Matkailu ja virkistyskäyttö
Suomessa jokaisella on oikeus käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeudella voi kulkea jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsastaen luonnossa, oleskella ja yöpyä, poimia luonnontuotteita, veneillä, uida ja kulkea jäällä, sekä onkia ja pilkkiä.
Agenda 2030 ja kansalliset kestävän matkailun periaatteet
YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, hyväksyttiin vuonna 2015, ja kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGS) astuivat voimaan vuoden 2016 alussa. Tavoitteet koskevat myös meri- ja rannikkoalueen matkailua.
Suomen valtakunnallinen matkailustrategia
Suomen matkailustrategia Yhdessä enemmän – kestävää kasvua ja uudistumista Suomen matkailuun – Suomen matkailustrategia 2019–2028 ja toimenpiteet 2019–2023, on julkaistu marraskuussa 2019. Strategian keskeisenä tavoitteena on tuplata matkailuvienti. Matkailualan kestävän kasvun ja uudistumisen mahdollistamiseksi strategiassa tunnistetaan neljä painopistettä: kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukeminen, digitaaliseen muutokseen vastaaminen, saavutettavuuden kehittäminen matkailualan tarpeet huomioiden sekä kilpailukykyä tukevan toimintaympäristön varmistaminen.
Strategian tehtävänä on toimia matkailualan toimijoiden yhteisenä ohjenuorana kehittämistyössä. Suomeen suuntautuvaa matkailua kehitetään kansallisella tasolla Business Finlandiin Visit Finlandin suuralueyhteistyömallilla. Matkailumarkkinointia ja tuotekehitystä toteutetaan neljällä suuralueella: pääkaupunkiseutu, Järvi-Suomi, rannikko ja saaristo sekä Lappi. Jako neljään suuralueeseen luo perustan vahvalle matkailupalveluiden ja -tuotteiden tarjonnalle sekä vetovoimaisten alabrändien rakentumiselle.
Visit Finland on kehittänyt matkailuyrityksille ja -alueille tarkoitetun Sustainable Travel Finland -ohjelman ja sillä saavutettavan Sustainable Travel Finland -merkin. Ohjelma toimii yrityksen tai alueen apuna ja työkaluna kestävien toimintatapojen omaksumisessa. Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ulottuvuuksiin jaotellut toimenpiteet esittävät, kuinka kestäviä toimintatapoja voi huomioida matkailuyrityksen arjessa. Sustainable Travel Finland -merkin saaneet yritykset ja alueet saavat käyttöönsä jatkuvan kehittämisen mallin, matkailun kestävään kehitykseen liittyvää uusinta tietoa sekä markkinointitukea ja lisänäkyvyyttä Visit Finlandin kanavissa.
Maakuntaliittojen yhtenä tehtävänä on kehittää alueensa matkailua ja virkistyskäyttöä osana aluekehitystyötä. Liitot laativat muun muassa alueensa matkailustrategian.
Merialuesuunnittelussa suoraan huomioon otettavaa matkailun sääntelyä ei juuri ole, vaan matkailun sääntely koskee pääasiassa matkailuyrityksiä.
Luonto- ja erämatkailu
Valtioneuvoston periaatepäätöksen Toimintaohjelmasta luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi 2003 (VILMAT) tavoitteena oli muun muassa parantaa virkistys- ja luontomatkailukäytön edellytyksiä valtion alueilla, luonnonsuojelualueilla ja kuntien virkistysalueilla sekä kehittää metsien monikäyttöä. Tavoitteena oli myös lisätä kulttuuri- ja perinneympäristöjen sekä vapaa-asuntojen ja maaseudun muun rakennuskannan hyödyntämistä luonnon virkistyskäytössä ja luontomatkailussa.
Arvio VILMAT-toimintaohjelman toteutumisesta tehtiin vuonna 2014. Arvioinnissa todettiin, että toimintaohjelman tavoitteet oli onnistuneet vain osittain. Uutta toimintaohjelmaa ei kuitenkaan ole tämän jälkeen laadittu.
Sanna Marinin hallitusohjelmaan sisältyy kansallisen virkistyskäyttöstrategian laatiminen, mikä käynnistetään syksyllä 2020.
Valtionneuvoston kanslian Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi (VirKein) -selvityksessä vuosina 2016–2017, sekä Erätalouteen liittyvän yritystoiminnan nykytila ja kehittämisedellytykset -selvityksessä vuosina 2017–2018 on ehdotettu useita toimenpiteitä luonto- ja erämatkailun kehittämiseksi.
