Johtopäätökset ja suositukset
Merialuekontekstissa ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta ei ole syytä asettaa vastakkain. Merialuesuunnitelman yleispiirteisyys ei mahdollista sitä, että eri toimintoja voitaisiin ohjata pelkästään meriympäristön kestävyyden kannalta parhaille alueille. Yhteiskunnallisesti on toistaiseksi ratkaisematta kysymys siitä, miten kuormittavaa toimintaa kohdistetaan merelle. Hajakuormitus on suurin yksittäinen kuormituslähde, mutta siihen puuttumisen keinot ovat rajallisia. Välillisten hyötyjen kautta Suomi voisi saada etua jopa puoli miljardia euroa vuodessa ravinteiden kierrätyksen ja sen seurauksena parantuneen ympäristön ja uuden liiketoiminnan kautta[1].
Pistekuormittajat ovat yleensä joko elinkeinon harjoittajia tai yhteiskunnan tukitoimintoja, kuten jätevesien puhdistamista. Näiden toimintaa säädellään ympäristöluvilla, mutta osuus kokonaiskuormituksesta on pieni. Kysymys oikeudenmukaisesta taakanjaosta ja yhteiskunnallisten hyötyjen maksimoimisesta on aiheellinen ja Suomi on vasta pohtimassa kansallista linjausta vesipuitedirektiivin joustomekanismeihin. Maalla kuormittavia toimintoja pyritään keskittämään esimerkiksi maankäytöllä teollisille alueille, merialueilla nykyinen järjestelmä voi ohjata uutta toimintaa tilaltaan hyville alueille.
Eri näkökulmien vertaamista ja keskustelua tarvitaan ja tässä konkretisoituu merialuesuunnittelun merkitys. Mikäli suunnitellun toiminnon vaikutusten arviointia tehtäisiin vain yhdestä näkökulmasta tai yhdestä toimialasta käsin, lisäisi se osaoptimoinnin vaaraa. Merialuesuunnittelun suurin arvo onkin yhteistyön syntyminen. Lisäksi se tarjoaa tietopohjaa yksittäisen hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Vähintäänkin suunnitelma pystyy palvelemaan toimijaa, joka suunnittelee toimintaa merelle ja saa suunnitelman avulla ymmärrystä siitä, mihin kaikkeen hänen hankkeensa voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä merialuesuunnitelman kokonaisvaikutukset ja vaikuttavuus löytyvät myös merellisten toimialojen kestävän kasvun mahdollisuudet. Kokonaishyödyt voidaan saavuttaa eri toimialojen sekä yhteensovittamisen tarpeita ymmärtäen. Merellisten toimialojen välillä on paljon riippuvuussuhteita sekä ristikkäisvaikutuksia, jotka voivat sekä estää toimialan edellytyksiä että toisaalta vahvistaa niitä.
Tämän arviointityön kohteena on merialuesuunnitelma. Työn aikana on tullut ilmi, miten merkittäväksi itse suunnitteluprosessi vaikutuksiltaan koetaan. Prosessin tuloksena syntyneen suunnitelman laatimiseen on osallistunut laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Suunnitteluprosessi on tuonut eri alojen toimijoita yhteen ja prosessi on myös tuottanut sellaista tietoa ja ymmärrystä, joita ei kirjata itse suunnitelmaan. Osana arviointia voidaankin todeta, että osana suunnitteluprosessia on tuotettu merkittävää hyötyä siitä, että eri toimialojen välinen ymmärrys on lisääntynyt. Suunnitelman tuottamiksi arvoiksi voidaankin todeta tieto (=suunnitelma) ja yhteistyö (=laatimisen prosessi). Positiivisten vaikutusten osalta keskeistä on miten yhteistyö jatkuu.
Positiivisten vaikutusten vahvistaminen
Merialuesuunnitteluprosessi on tarjonnut välineet toimialojen välisten riippuvuussuhteiden ymmärtämiseksi. Suunnitteluprosessin toisella kierroksella tulisi tarkastella toimialojen keskinäisen ymmärryksen lisääntymistä. Merialuesuunnitelma voisi aktiivisesti mahdollistaa sellaisia toimenpiteitä, jotka tukevat meriympäristön hyvän tilan saavuttamista sekä alueiden elinkeinoja.
