Maan ja meren vuorovaikutus

Suomen rannikkostrategian valmistelun lähtökohtana on rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon ja käytön suositus. Siinä esitetään rannikkoalueilla tapahtuvan toiminnan käsittelemistä laaja-alaisesti, strategisesti ja alueellisesti. Rannikkoalueiden kestävän kehittämisen katsotaan edellyttävän pitkän aikavälin suunnittelua, jossa alueiden käytön ja erilaisten toimintojen vaihtoehdot sekä alueen luonnonolot voidaan ottaa kokonaisvaltaisesti ja tasapainoisesti huomioon. Varautuminen ennakolta rannikkoalueen tulevaan kehitykseen ja myös ääritilanteisiin, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, nousee keskeiseen asemaan. 

Rannikkostrategiaan on koottu eri viranomaisten keinot vaikuttaa rannikkoalueen kestävään kehittämiseen. Strategiassa esitetään suosituksen mukaiset rannikkoalueiden käytön ja hoidon periaatteet, joita toteuttamisessa tulisi noudattaa ja edistää:

– laaja-alainen näkökulma, jossa otetaan huomioon luonnon järjestelmien ja rannikkoalueisiin vaikuttavan ihmisen toiminnan keskinäinen riippuvuus ja niiden erilaisuus; 

– pitkän aikavälin näkökulma, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate ja nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet; 

– helposti mukautuva käyttö ja hoito vaiheittaisena prosessina, joka helpottaa sopeutumista ongelmien syntyessä ja tiedon lisääntyessä. Tämä edellyttää luotettavaa tietoa rannikkoalueiden kehityksestä; 

– rannikkoalueiden paikalliset erityispiirteet ja huomattava monimuotoisuus, mikä antaa mahdollisuuden vastata käytännön tarpeisiin erityisratkaisuin ja joustavin toimenpitein; 

– toimiminen luonnon prosessien kanssa samansuuntaisesti ja ekosysteemien kantokyvyn kunnioittaminen, mikä tekee ihmisen toiminnasta ympäristöystävällisempää, sosiaalisesti vastuullisempaa ja taloudellisesti järkevämpää pitkällä aikavälillä; 

– kaikkien asianomaisten osapuolten kytkeminen käyttöä ja hoitoa koskevaan prosessiin;

– toimivaltaisten hallinnonelinten tarjoama tuki ja osallistuminen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla luomalla tai pitämällä yllä asianmukaisia yhteyksiä niiden välillä nykyisten politiikkojen yhteensovittamisen parantamiseksi; 

– sellaisten välineiden yhdisteleminen, jotka on suunniteltu helpottamaan alakohtaisten politiikkojen tavoitteiden, suunnittelun sekä käytön ja hoidon keskinäistä johdonmukaisuutta.”

Maan ja meren vuorovaikutusta on pohdittu hanketyössä yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa muun muassa Pan Baltic Scope -hankkeessa vuosina 2018–2019.

Merialuesuunnitteluprosessin visiotyövaiheessa pohdittiin yhdessä merellisten sidosryhmien kanssa maan ja meren vuorovaikutusta. Mantereelle sijoittuvien toimintojen kuten teollisuuden, yhdyskuntien, maanviljelyksen ja metsätalouden osalta tuotiin näkyväksi niiden suorat ja välilliset vaikutukset merialueisiin (ks. alla oleva taulukko).

Voit tarkastella lähemmin sidosryhmien näkemyksiä toimialojen keskeisistä maan ja meren vuorovaikutustekijöistä visiotyön toimialakohtaisista tiekartoista.