Luontoon perustuvat matkailu- ja virkistyspalvelut, kuten luonnossa kulkeminen, vapaa-ajankalastus ja metsästys, ja niiden kestävä kasvu ovat osa Suomen matkailun kasvun ja uudistumisen tiekartan 2015–2025, Suomen kansallisen biotalousstrategian 2025, Kansallisen metsästrategian 2025 sekä Sinisen biotalouden kansallisen kehittämissuunnitelman 2025 tavoitteita.
Vihreän kasvun strategiassa ja Sinisen kasvun strategiassa tunnistetaan erämatkailun vajaasti hyödynnetty potentiaali. Erämatkailu, eli kalastusmatkailu, metsästysmatkailu ja suurpetojen katselu- ja kuvausmatkailu, on ennen kaikkea vientituote, joka nojaa suomalaisen luontomatkailun vahvuuksiin: elämyksiin, turvallisuuteen, puhtauteen, hiljaisuuteen, kylmyyteen ja pimeyteen.
Jokamiehenoikeudet ja vesialueiden yleiskäyttöoikeus
Luonnon virkistyskäyttö ja luontomatkailu perustuvat pitkälti jokamiehenoikeuteen. Jokamiehenoikeus tarkoittaa mahdollisuutta liikkua ja toimia alueella, jota maanomistaja ei ole ottanut jokamiehenoikeuden syrjäyttävään erityiseen käyttöön, kuten esimerkiksi viljelyyn tai asumuksen pihapiiriksi. Suurin osa Suomen pinta-alasta on käytettävissä jokamiehenoikeuksin. Jokamiehenoikeuksin saa liikkua ja oleskella myös luonnonsuojelualueilla, jollei oikeutta ole erikseen rajattu. Metsähallitus voi antaa luonnonsuojelulain nojalla suojelualueelle järjestyssäännön, jossa määritellään, mikä toiminta on sallittua, rajoitettua tai kiellettyä. Rajoitukset voivat koskea esimerkiksi liikkumista hyljeluodoilla tai lintujen pesimäluodoilla tiettyihin aikoihin.
Vesialueita käytetään vesilain yleiskäyttöoikeudella ja jokamiehenoikeudella. Vesillä liikkuvan yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista säännellään vesilaissa ja vesiliikennelaissa. Yleiskäyttöoikeuden mukaisesti jokaisella on oikeus kulkea vesialueella ja käyttää sitä esimerkiksi uimiseen tai sukeltamiseen. Asumuksen pihapiirissä oleva vesialue ei kuulu jokamiehen oikeuden piiriin.
Jokamiehenoikeudet ulottuvat myös yritystoiminnan harjoittamiseen – toisen omistamalla maalla voi harjoittaa esimerkiksi luonto- ja erämatkailutoimintaa ilman vesialueen tai maanomistajan lupaa.
Vapaa-ajankalastus ja metsästys
Vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategian (2019) tavoitteena on tehdä vapaa-ajankalastuksesta suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia. Julkisen riistakonsernin strategian visiona on puolestaan tuottaa hyvinvointia riistasta kestävän käytön, hoidon ja suojelun keinoin.
Metsähallituksen tehtävänä on järjestää yleis- ja erityisperusteiset kalastus- ja metsästysoikeudet valtion vesillä ja mailla maksutta tai suorittamalla kalastonhoito- tai riistanhoitomaksun. Lupatuloilla parannetaan kalojen ja riistan elinympäristöjä. Kalastus- ja metsästyslupia voi hankkia Metsähallituksen Eräluvat-palvelusta. Kalastuslain mukaan kaikkien 18–64-vuotiaiden vapaa-ajankalastajien tulee maksaa kalastonhoitomaksu, mikäli he harjoittavat muuta kalastusta kuin ongintaa, pilkintää tai silakan litkausta. Metsästys edellyttää metsästäjätutkintoa ja maanomistajan lupaa. Metsästyslain 7§:n perusteella tarjoutuu mahdollisuus metsästykseen yleisillä vesialueilla ja talousvyöhykkeellä.
Metsähallituksen hallintaan kuuluu noin 2,8 miljoonaa hehtaaria merialuetta, eli yli puolet Suomen aluevesistä. Suurin osa on valtion yleisiä vesialueita, mutta myös moniin erilaisiin luonnonsuojelualueisiin sisältyy vesiä. Merialueella sisäsaaristossa on lisäksi ns. yksityistä vettä, jossa muun muassa kalastusta ja metsästystä koskevat säännökset poikkeavat yleisellä vesialueella noudatettavista.
