Energia

Ympäristöministeriön laatiman oppaan (Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Päivitys 2016) mukaan tuulivoimarakentamiseen sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen. Suurten tuulivoimaloiden toteutuksen tulee lähtökohtaisesti perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen, jossa määritellään tuulivoimarakentamiseen soveltuvat alueet. Tuulivoimalan rakentaminen edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa. Tuulivoimarakentamisen suunnittelun kokonaisuuteen kuuluvat olennaisena osana sähkönsiirtoon tarvittavat voimajohdot sekä tuulivoimaloiden osien kuljettamiseen tarvittavat liikenneväylät kullekin sijoituspaikalle.

Tuulivoimaloiden sijainnin suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon ympäristön ominaisuudet sekä muu alueiden käyttö kuten asutus ja esimerkiksi lentoliikenteen ja puolustusvoimien toiminta.

Pääsääntöisesti tuulivoimarakentamiselle soveltumattomia alueita ovat

• valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet,

• valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt,

• luonnonsuojelualueet,

• erämaalain perusteella perustetut erämaa-alueet sekä

• kansainvälisesti tärkeät linnuston IBA-alueet.

Tapauskohtaisesti voidaan harkita riittävien selvitysten ja vaikutusarviointien perusteella muun muassa seuraavien alueiden soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen

• Natura 2000 -verkoston alueet,

• maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet,

• maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt ja

• valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat.

Näissä tapauksissa merkitystä on erityisesti alueen arvoilla tai suojeluperusteilla ja tuulivoimarakentamisesta niihin mahdollisesti aiheutuvilla vaikutuksilla. Kaavoituksen yhteydessä voidaan määrittää myös muita tuulivoimarakentamiseen soveltumattomia alueita.

Kaavoituksella ei voida ratkaista erityislainsäädännön piiriin kuuluvia asioita. Tuulivoimalan toteuttaminen voi sijainnista riippuen edellyttää esimerkiksi

• ilmailulain mukaista lentoestelupaa,

• vesilain mukaista vesilupaa,

• ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, 

• ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä,

• luonnonsuojelulain edellyttämää Natura-arviointia, tai

• aluevalvontalain mukaista lupaa merenpohjan tutkimiseen ja kartoittamiseen aluevesillä.

Tuulivoimalat tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa niin kauas asutuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta, ettei ympäristölupa ole tarpeen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Keskeisiä tuulivoiman rakentamisesta aiheutuvia vaikutuksia ovat maisemavaikutukset, ääni, välke, vaikutukset linnustoon, lepakoihin, vedenalaiseen luontoon ja kalastoon, vaikutukset puolustusvoimien toimintaan, turvallisuuteen, säätutkiin ja radioviestintään sekä yhteisvaikutukset.

Tuulivoimalalta edellytettävät luvat ovat erilaisia riippuen siitä, sijoittuuko tuulivoimala aluevesille vai Suomen talousvyöhykkeelle. Suurin ero liittyy kaavoitukseen ja rakennuslupiin, sillä talousvyöhykkeellä sovelletaan ainoastaan MRL:n merialuesuunnittelua koskevaa 8 a lukua. Talousvyöhykkeellä oikeus alueen ja sen luonnonvarojen käyttöön on Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain mukaan Suomen valtiolla. Talousvyöhykelain mukaan valtioneuvosto antaa suostumuksen talousvyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen ja talousvyöhykkeelle rakentamiseen, jos rakentaminen saattaa haitata Suomelle kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvien oikeuksien käyttämistä talousvyöhykkeellä. Tämän lisäksi tuulivoimalan rakentaminen talousvyöhykkeelle voi edellyttää ympäristövaikutusten arviointia, Natura-arviointia, vesilupaa ja ympäristölupaa.