Jotta merialuesuunnitelmasta saataisiin lisähyötyä, tulisi pohtia, miten merialuesuunnittelu voi yhteistyön avulla katalysoida positiivista kehitystä ja mikä rooli esimerkiksi yhteistyöverkostolla voisi tässä olla. Merialuesuunnitelmasta voisi saada tukea alueiden älykkääseen erikoistumiseen. Eri toimialojen välisiä synergioita voidaan tukea ja hyödyntää – esimerkiksi matkailun ja virkistyksen sekä luonnonsuojelun yhdistäminen tai ruoantuotantoon ja siniseen biotalouteen liittyvien hankkeiden yhdistäminen. Parhaimmillaan merialuesuunnitelma asettaa raamit ja kyseenalaistaa sellaisia ratkaisuja, jotka osaoptimoimalla olisivat kokonaisvaikutuksiltaan negatiivisia. Toisaalta merialuesuunnitelma tukee toimijoita tuomalla ymmärrystä muista toimialoista sekä tarjoamalla tietoa toimialan omasta merkittävyydestä (esimerkiksi lausuntojen kautta).
Toimenpiteiden riippuvuussuhde meriympäristön hyvään tilaan on keskeinen. Suomessa on laadittu vesien- ja merenhoidon lakiin pohjautuva vesienhoitosuunnitelma, jossa luetellaan toimenpiteet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteissä merialueille on määrätty päästövähennystavoitteita, joista suurin osa kohdistuu valuma-alueen päästöihin. Merialueelle kohdistuva kuormitus muodostuu jokien mukana maalta tulevasta valumasta, jossa on sekä ympäristöluvan ulkopuolella olevien toimintojen aiheuttamaa hajakuormitusta[2] että ympäristölupajärjestelmän piirissä olevia toimintoja[3]. Suoraan vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta aiheuttavat jätevesilaitokset, kalankasvattamot, ilmalaskeuma ja sisäinen kuormitus.[4]
Useilla merellisillä toimialoilla vaikutukset ovat meriympäristön hyvän tilan kannalta negatiivisia. Vaikka suunnitelman toimeenpanon reunaehtona on merialueen ekologisesti hyvä tila, niin ympäristöhallinnolla ei ole vielä tarjota selkeää määrittelyä siitä, mitkä tekijät esimerkiksi heikentävät meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen mahdollisuuksia tai miten vesistön herkkyyttä määritellään.[5] Merialuesuunnitelmassa on merkitty esimerkiksi laajoja matkailualueita ja pitkän aikavälin tavoitteena on matkailijamäärien merkittävä lisääminen. Mikäli toimialalla ei pystytä tekemään kestävyysmuutosta, niin kokonaisvaikutus tulee olemaan negatiivinen. Meren ekologisen tilan kannalta suunnitellun toiminnan vaikutus voi kuitenkin olla lievä negatiivinen (esim. -2 %), mutta tämä ei välttämättä vaaranna meren hyvän tilan saavuttamista jos vesienhoitosuunnitelman avulla saavutetaan merkittävä parannus meriympäristön tilassa (esim. +20 %). Iso osa merellisistä toiminnoista ei myöskään edellytä ympäristölupaa, jolloin ei ole juridisia keinoja kieltää merellä tapahtuvaa toimintaa. Suunnittelijoiden on kuitenkin hyvä ymmärtää meren ekologiseen tilaan vaikuttavien tekijöiden moninaisuus.
Suositukset
Loppuun on kiteytetty tiiviisti merialuesuunnitteluprosessille kohdennetut keskeiset suositukset, jotka tukevat kestävän sinisen kasvun tavoitteiden saavuttamista.
⦁ Merialuesuunnittelun arvo on tiedon tuottamisessa ja yhteistyön lisäämisessä. Näiden kautta hyöty konkretisoituu. Tulevassa toiminnassa näiden tulee pysyä keskeisinä.
