Ruotsinsalmen meritaistelussa 1790 uponneen fregatti St Nikolain hylky. Kuva: Kymenlaakson liitto
Ruotsinsalmen meritaistelussa 1790 uponneen fregatti St Nikolain hylky. Kuva: Kymenlaakson liitto

Kulttuuriperintö

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhtenä tehtävänä on huolehtia valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen turvaamisesta.

Kansainväliset tavoitteet ja sopimukset

Suomea velvoittaa neljä maisema- ja kulttuuriympäristön suojelua koskevaa kansainvälistä sopimusta: Unescon yleissopimusmaailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi; Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelun yleissopimus; eurooppalainen yleissopimus arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta; sekä eurooppalainen maisemayleissopimus. Ne velvoittavat maita kulttuuri- ja luonnonperinnön, rakennustaiteellisen perinnön, arkeologisen perinnön, sekä luonnon- ja kulttuurimaisemien, suojelualueiden ja arkiympäristön turvaamiseen ja huomioimiseen alueiden käytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Alueidenkäytössä on tarpeen tunnistaa nämä alueet ja ottaa huomioon siten, että niiden arvot turvataan.

Suomessa on aloitettu vuonna 2020 opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla kansallisen kulttuuriympäristöstrategian valmistelu.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan suomalaisen kulttuuriympäristön kokonaisuus perustuu viranomaisten laatimiin inventointeihin, joita ovat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, sekä valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet.

Muinaismuistolaki

Muinaismuistolaki rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää kajoamisen niihin. Kiinteillä muinaisjäännöksillä ei ole ikärajaa. Laki koskee niin historiallisia kuin esihistoriallisiakin kohteita ja nuorimpina kohteina toisen maailmansodan aikaisia puolustuslaitteita. Laissa on määritelty kiinteiksi muinaisjäännöksiksi muun muassa ihmisten muinoin tekemät kiviröykkiöt, haudat ja kalmistot, palvontapaikat, muinaiset asuin- ja työpaikat, linnakkeet, vallit, linnoitukset, erilaisten huomattavien rakennusten rauniot, muistomerkit ja muinaisten kulkuteiden jäännökset, kuten tienviitat ja sillat.     

Laivojen ja alusten hylyt, jotka ovat vähintään sata vuotta vanhoja on rahoitettu muinaismuistolain nojalla. Myös hylkyjen osat ja niistä peräisin olevat esineet kuuluvat muinaismuistolain piiriin. 

Itämeren luonto on ominaispiirteiltään erityislaatuinen hylkyjen säilymisen suhteen. Itämeri on kylmä, pimeä ja vähäsuolainen. Vähäsuolaisuudesta johtuen orgaanista ainesta tuhoava laivamato-nilviäinen ei elä Itämeressä. Nämä tekijät yhdessä tekevät Itämerestä erittäin hyvän ympäristön hylkyjen säilymisen kannalta.

 

Maisemanhoitoalueet

Suomessa on neljä valtakunnallista maisemanhoitoaluetta, jotka on perustettu ympäristöministeriön päätöksellä. Merellisiä kohteita näistä ovat Skärlandetin sekä Simon maisemanhoitoalueet. Maisemanhoitoalueet on perustettu luonnonsuojelulain nojalla ja niiden avulla vaalitaan muun muassa luonnon- tai kulttuurimaisemaa sekä alueiden historiallisia ominaispiirteitä.

 

Kansallismaisemat

Vuonna 1992 ympäristöministeriön kansallismaisematyöryhmä valitsi 27 kansallismaisemaa, jotka ilmentävät Suomen edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä. Kansallismaisemilla on suuri symboliarvo ja niillä on erityistä kansallista merkitystä kulttuurin, historian ja maiseman kannalta. Useat kansallismaisemat toimivat nähtävyyksinä ja lisäksi niillä on arvoa virkistyksen ja matkailun näkökulmasta. Merellisiä kansallismaisemia ovat Merellinen Helsinki, Saaristomeri, Merenkurkun saaristo ja Hailuoto.

Kansallismaisemille ei ole määritelty tarkkoja alueellisia rajoja, eikä niillä ole juridista statusta alueiden käytössä. 

 

Kansalliset kaupunkipuistot

Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana ja eheänä kokonaisuutena. Maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvat kaupunkipuistot ovat osa kestävää kaupunkisuunnittelua ja -rakentamista.

Kaupunkipuistojen verkosto muodostuu Suomen kehitysvaiheiden kannalta tärkeistä ja rooleiltaan erilaisista kaupungeista. Kaupunkipuistot kertovat paikallisesta kulttuurihistoriasta ja kuvastavat kaupunkien ominaispiirteitä.

Merelliset kansalliset kaupunkipuistot:

• Porin kansallinen kaupunkipuisto

• Turun kansallinen kaupunkipuisto

• Hangon kansallinen kaupunkipuisto

• Porvoon kansallinen kaupunkipuisto

• Kotkan kansallinen kaupunkipuisto

 

Unescon maailmanperintökohteet

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sopimuksen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Sopimuksen ratifioineiden valtioiden vastuulla on mahdollisten tulevien maailmanperintökohteiden tunnistaminen, dokumentointi ja nimeäminen maailmanperintöluetteloon. Sopimusosapuolten tulee myös huolehtia jo olemassa olevista maailmanperintökohteistaan. 

Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta Suomenlinna, Vanha Rauma, Struven ketju sekä Merenkurkun saaristo sijoittuvat meri- ja saaristoalueille tai niiden vaikutusalueelle. Sammallahdenmäki edustaa merellistä kulttuuriperintöä, vaikka se sijaitsee nykyään sisämaassa maankohoamisen seurauksena.  

 

Sopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi

Suomi ei ole toistaiseksi ratifioinut Unescon yleiskokouksessa vuonna 2001 hyväksyttyä sopimusta vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi, mutta sopimus ohjaa toimintaamme jo vahvasti. Sopimuksessa korostetaan vedenalaisen kulttuuriperinnön merkitystä osana kansojen ja valtioiden yhteistä kulttuuriperintöä. Sopimuksen keskeisen suojeluperiaatteen mukaan kulttuurihistorialliset löydöt on hyvä säilyttää ensisijaisesti löytöpaikoillaan. Mikäli kohteista tutkimusten yhteydessä nostetaan esineitä tai osia, tulee konservoinnin ja hallinnoinnin avulla varmistua kulttuuriperinnön pitkäaikaisesta säilymisetä. 

Unescon suojelusopimus sisältää samoja perusperiaatteita arkeologisen ja vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta kuin Suomen muinaismuistolaki. Löydöistä on ilmoitettava viranomaisille ja sata vuotta vedessä olleet hylyt määritellään muinaisjäännöksiksi.

 

Lähteet

Eurooppalainen maisemayleissopimus (14/206)

Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelun yleissopimus (10/1992)

Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta (26/1995)

Muinaismuistolaki (295/63)

Museovirasto (2019) Suomen merellisen kulttuuriperinnön tilannekuvaus. Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut-osasto.

Mustonen J (2020) Maisema vesirajassa – Vesialueiden kulttuuriympäristön tilannekatsaus 2020, Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry.

Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 14.12.2017.

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi, Suomi ratifioinut 13.2.1987 (19/1987) 

Yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi 2001

www.museovirasto.fi