Photo by Julius Jansson on Unsplash
Kulttuuriperintö
Visio 2030
Merellistä kulttuuriperintöä vaalitaan ja sitä koskeva tieto on lisääntynyt. Kulttuuriperintö edesauttaa luonnon monimuotoisuuden ja rannikon elinvoimaisuuden säilyttämistä ja kehittämistä.
Kaavio kuvaa toimialan keskeisiä toimintoja merialueen eri vyöhykkeillä nykyisin ja vuonna 2030
Kuvaus
Itämerellä on pitkä kulttuurihistoria. Merenkulkua on tapahtunut Itämerellä jo kivikaudella ja kaupankäynti kauppareitteineen ja -satamineen käynnistyi jo 700-800-luvuilla. Merellinen kulttuuriperintö nivoutuu pitkälle merellisiin elinkeinoihin. Merellinen kulttuuriperintö on sekä aineetonta että fyysistä perintöä.
Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan käytäntöjä, tietoja ja taitoja, joita yhteisöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. (B34) Suomen merialueiden aineeton kulttuuriperintö liittyy esimerkiksi saariston ja rannikon elinkeinoihin. Aineettomaan merelliseen kulttuuriperintöön liittyy myös esimerkiksi perinnetietoa apajapaikoista ja vanhoista kalastusmenetelmistä jne. Rannikkoalueen ja perinteisten elinkeinojen elinvoimaisuus turvaa aineettoman kulttuuriperinnön säilymistä ja kehittymistä.
Fyysistä kulttuuriperintöä edustavat erilaiset merelliseen kulttuuriin liittyvät rakenteet, rakennukset, hylyt, paikat, alueet, kulkuväylät jne. Maankohoamisen myötä merellistä kulttuuriperintöä löytyy myös sisämaasta. Alla on esitelty merellisiä kulttuuriympäristöjä sisältäviä kulttuuriperinnön kannalta merkittäviä arvoalueita.
Elävä rannikkokulttuuri liittyy kiinteästi meriympäristöön elinkeinona ja kulkuväylänä. Rannikkoalueen elinvoimaisuus turvaa myös kulttuuriperinnön säilymistä. Meriympäristön hyvä tila puolestaan tukee rannikkokulttuurin elinvoimaisuutta. Kulttuuriperinnön vaaliminen edellyttää muun muassa riittävää suojeluverkostoa, resursseja ylläpitoon, tietoa suojelun pohjaksi, paikallisten toimijoiden mukaan ottamista suunnitteluun sekä arvokkaille alueille ja kohteille suuntautuvan käytön kestävyyden varmistamista. Kulttuuriperintö kiinnostaa esimerkiksi matkailukohteena, ja kestävä matkailu voi tukea kulttuuriperinnön säilymistä. Kulttuuriperinnön vaalimiseksi tarvitaan holistista näkemystä, jossa tarkastellaan kulttuuriympäristö- ja luontoarvoja sisältäviä maisemakokonaisuuksia.
Kansallismaisemat
Kansallismaisemat (27 kpl) ilmentävät Suomen edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä. Merellisiä kansallismaisemia ovat Merellinen Helsinki, Saaristomeri, Merenkurkun saaristo ja Hailuoto.
Unescon maailmanperintökohteet
Maailmanperintökohteet edustavat kansainvälisesti erityisen merkittävää kulttuuri- tai luonnonperintöä. Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta merellisiin ympäristöihin tai niiden vaikutusalueelle sijoittuvia kohteita ovat Suomenlinna, Vanha Rauma, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo. (B25) Lisäksi maankohoamisen myötä sisämaahan jäänyt Rauman Sammallahdenmäki on pronssikaudella rakentunut rannalle ja edustaa näin myös merellistä kulttuuriperintöä.
Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet
Vuoden 1995 Valtioneuvoston periaatepäätökseen perustuvat valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat kansallisesti edustavimpia kulttuurimaisemia. (B25)
Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden osalta on laadittu päivitysinventointi, jonka tulokset eivät ole vielä voimassa. Inventoinnissa on huomioitu aiempaa laajemmin mm. saaristoelinkeinojen, kalastuksen ja meriväylien maisemat. (B41)
Maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat maakuntatasolla inventoituja kohteita. Valtakunnallisessa päivitysinventoinnissa osa aiemmin valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitelluista kohteista on esitetty siirrettäviksi maakunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi.
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY)
Kansallisesti tunnistetuista noin 1200 valtakunnallisesti merkittävästä rakennetusta kulttuuriympäristöstä 71 on merellisiä kohteita. Ne edustavat Suomen merellisiä elinkeinoja, toimintoja ja niiden tuottamaa rakennettua kulttuuriympäristöä. Mukana on erityisesti rannikon ja saariston kohteita: vesiväyliä, historiallisia linnoja ja linnoituksia, kirkkojen ympäristöjä, teollisuusalueita, telakoita sekä merenkulun, saaristoasutuksen ja kesäasumisen alueita. (B25)
Valtakunnallisesti merkittävien kohteiden lisäksi on myös maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä. (B25)
Kansallinen kaupunkipuisto
Maankäyttö ja -rakennuslain mukaisen kansallinen kaupunkipuiston tehtävä on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana ja eheänä kokonaisuutena. Suomessa on viisi merellistä kansallispuistoa (Porin, Turun, Hangon, Porvoon ja Kotkan kansalliset kaupunkipuistot).
