Kaavio kuvaa toimialan keskeisiä toimintoja merialueen eri vyöhykkeillä nykyisin ja vuonna 2030
Merihiekan- ja soranotto
Merihiekan- ja soranotto on ollut toistaiseksi vähäistä Suomen merialueilla ja sitä on käytetty lähinnä yksittäisissä, mittakaavaltaan suurissa rannikolle sijoittuvissa hankkeissa (esim. Helsingin Vuosaaren satama), jolloin ottoalue on sijoittunut lähelle hanketta tai jalostusaluetta (B43).
Viime vuosikymmeninä hiekka- ja sora-ainesten esiintymisalueet on selvitetty melko hyvin Suomen aluevesien alueelta. Talousvyöhykkeen varantoja ei tunneta hyvin. (B43)
Rautamangaanisaostumat
Rautamagnaanisaostumien taloudellisesta hyödyntämisestä ollaan kiinnostuneita, mutta niiden hyödyntämisen vaikutuksista on vain vähän tietoa. Hyödyntäminen edellyttää lisäksi teknologisten ratkaisujen kehittämistä sekä lisätutkimuksia mm. toiminnan vaikutuksista. (B43)
Rautamagnaanisaostumia esiintyy lähes kaikkialla Suomen merialueilla. Ne sisältävät runsaasti rautaa ja mangaania sekä lisäksi fosforia, arseenia, titaania, magnesiumia ja harvinaisia maametalleja. Saostumien merkitystä meren ekosysteemeille ei tunneta hyvin. (B43)
Fosforin hyödyntäminen
Pohjasedimentteihin varastoituneen fosforin hyödyntämistä on tutkittu jonkin verran. Hyödyntäminen edellyttää teknologisten ratkaisujen kehittämistä ja vaikutusten parempaa ymmärtämistä. (B43)
Alan toiminnan kannalta tärkeää ovat sujuvat logistiikkaketjut, lastaus-, jatkojalostus- ja varastointialueiden saavutettavuus. Sora ja -hiekkavarantojen saatavuuden heiketessä kasvukeskusten läheisyydessä, tarve hyödyntää merenpohjan varantoja kasvaa nykyisestä (B43).
Vedenalaiset hiekka- ja sora-alueet ovat usein monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Kaivannaisten käyttö muuttaa merenpohjan olosuhteita ja ekosysteemejä, mikä edellyttää riittäviä selvityksiä ja vaikutusarviointia. Myös vedenalaisen kulttuuriperinnön huomiointi asettaa reunaehtoja toiminnalle. Ympäristövaikutusten hallittavuutta heikentävät mm. merialueella tapahtuvat veden virtaukset.
Mineraalien ja hiekan ensisijainen nostopaikka on edelleen maissa, mutta alueilla on varauduttu kasvavaan tarpeeseen kaivaa myös merellä
– Hyödynnetään ensisijaisesti maa-alueilla olevia varantoja, joiden haittavaikutusten kontrollointi helpompaa
– Pidemmällä aikajänteellä valmistaudutaan globaaliin maa-ainespulan pahentumiseen ja merimineraalien käytön kasvuun
– Varaudutaan mahdolliseen merenpohjan kaivamiseen infrastruktuurin näkökulmasta
Alan kehitys on tapahtunut ekosysteemin tila huomioiden
– Ei hyödynnetä merialueen varantoja, ellei toiminnot lähtökohtaisesti paranna meriympäristön tilaa, tällä hetkellä kokonaisvaikutuksista on liian vähän tutkittua tietoa. (esim. fosforinpoisto)
– Otetaan kaivamisen vaikutukset ympäristöön aina huomioon toimintaa suunniteltaessa. Kiviaineksen nosto tuhoaa meriluonnon paikallisesti kokonaan ja palautuminen kestää kauan.
Synergiaedut hyödynnetty tuulivoima-alueiden kanssa
– Hyödynnetään kaivannaisalan ja merituulivoima-alan synergioita. Tutkitaan kiviaineksen ja hiekan nostamisen mahdollisuuksia merituulivoimahankkeiden läheltä.
Kaivannaisalan tilannekuva on ajan tasalla
– Pidetään yllä tutkimus- ja selvitystyötä liittyen raaka-aineiden kysyntään ja saatavuuteen
– Kehitetään ja tuetaan tutkimusta sekä odotetaan tuloksia ennen toteutusta (esim. rautamangaanin pitoisuuksien ja fosforinpoiston tutkiminen)
– Priorisoidaan kiinnostavien kohteiden jatkotutkimuksia (Uusimaa ja Pohjois-Pohjanmaa ovat eniten tutkittuja alueita, myös Kymenlaaksossa ja Satakunnassa on tehty tutkimuksia)
Kaivannaisten toimiala hyödyntää meriekosysteemin tuottamia tuotantopalveluita eli erilaisia materiaaleja ja geologisia muodostumia.
– Merellä sijaitsevien mineraalien ja kaivannaisten tutkimus ja esiintymien kartoittaminen lisääntyvät. Tietopohja mm. ottotoiminnan vaikutuksista meriympäristöön sekä mineraalien merkityksestä meriympäristön ekosysteemeille kasvaa.
– Rannikon läheisyydessä sijaitsevien kasvukeskusten materiaalitarve todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa.
– Kiinnostus merenpohjan saostumia ja niiden sisältämiä harvinaisia alkuaineita kohtaan voi lisääntyä esimerkiksi akkuteollisuuden tarpeiden kasvaessa.
– Parantunut tietopohja ja teknologinen kehitys mahdollistavat sen, että varantoja voidaan tarpeen mukaan ottaa käyttöön nykyistä kestävämmin menetelmin.
– Mineraalien otto keskittyy kuitenkin myös tulevaisuudessa mantereelle, jolloin haittavaikutusten ja riskien hallinta on helpompaa eikä merellisiä kaivannaisia juurikaan hyödynnetä nykytilannetta enempää. Merelliset kaivannaiset säilyvät pääasiassa potentiaalisina reserveinä.
(B42, B11)