Kalastus ja vesiviljely

Visio 2030

Kalastus

Kestävä kaupallinen kalastus tukee omavaraisuutta, tuottaa ilmastoystävällistä ruokaa sekä vahvistaa rannikon ja saariston elinvoimaisuutta nojaten yhteistoiminnalliseen paikalliseen päätöksentekoon.

Vesiviljely

Vesiviljely tukee omavaraisuutta, tuottaa kestävästi ja ilmastoystävällisesti lähi- ja kotimaista ruokaa ja luo elinvoimaa saaristoon ja rannikolle. Vesiviljely tukee kalastukseen liittyvää rannikkoinfrastruktuuria.

Kaavio kuvaa toimialan keskeisiä toimintoja merialueen eri vyöhykkeillä nykyisin ja vuonna 2030

Nykytila 2030

Kuvaus

KUVAUS

Kaupallinen kalastus

Verkko- ja rysäkalastus sijoittuu pääasiassa saaristoon ja lahdille. Lukumääräisesti suurin osa kalastajista toimii rannikolla, vaikka koko merialueen kaupallisen kalastussaaliin osalta se muodostaa vain pienen osuuden. (B42). Rannikkokalastus on tärkeää sekä kulttuuriperinnön säilymisen että elinkeinon kannalta. Avomerikalastus tapahtuu pääasiassa isoilla troolialuksilla, joiden saalis muodostaa jopa 95% Suomen merialueen kaupallisesta kalastussaaliista (B42). Troolausta tehdään myös ulkosaariston alueella.

Merialueiden kaupallisen kalastuksen merkittävin laji on silakka, jonka osuus kokonaissaaliista on noin 90 prosenttia ja arvosta 70 prosenttia. Muita tärkeitä saalislajeja ovat siika, kilohaili, kuha, ahven ja lohi (B13).

Kalastuksen perusedellytyksenä ovat terveet ja uusiutuvat kalakannat, jotka riippuvat merialueen hyvästä ekologisesta tilasta ja elinympäristöistä. Tärkeiden kutualueiden säilyminen on edellytys kestävälle kalastuselinkeinolle. Tärkeitä lisääntymisalueita ovat mm. jokisuistot, sisäsaariston matalat kasvillisuusrannat ja fladat. Niiden säilymisen uhkina ovat muun muassa rantarakentaminen, rehevöityminen, liettyminen ja ruoppaukset (B14). Syönnösalueet ovat vesialueita, joilla kalat oleskelevat kutuaikojen välillä ja joissa kalan kasvu pääosin tapahtuu (B15). Vaelluskalojen käyttämät yhteydet jokien lisääntymisalueille ovat myös keskeisiä kalakantojen säilymiselle. Esteettömät yhteydet turvaavat lajiston elinvoimaisuutta ja niiden huomiointi on tärkeää kalatalouden kestävyyden kannalta.

Toiminnan kannattavuuden pohjana on kalan kysyntä ja jalostaminen. Olennaisia edellytyksiä ovat logistiset yhteydet mantereen ja merialueen välillä sekä mahdollisten jatkojalostusfasiliteettien saavuttaminen. Sääolot, jääaika ja vedenkorkeuden vaihtelut vaikuttavat kalastusmahdollisuuksiin. Lisäksi rannikkokalastukselle haitallisten eläinlajien kestävä kannanhoito on tärkeä edellytys. Merelle tulevat uudet toiminnot edellyttävät yhteensovittamista perinteisen kalastuselinkeinon tarpeiden kanssa.

Meren ja maan vuorovaikutus korostuu kalastuksen ja vesiviljelyn teemassa, sillä meren ekologinen tila on sidoksissa valuma-alueisiin ja niiltä peräisin olevaan ravinnekuormaan. Myös toimiala vaikuttaa itse meriympäristön tilaan, sillä kalankasvatuksessa syntyy ravinnepäästöjä ja toisaalta kalastus poistaa ravinteita vedestä.

Vesiviljely

Kalankasvatuksen poikasvaiheen kasvatusta tapahtuu sisävesillä tai sisähalleissa sekä merellä suojaisilla alueilla välisaaristossa tai rannan läheisyydessä. Kasvatuksessa on yleensä käytössä lisäksi talvisäilytyspaikka saaristossa myrskyiltä ja jäiltä suojassa. Jatkokasvatus tapahtuu nykyisin pääasiassa välisaaristossa tai avomeren reunoilla. Valtaosa Suomessa viljeltävästä kalasta on kirjolohta (95%) (B14).

