Merialuesuunnittelukontekstissa kaivannaisala liittyy merenpohjan mineraalien hyödyntämiseen. Toistaiseksi Suomen merialueilla tapahtuva kaivannaistoiminta on liittynyt pienialaiseen maa-ainesten, kuten esimerkiksi merihiekan ja -soran, ottamiseen muun muassa yhdyskuntarakentamista varten. Merihiekan nostaminen on luvanvaraista toimintaa, joka edellyttää vesilain mukaista lupaa. Lisäksi merihiekan varastointiin ja jatkojalostukseen voi liittyä tarve rakennuslupaan tai ympäristölupaan.
Ympäristöministeriö on valmistellut raportin Merialueiden merihiekan ja merenalaisten mineraalivarantojen kestävä käyttö. Raportissa linjataan suositukset hyvistä käytännöistä merenpohjan hiekka-, sora- ja mineraalivarantojen kestävän käytön edistämiseksi ja toiminnasta aiheutuvien haittojen hallitsemiseksi.
Mikäli tulevaisuudessa maa-ainesten ottamisen lisäksi merialueilla ryhdytään kaivosmineraaleja hyödyntävään kaivostoimintaan, sitä ohjaa kaivoslaki. Esimerkiksi merenpohjan kaivannaiset, kuten rauta-mangaanisaostumat, voivat tulevaisuudessa olla kriittisiä raaka-ainevarantoja. Kaivoslaki ohjaa myös esimerkiksi maa-alueelta meren alle ulottuvaa kaivostoimintaa.
Aluevalvontalaissa säädetään Suomen aluevesillä tapahtuvasta merenpohjan tutkimisesta ja kartoittamisesta: merenpohjan tai sen sisustan muodon, rakenteen tai koostumuksen selvittämistä geologisilla tai geofyysisillä tutkimuksilla vaatii puolustusvoimien luvan. Lupavaatimus koskee myös merenpohjan topografisten muotojen järjestelmällistä mittausta ja tallennusta.
Laissa Suomen talousvyöhykkeestä säädetään kaivannaisalan toiminnasta Suomen talousvyöhykkeellä. Kuten aluevesillä, maa-ainesten ottamiseen sovelletaan vesilakia ja kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsintään sekä hyödyntämiseen talousvyöhykkeellä sovelletaan kaivoslakia. Tämän lisäksi talousvyöhykkeellä tapahtuvan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen (muun muassa kaivosmineraalit, kiviainekset ja muut elottomat esiintymät) hyödyntäminen tai siihen tähtäävä toiminta vaatii valtioneuvoston luvan.