Arkeologinen kulttuuriperintö
Arkeologinen kulttuuriperintö pitää sisällään esihistoriallisella tai historiallisella ajalla ihmisen toiminnasta syntyneitä jäännöksiä, rakenteita, kerrostumia ja löytöjä. Kiinteät muinaisjäännökset on rahoitettu muinaismuistolailla. Esimerkiksi yli sata vuotta vanhat hylyt ovat muinaismuistolailla suojeltuja. Lisäksi arkeologinen kulttuuriperintö käsittää uudempia rakenteita, jotka eivät kuulu muinaismuistolain piiriin (esim. alle 100-vuotiaat hylyt). Muinaismuistolaki ei ole voimassa talousvyöhykkeellä. (B25)
Itämeren olosuhteet ovat otollisia hylkyjen säilymiselle, mikä on maailmanlaajuisesti harvinainen erityispiirre. Muinaisjäännösrekisteristä löytyy tiedot yli 2000 vedenalaisesta löydöstä Suomessa. Muinaismuistolailla suojeltujen hylkyjen lisäksi viidelle merkittävälle rauhoitetulle hylkykohteelle on määritelty muinaismuistolain mukainen suoja-alue. (B26)
Valtakunnallisesti merkittävät arkeologisia kohteet ja alueet määritellään Museoviraston hankkeessa vuoden 2021 aikana (Museovirasto, Vantakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet VARK).
Rakennusperintö
Lainsäädännöllä suojelluista kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista ja rakennelmista merialuille sijoittuu esim. luotsi- ja majakkayhdyskuntia / -rakennuksia, saaristokyliä yms. (B25).
Tiekartta
Hyvin säilynyt kulttuuriperintö on osa alueiden elinvoimaa
– Tunnistetaan alueiden ominaispiirteitä ja profiloidaan alueet sen mukaan (ml. vedenalainen sekä aineeton kulttuuriperintö)
– Tunnistetaan kulttuuriperinnön kannalta tärkeimmät kohteet ja tehdään tämän perusteella priorisointia
– Ylläpidetään ja kehitetään infrastruktuuria tukemaan kulttuuriperinnön säilymistä myös harvaan asutuilla alueilla
– Tehdään ympärivuotinen asuminen saaristossa ja syrjäseuduilla taloudellisesti kannattavammaksi (kiinteistöveron muutos)
– Kannustetaan paikallisia toimijoita ottamaan vastuuta kulttuuriperinnön säilyttämisestä (esim. alueellinen vastuumuseo)
– Kehitetään saariston elinkeinoja:
• Tarjotaan elämyspalveluita saaristossa laajemmin
• Lähiruokatoiminnan kehittäminen
– Turvataan kulttuuriperintöalueiden avoimuus ja sovitaan yksityistämisen yhteydessä kohteen käyttötarkoitus
Meriympäristön hyvä tila tukee kulttuuriperinnön säilymistä
– Selvitetään meren- ja maankäytön yhteisvaikutukset kulttuuriperinnön kannalta
– Huomioidaan paikalliset arvot sekä laajemmat arvoalueet tietopohjan parantuessa (useiden arvojen esiintyminen, esim. maisema ja arkeologia)
Yhteinen dialogi ja tahtotila eri sektoreiden välillä on löydetty ja kulttuuriperintöä tarkastellaan holistisesta näkökulmasta
– Lisätään eri valtionalojen ymmärrystä Suomen kulttuuriperinnön erityispiirteistä (ml. hyvin säilynyt vedenalainen kulttuuriperintö)
– Selvitetään mahdollisuudet arvoalueiden synergioihin muiden toimialojen kanssa (vrt. museo ja kalanperkauslaitos historian jatkumossa)
– Osallistetaan kulttuuriperinnön asiantuntijoita toimintaan (esim. rakennusperinnön korjaaminen, matkailun kehittäminen)
– Kehitetään vuoropuhelua yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa ja osallistetaan asukkaita suunnitteluun
– Lisätään sektoreiden välistä yhteistyötä: tarkastellaan yhteisöllisyyttä, yhteiskunnallista ja aluetaloudellista merkityksellisyyttä
Resurssien varmistaminen kulttuuriperinnön vaalimiseksi
– Pyritään varmistamaan riittävät resurssit kulttuuriperinnön esiintuomiselle sekä kulttuuriarvojen vaalimiselle ja tietopohjan kasvattamiselle
– Huolehditaan ELY-keskusten avustusten riittävyydestä liittyen saariston ympäristönhoitoon
Aiheeseen liittyvä tietoisuus on parantunut
– Varmistetaan riittävä tieto merelliseen kulttuuriperintöön liittyen suunnittelun pohjaksi (vedenalaisen ja saariston arkeologisen tietopohjan parantaminen)
– Edistetään tiedonkulun ja tiedon saavutettavuutta ja välitetään lisääntynyttä tietoa yli sektorirajojen
– Hyödynnetään teknologian kehitystä ja datan määrän kasvua sekä selvitetään muinaisjäännöksien sijainnit sekä niiden säilymisen edellytettävät toimenpiteet.
Taustatietoa
Synergiat ja ristiriidat muiden toimialojen kanssa
Ekosysteemipalvelut
Kulttuuriperinnön toimiala hyödyntää ainakin seuraavia meriekosysteemin tuottamia ekosysteemipalveluita:
– Kulttuuriset palvelut: elämykset, inspiraatio, merimaisema
– Tuotantopalvelut: lähiruoka, lähienergia, kalakannat
– Ylläpito- ja säätelypalvelut: kaikki meriluontoa ylläpitävät prosessit
– Hyödynnettyjen ekosysteemipalveluiden saatavuuteen vaikuttava merkittävin tekijä on meriympäristön hyvä tila, etenkin sen luomat edellytykset ylläpito – ja säätelypalveluiden tuotantoon.