Sujuvat logistiset yhteydet merialueen ja mantereen välillä kasvatuslaitosten eri toimipisteiden, jatkojalostuksen ja jakelun välillä ovat tärkeitä. Alan toiminnan ja kasvun kannalta olennaista on merialueiden ekologisesti hyvä tila. Keskeistä tekijöitä sijoittumisessa ovat virtaava ja vaihtuva vesi, suoja pahimmilta myrskyiltä sekä huoltoetäisyys ja yhteydet mantereelle (B14, B11).

Tiekartta

Vesiviljelyn ja kalastuksen sijainninohjaus ja suunnittelu toimii yhdessä merialuesuunnittelun kanssa

– Päivitetään kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelma
– Tarkennetaan vesiviljelyn suunnittelu hoito- ja käyttösuunnitelmatasolle

Alueiden infrastruktuuri ja toiminnot tukevat toimialan kehitystä

– Kehitetään ja ylläpidetään kalastuksen ja vesiviljelyn tarvitsemaa infrastruktuuria (ml. väylät ja yhteydet rannikolla)
– Tunnistetaan ja hyödynnetään alueiden yhteiskäyttömahdollisuuksia (ml. pehmeät käyttäjät: virkistyskäyttö, metsästys, turismi)
– Kalojen lisääntymisalueiden ja kalastuksen kannalta tärkeiden alueiden huomioiminen aluesuunnittelussa

Vesiviljelyn aiheuttamaa kuormitusta on onnistuttu keventämään ja paikallisvaikutukset huomioidaan

– Edistetään kestävien tuotantotapojen kehitystä ja laitosten ympäristöystävällistä sijoittumista
– Sijoitetaan poikastuotantoa kiertovesilaitoksiin maalle ja jatkokasvatus avomerelle mahdollisuuksien mukaan, jotta ympäristökuormitus olisi hallittavampi
– Pyritään sijoittamaan talvisäilytyspaikat jatkokasvatusalueille ravinnekuormituksen aiheuttaman paineen vähentämiseksi
– Lisätään lietteen keräämistä vesiviljelyn yhteydessä

Kalastus edistää meriluonnon tilaa

– Lisätään meriympäristön tilaan vaikuttavaa kalastusta

Alan toimijat muodostavat tiiviin yhteistyöverkoston

– Kehitetään ja lisätään vesialueiden omistajien sekä kalastajien välistä yhteistyötä
– Lisätään merialuesuunnittelun sekä kalatalousalueiden välistä yhteistyötä ja huomioidaan kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat.
– Lisätään matkailualan ja kalastajien välistä vuoropuhelua ja yhteistoimintaa

Toimialan ongelmista pystytään keskustelemaan ja ongelmat ratkaisemaan yhteiskunnallisella tasolla

– Yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääminen kalastukselle haitallisten eläinten kannanhoidon merkityksestä
(hyljekannan ja kalastuksen / kalankasvatuksen välinen ristiriita sekä merimetsokannan ja kalastuksen välinen ristiriita)
– Pyritään lisäämään ruokajärjestelmän kokonaisvaltaista tarkastelua meren ravinnekuormitukseen liittyen (ml. maatalous)

Elinkeinon kehittyminen ja säilyminen turvataan

– Lisätään kotimaisen kalan monipuolista käyttöä (ml. jalostusasteen nostaminen ja vähempiarvoisten kalojen hyödyntäminen) 
– Kehitetään lähiruokaketjuja ja vahvistetaan puhtaan lähiruoan brändiä
– Tuetaan kalastusmatkailuun liittyvän liiketoiminnan aloittamista

Toimialan osaaminen säilyy

– Pyritään säilyttämään toimialan kannalta välttämätön osaaminen Suomessa ja kouluttamaan enemmän kalastus- ja vesiviljelytoimijoita
– Helpotetaan uusien kalastajien alalle tuloa (ml. luvituksen helpottaminen ja taloudellinen tuki)
– Viestitään alalla olevista mahdollisista urapoluista selkeästi

Taustatietoa

Synergiat ja ristiriidat muiden toimialojen kanssa

Tarkastele kaikkien toimialojen synergiat ja ristiriidat -taulukkoa

Ekosysteemipalvelut

Kalastuksen ja vesiviljelyn toimialat hyödyntävät ainakin seuraavia meriekosysteemin tuottamia ekosysteemipalveluita:

– Tuotantopalvelu: kalakannat ja muut merenelävät

– Ylläpito- ja säätelypalvelut: terve elinympäristö kalastettavan tai viljeltävän lajiston koko elinkaaren ajan

– Hyödynnettyjen ekosysteemipalveluiden saatavuuteen vaikuttava merkittävin tekijä on meriympäristön hyvä tila ja veden hyvä laatu.