⦁ Tuotettavan tiedon tulee olla laadukasta, luotettavaa ja mahdollisimman hyvin saatavilla, jotta se edesauttaa suunnittelua. Eri toimijoiden on oltava tietoisia aineistoista, tarvitaan viestintää ja markkinointia. Hyödyntämisen merkitys ja lisäarvo voidaan tehdä näkyväksi konkreettisilla esimerkeillä.
⦁ Yhteistyö on elävä prosessi, joka vaatii jatkuvuutta. Erilaisten sektoreiden välisten verkostojen ja kohtaamisten jatkuvuus tulisi taata suunnitelman valmistuttua, vaikka kehityshankkeet päättyvät. Yhteistyötä tulee olla suunnittelualueilla, niiden välillä ja kansallisesti.
⦁ Maakuntien liitot suunnitelman laatijoina edesauttavat suunnitelman jalkautumista. Lisää vaikuttavuutta voidaan saada kiinteällä yhteydellä maakuntien liittojen muihin tehtäviin ja erikoistumiseen. Merialuesuunnittelun jatkuvuus rannikon maakuntien liitoissa edellyttää riittävän rahoituksen varmistamista.
⦁ Jokaisen merialuesuunnittelun toimialan pitää lisätä toimintansa kokonaiskestävyyttä taloudellisen kilpailukyvyn ja meriympäristön hyvän tilan edistämiseksi. Käytännössä merialuesuunnitelman tulisi tulevaisuudessa näkyä toimialojen strategioiden taustalla ja tukea yhteiskunnallista keskustelua kunkin toimialan tulevaisuudesta merellisessä ympäristössä.
⦁ Merialuesuunnitelman tulisi selvemmin linkittyä mm. kansallisiin ja kansainvälisiin ympäristötavoitteisiin, meripolitiikkaan, Itämeristrategioihin ja alueellisiin kehittämispolitiikkoihin sekä tuoda lisää tietoa mm. merellisten toimialojen ja ilmastovaikutusten sekä ravinteiden kierron suhteesta.
⦁ Toimintaa suunniteltaessa pitää huomioida, että meren tila on monilla alueilla jo valmiiksi heikko tai heikentynyt viime vuosina. Suuri osa etenkin rannikon läheisistä vedenalaisista luontoarvoista on vahingoittunut ja rehevöitymiskehitys sekä ilmastonmuutos lisäävät edelleen ympäristön tilan heikentymistä. Uuden toiminnan suunnittelussa on lähtökohtana oltava jäljellä olevien luontoarvojen säilyminen sekä vesistöjen tilan parantaminen hyvälle tasolle. Tämä tavoite on olennainen myös monien merellisten alojen tulevaisuudelle, jotta meri voi jatkossakin olla ruoan ja virkistyksen lähde.
⦁ Toimialojen väliset riippuvuussuhteet on hahmotettava nykyistä selkeämmin, jotta merialuesuunnittelu voi yhteistyön avulla edesauttaa positiivista kehitystä.
⦁ Merialuesuunnittelun avulla voidaan edistää poikkihallinnollista toimintaa ja jatkuvuutta. Resursseja on voitava kohdentaa kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla; käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti hajakuormitukseen puuttumista.
⦁ Merialuesuunnitelman kokonaisvaikuttavuutta on seurattava jatkuvasti. Kokonaisvaikuttavuus edellyttää meriympäristön tilan ymmärtämistä ja näin ollen käsittää myös muut kuin merelliset toimialat (mm. maatalouden vaikutukset). Kokonaisvaikuttavuus luo reunaehdot merellisten toimialojen kehittämiselle ja sinisen kasvun edistämiselle. Vaikuttavuuden ymmärtämiseksi ja kehitystarpeiden perustelemiseksi tarvitaan indikaattoreihin perustuvaa tietoa.
Lähteet
[1] Aho et al. (2015) Ravinteiden kierron taloudellinen arvo ja mahdollisuudet Suomelle. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/ravinteiden-kierron-taloudellinen-arvo-ja-mahdollisuudet-suomelle/
[2] Hajakuormitusta aiheutuu erityisesti maanviljelystä, haja-asutuksesta ja liikenteestä.
[3] Pistemäisiä kuormittajia ovat esimerkiksi teollisuuslaitokset ja suuret karjatilat
[4] https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Vesistojen_kuormitus_ja_luonnon_huuhtouma