header_1

Ekosysteemilähestymistapa

HELCOM-VASAB-merialuesuunnittelutyöryhmä on tunnistanut ekosysteemilähestymistapaa soveltavalle merialuesuunnittelulle yhdeksän periaatetta, joita suositellaan sovellettavaksi Suomen merialuesuunnittelussa:  

1. Parhaan tiedon kokoaminen merestä ja sen käytöstä

2. Varovaisuusperiaatteen soveltaminen merialuesuunnittelussa

3. Vaihtoehtoisten suunnitteluratkaisujen kartoittaminen

4. Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen

5. Vuorovaikutussuhteiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen

6. Merialuesuunnitelmien vaikutusten lieventäminen

7. Osallistava suunnittelu ja viestintä

8. Merialuesuunnitelman tarkastelutaso ja koherenssi

9. Merialuesuunnitelmien vaikutusten seuranta, arviointi ja sopeuttaminen

Ekosysteemilähestymistapa on holistinen käytön ja hoidon suunnittelutapa, jonka keskeinen periaate on, että ihminen on olennainen osa luontoa ja vaikuttaa sen toimintaan.

1992: Ekosysteemilähestymistapa nostettiin esiin Biodiversiteettisopimuksessa

1998: Suomi sitoutui noudattamaan Malawin periaatteita, joissa kuvataan ekosysteemilähestymistapaan liittyvät näkökohdat merellä ja maalla tapahtuvassa aluesuunnittelussa.

2002: Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen toimintasuunnitelmassa sovittiin ekosysteemilähestymistavan laaja-alaisen täytäntöönpanon ja kehittämisen edistämisestä.

2003: Itämeren suojelukomission (HELCOM) ja Koillis-Atlantin suojelukomission (OSPAR) julkilausumassa tuettiin ekosysteemilähestymistavan soveltamista mereen liittyvässä päätöksenteossa, jotta ihmistoiminnan vaikutuksia meriympäristöön kyettäisiin hallinnoimaan kestävästi.

2007: HELCOM:in Itämeren toimintasuunnitelmassa ekosysteemilähestymistavan soveltaminen otettiin lähtökohdaksi kaikkiin ihmistoimintoihin ja erityisesti se mainittiin merialuesuunnittelun ja kalastuksen yhteydessä.

2008: Meristrategiadirektiivi velvoittaa ekosysteemilähestymistavan käyttämiseen meriympäristöjen hyvän tilan saavuttamiseksi.

2014: Vaatimus ekosysteemilähestymistavan soveltamisesta jäsenvaltioiden merialuesuunnitelmien valmistelussa sisältyi EU:n merialuesuunnitteludirektiiviin.

2015: YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, tunnisti ekosysteemilähestymistavan merten ja merellisten luonnonvarojen kestävän käytön keinona. 

2016: HELCOM-VASAB-merialuesuunnittelutyöryhmä tunnisti ekosysteemilähestymistapaa soveltavalle merialuesuunnittelulle yhdeksän periaatetta, joita tulisi soveltaa Itämeren maiden Suomen merialuesuunnittelussa.

2016–2017: Baltic Scope -hankkeessa tarkasteltiin ekosysteemilähestymistavan soveltamista kansainvälisessä yhteistyössä Itämeren alueella.

2018–2019: Pan Baltic Scope -hankkeessa jatkettiin Itämeren maiden yhteistyössä ekosysteemilähestymistavan soveltamista kansallisissa toimintaympäristöissä.

2020: Suomen merialuesuunnitteluprosessissa valmisteltiin Ekosysteemilähestymistavan soveltaminen merialuesuunnitelmien laadinnassa –selvitys. Työssä tarkasteltiin ekosysteemilähestymistavan soveltamisen keinoja, toteutumista ja tarpeita suomalaisessa kontekstissa.

Ekosysteemilähestymistapaa sovellettaessa merialuesuunnittelun lähtökohtana pidetään meriympäristön tilaan liittyviä tavoitteita. Ne määrittelevät kasvun rajat merialueilla tapahtuville toiminnoille ja samalla niiden huomioiminen varmistaa meritoimintojen kestävyyden. Suunnittelu toteutetaan sopivalla suunnittelun tasolla, edeten askel askeleelta, varmistaen ekosysteemin huomioimisen prosessin kaikissa vaiheissa.

Ympäristövaikutusten lieventämiseksi arvioidaan toimialojen ja ympäristön sekä toimialojen väliset vuorovaikutukset. Tämä tarkoittaa sosio-ekologisen systeemin toiminnan kokonaisvaltaista ymmärrystä ja sen soveltamista kaikissa suunnitteluprosessin vaiheissa. Tätä varten arvioinneissa sovelletaan parasta mahdollista käytettävissä olevaa tietopohjaa sekä meriympäristöstä että siihen kohdistuvista paineista. Sidosryhmien osallistaminen on tärkeää riittävän tietopohjan keräämiseksi, läpinäkyvyyden varmistamiseksi, epävarmuuksien kommunikoimiseksi ja toimialojen välisten ristiriitojen lieventämiseksi. Suunnittelulla turvattavien ekosysteemipalvelujen arvon määrittäminen auttaa ratkaisujen perustelemisessa.

Ympäristövaikutusten tunnistamiseksi vertaillaan eri suunnitteluvaihtoehtojen vaikutuksia meren tilatavoitteiden saavuttamiseen. Tiedon ollessa epävarmaa tai puutteellista, ja tilanteissa, joissa paineiden kumulatiivisia vaikutuksia ei tunneta tai ekosysteemin vasteita niihin ei pystytä ennustamaan, sovelletaan varovaisuusperiaatetta. Suunnitelmien yhteensopivuus varmistetaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Olosuhteiden muuttuessa ja tiedon karttuessa tai ympäristön tilaindikaattorien osoittaessa tarvetta uusiin toimenpiteisiin, suunnitelmia sopeutetaan kestävyyden asettamiin rajoihin.

Tutustu tarkemmin Ekosysteemilähestymistavan soveltaminen merialuesuunnitelmien laadinnassa -raporttiin.

Ekosysteemilähestymistapaa soveltavan merialuesuunnittelun työkalupakki. Suunnitteluperiaatteet on esitetty sektoreissa ja tarvittavat työkalut ulkokehällä.

Lähteet

Biodiversiteettisopimus (Convention on Biological Diversity, CBD), 1992

HELCOM (2016) Guideline for the implementation of ecosystem-based approach in Maritime Spatial Planning(MSP)in the Baltic Sea area, https://helcom.fi/media/documents/Guideline-for-the-implementation-of-ecosystem-based-approach-in-MSP-in-the-Baltic-Sea-area_June-2016.pdf

Implementation of ecosystem approach to the management of human activities in the Baltic Sea by the Helsinki Commission ICES CM 2007/C:01 

Merialuesuunnitteludirektiivii (2014/89/EC).

Meristrategiadirektiivi (2008/56/EY)

OSPAR/HELCOM Ministerial Declaration 2003

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, 25.9.2015

www.balticscope.eu

www.panbalticscope.eu