Tämänhetkisiä kehityssuuntia

Kalastus

  • – Kalan kysyntä kasvaa mm. lihansyönnin vähenemisen ja lähiruuan suosion myötä. Osaamiseen ja teknologiaan panostetaan ja jalostusaste lisääntyy, mikä nostaa kannattavuutta. Syntyy uusia markkinoita ja tuotteita, jotka vastaavat kasvavaan kysyntään. Markkinoinnin myötä kauppaan ja asiakkaisiin pystytään vaikuttamaan entistä paremmin.
  •  
  • – Kalakantoja hyödynnetään kestävästi ja monipuolisesti siten, että myös vähempiarvoisten lajien ja sivuvirtojen käyttö kasvaa. Hoitokalastus yleistyy.
  •  
  • – Kalan kulkuketju mereltä kuluttajalle on sujuva ja logistisesti toimivampi. Rannikkoinfrastruktuuri tukee kalastuksen toimintoja (satamat, tiet, energia ym.) ja nykyisiä kalasatamia kehitetään.
  •  
  • – Ekosysteemien tila paranee, mikä varmistaa elinvoimaiset kalapopulaatiot ja samalla toimialan edellytykset. Maalta tulevat ravinnevaikutukset saadaan vähenemään ja kalakannat huomioidaan paremmin myös esim. laivaväylien suunnittelussa ja ruoppauksissa. Tehostuva kalastuksen valvonta sekä toimivat kalatiet tukevat kalakantojen elinvoimaisuutta.
  •  
  • – Ala on houkutteleva ja ammattikalastajien määrät lisääntyvät. Kalastusammatin aloittamista tuetaan ja kustannukset aloitusvaiheessa ovat kohtuulliset.
  •  
  • – Kalastuksen synergiat muiden toimialojen kanssa otetaan paremmin huomioon. Esimerkiksi matkailussa osataan hyödyntää kalastajien paikallistuntemusta.
  •  
  • – Ristiriitoja kalastuksen ja sille haittaa aiheuttavien lajien välillä saadaan ratkottua.
  •  

(B42, B11, B21)

Vesiviljely

  • – Kalan kysynnän kasvu edistää kalankasvatuksen toimintaedellytyksiä ja kalankasvatus lisääntyy. Toimiala on kiinteä osa kotimaista kalantuotantoa edistäen omavaraisuutta.
  •  
  • – Kasvatusta pilotoidaan ja kehitetään suuremmissa yksiköissä avomerellä, missä ympäristö kestää kuormitusta paremmin. Avomerellä tuotanto-olosuhteet ovat haastavia ja edellyttävät teknisiä innovaatioita. 
  •  
  • – Kalankasvatuksen uusia tekniikoita, kuten liikkuvia kasvatusyksiköitä, kokeillaan. Myös synergioita tuulivoima-alueiden kanssa selvitetään.
  •  
  • – Rannikolla ja sisäsaaristossa olevat talvikasvatusaltaat siirtyvät yhä enemmän ulkosaaristoon ja avomerelle, missä kasvatusaltaat talvehtivat jään alla.
  •  
  • – Kalankasvatuksen ravinnepäästöjä pyritään vähentämään teknologisen kehityksen, paremman rehun (esim. Itämerirehu) sekä sijainninohjauksen avulla. Myös lietteen kerääminen ja poikastuotannon keskittyminen maalla oleviin kiertovesilaitoksiin voivat vähentää kuormitusta.
  •  
  • – Suljettuun kiertoon perustuva kalankasvatus lisääntyy. Suljetun kierron laitokset kehittyvät ja niiden koot kasvavat.
  •  
  • – Lupaprosesseja tarkastellaan ja kehitetään siihen suuntaan, että uusien ratkaisujen kokeileminen ja käyttöönotto helpottuvat (esim. liikuteltavat kasvatuslaitokset).
  •  
  • – Levien, järviruo’on ja simpukoiden kasvatusta ja niihin liittyviä mahdollisuuksia tutkitaan.
  •  

(B42, B11, B21)