö; suunnitelma osoittaa matkailun ja virkistyksen kannalta potentiaalisia alueita, joita luonto- ja kulttuuriarvojen tunnistaminen tukee. Toteutuessaan suunnitelma tukee alueiden saavutettavuutta, elinvoimaisuutta ja paikallisia elinkeinonharjoittajia.

⦁ Kalastus; suunnitelma osoittaa ammattikalastukselle merkittäviä alueita, mikä edesauttaa elinkeinon kehittymistä. Lisäksi merkittävien vaelluskalojen reittien ja vedenalaisten luontoarvojen, kuten kalojen poikas- ja kutualueiden tunnistaminen mahdollistaa näiden huomioimisen merellisen toiminnan suunnittelussa, mikä auttaa kalastuksen toimintaedellytysten täyttymistä jatkossakin.

Kuva 12. Merellisten toimialojen elinvoimaisuuden kehitys tilanteessa, jossa merialuesuunnittelu on toteutunut ja tilanteessa, jossa merialuesuunnitelmaa ei ole.

Merialuesuunnitteluprosessilla on kokonaisuutena merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus. Merialueen sekä merellisten toimialojen käsittely kokonaisuutena kiinnittää huomion merialueen käyttöön, potentiaaleihin, meriympäristön tilaan ja merkitykseen osana Suomea. Merialuesuunnitelma lisää tietoa ja tietoisuutta meriympäristön tilasta ja merialueiden käytöstä tuomalla esiin luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen tavoitteet suunnitteluperiaatteissa, huomioimalla alueelliset ja vyöhykkeelliset erityispiirteet toimintojen sijoittamisessa sekä nostamalla EMMA-alueet ja ekologiset yhteydet merialuesuunnitelman karttamerkintöihin. Lisäksi merialuesuunnitelma nostaa esiin mahdollisia eri toimialojen välisiä ristiriitoja, mutta myös synergioita (poliittiseen) keskusteluun. Suunnitelman välitön vaikutus voi myös olla eri toimialojen kohtaaminen suunnitteluprosessin aikana. Lisäksi suunnitelma tuo suunnitelmallisuutta toimialoille ja talouteen.

Suunnitelma on luonteeltaan strateginen. Suunnitelmaan ja sen tietosisältöön voidaan tukeutua maankäytön suunnittelun ja aluekehittämisen prosesseissa. Viranomaiset voivat tukeutua merialuesuunnitelmaan esimerkiksi lupaprosesseihin liittyvissä lausunnoissaan. Strategisena dokumenttina merialuesuunnitelmaa voidaan myös hyödyntää esimerkiksi aluekehitysrahojen kohdentamisessa – kohdentamalla alueellisia hankkeita merialuesuunnitelman mukaisesti tuettaisiin merellisten toimialojen sekä alueellisten kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuutta.

Kuva 13. Merialuesuunnitelman vaikutus ekosysteemipalveluiden saavutettavuuteen

Merialuesuunnitelman yhteiskunnallisia vaikutuksia on myös arvioitu ekosysteemipalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta (Kuva 13). Sisempi kehä kuvaa ekosysteemipalvelujen saavutettavuutta tilanteessa, jossa toimialojen kehitys etenee business as usual. Ulompi kehä kuvaa ekosysteemipalvelujen saavutettavuutta tilanteessa, jossa suunnitelmaa toimeenpanevissa prosesseissa otetaan huomioon suunnitelman asettamat reunaehdot. Tältä osin suunnitelmalla arvioidaan olevan voimakkaasti positiivinen vaikutus maisema- ja virkistysarvojen, ruuan ja muiden aineellisten hyödykkeiden, sekä biodiversitti- ja elinympäristöpalvelujen saavutettavuuteen. Infrastruktuurin ja yhteyksien kehitys, sekä tiedon ja näkyvyyden lisääminen tuovat nämä palvelut paremmin saataville. Merialuesuunnitelman arvioidaan turvaavan näiden arvojen kestävää käyttöä ja kehitystä verrattuna tilanteeseen jossa merialuesuunnitelmaa ei ole, mutta meren käyttö lisääntyy nykyisen trendin mukaisesti. Matkailun ja virkistyskäytön sekä kulttuuriperinnön kehittäminen edistävät maisema- ja virkistysarvojen saavutettavuutta nostamalla näitä kohteita yleisön tietoon, kehittämällä infrastruktuuria, ja toiminnan organisoituessa myös huolehtivat arvojen ylläpidosta ja edistämisestä. Virkistyksen ja matkailun organisointi ja tavoitteellinen kohdentaminen otollisille alueille myös kehittää elinympäristö- ja biodiversiteettipalvelujen saavutettavuutta esimerkiksi kehittämällä mahdollisuuksia vapaa-ajan kalastustukseen ja matkailukalastukseen, lintubongaukseen, luontokuvaukseen, uintiin ja retkeilyyn yleensä. Kalastus, vesiviljely ja kehittyessään myös sininen biotalous mahdollistavat ruuan ja muiden aineellisten hyödykkeiden laajamittaisen hyödyntämisen Itämerestä. Merialuesuunnitelmalla ei nähdä olevan suoraa vaikutusta ilmaston ja ilmanlaadun tai aineiden kierron säätelyn saavutettavuuteen. Välillisesti merialuesuunnitelmalla voi olla rooli hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteen saavuttamisessa ottamalla osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

Merialuesuunnittelun keskeinen tavoite on lisätä kestävyyttä meren käytössä. Käytännössä tämä tarkoittaa meriluonnon monimuotoisuuden turvaamista ja ekosysteemien kestokyvystä huolehtimista.^[7]

Suunnitelmassa on pyritty keskeisenä periaatteena korostamaan kestävyyttä ja ympäristövaikutusten minimointia kaikessa toiminnassa, sekä nostamaan esille hyvinvoivan meren merkitystä talouden ja yhteiskunnan kannalta. Prosessin aikana on myös luotu ratkaisuja, jotka tukevat meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Tällaisia ovat mm. eri merellisten toimintojen yhteensovittaminen luontoarvot huomioiden. Osana merialuesuunnittelun tilannekuvaa laadittiin myös esiselvitys, jossa kartoitettiin kauppamerenkulun väylien ruoppaustarpeita ja tunnistettiin sopivimpia läjityspaikkoja.^[8]

Merialuesuunnitteluprosessin aikana on jokaisen toimialan kohdalla tarkasteltu toimialan vaikutuksia meriympäristöön. Potentiaalisia alueita on osoitettu sellaisilta alueilta, joissa kuormitus meriluontoon on vähäisin. Lisäksi näitä meriympäristön ja luonnon vaalimisen vaatimuksia on nostettu esiin sidosryhmätapaamisissa, työpajoissa ja teematapaamisissa. Prosessin aikana on tuotettu ymmärrystä meriluonnon merkityksestä eri toimialoille. Merialuesuunnitelma myös tuo arvokkaat luontokohteet suunnitelmakartalle ja tukee näiden säilymistä suunnitellessaan merellisten toimialojen potentiaalisia paikkoja.