Kansallispuistot
Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, sillä niissä on telttailualueita tai yöpymiseen tarkoitettuja rakennuksia. Suomessa on viisi merellistä kansallispuistoa, Perämeren, Selkämeren, Saaristomeren, Tammisaaren ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistot.
Suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelu
Metsähallituksen Luontopalvelut laatii kansallispuistoille, retkeilyalueille ja Natura-alueille hoito- ja käyttösuunnitelmia. Näitä 10–15 vuoden ajanjaksolle ulottuvia suunnitelmia tehdään lainsäädännön edellyttämänä, mutta myös tarpeen niin vaatiessa. Hoito- ja käyttösuunnitelmien avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja muun käytön tavoitteita. Suunnitelmat valmistellaan yhdessä sidosryhmien kanssa.
Kuntien virkistysalueet
Valtaosa virkistysalueista on kuntien ylläpitämiä. Kunnat ovat myös perustaneet yhdessä virkistysalueyhdistyksiä, joiden tehtävänä on hankkia alueita ulkoiluun ja retkeilyyn. Kuntien ja virkistysalueyhdistysten alueita on rannikolla ja saaristossa, ja niitä käytetään pääsääntöisesti jokamiehenoikeuksin ja velvollisuuksin.
Vapaa-ajan asutus rannoilla
Vapaa-ajan asutusta ja muuta rantojen alueidenkäyttöä ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Lisäksi on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja muinaismuistolaissa säädetään. Kaavojen sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät erilaisten asioiden, kuten vesiensuojelun, virkistystarpeiden sekä luonnon- ja kulttuuriympäristön arvojen ja niitä koskevien selvitysten huomioon ottamista tarpeellisessa määrin. Rantojen käyttöä ohjataan maakunnissa maakuntakaavoilla ja kunnissa yleiskaavoilla ja asemakaavoilla.
Rannoille rakentaminen edellyttää asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Jos kaavaa ei ole, rakentamiseen tarvitaan poikkeamispäätös. Kaavoituksen tavoitteena on suunnitella rantarakentaminen siten, että siinä otetaan huomioon myös luonnon- ja maisemansuojelu, rantojen virkistyskäyttö sekä maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Lisäksi kaavat selkeyttävät ja vähentävät rantarakentamisen poikkeamisten käsittelyä.
Lähteet
Antikainen, R., Mickwitz, P., Seppälä, J., Virkamäki, V., Leppänen, M., Hujala, T., Riala, M., Numme-lin, T., Paavilainen, L., Vihinen, H., Kurppa, S., Kitt,i L. & Thessler S., (2013) Vihreän kasvun mahdollisuudet, Valtioneuvoston kanslian raporttisarja, 4/2013
Hänninen J (2020) Matkailupolitiikan kehittyminen Suomessa hallinnon näkökulmasta, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:11.
Jarva A (2005) Rantojen maankäytön suunnittelu. Ympäristöministeriön ympäristöopas 120/2005.
Kalastuslaki (379/2015)
Metsästyslaki (615/1993)
MMM (2008) Kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallinen toimenpideohjelma 2008–2013, Maa- ja metsätalousministeriö 2/2018, Vammalan kirjapaino Oy.
MMM (2017) Julkisen riistakonsernin strategia 2017-2022.
MMM (2019) Kansallinen metsästrategia 2025 -päivitys, Valtioneuvoston periaatepäätös 21.12.2019.
Pohja-Mykrä M, Matilainen A, Kujala S, Hakala O, Harvio V, Törmä H, Kurki S (2018) Erätalouteen liittyvän yritystoiminnan nykytila ja kehittämisedellytykset, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 40/2018.
TEM (2014) Kestävää kasvua biotaloudesta – Suomen biotalousstrategia, Edita Prima Oy.
Tuunanen P, Tarasti M, Rautiainen A (toim.) (2012) Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella – Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä, Suomen Ympäristö 30/2012.
Tyrväinen L, Sievänen T, Konu H, Aapala K, Ojala O, Pellikka J, Reinikainen M, Lehtoranta V, Pesonen J, Tuohino A (2017) Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 88/2017.
Valtioneuvoston periaatepäätös luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edistämisestä 13.2.2003, Vilmat
YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, 25.9.2015
www.metsa.fi/metsahallitus/nain-toimimme/vastuualueet/luontopalvelut/
