Jännitteinen ja konfliktoituva Itämeri työntää energiatuotantoa Suomenlahdelta Pohjanlahdelle. Huoltovarmuusnäkökulma tuo energiantuotannon monipuolisuuden esille ja hajautettu tuotantorakenne korostuu (myös mantereen hajautettu, monimuotoinen ja osin pienimittakaavainen tuotanto korostuu). Merituulipuistoja rakennetaan puolustusvoimien intressit huomioiden myös pohjoiselle alueelle (esimerkiksi Oulun, Raahen, Pietarsaaren ja Kaskisten leveysasteille). Perämeren tutkakompensaatioaluetta on laajennettu. Kansainvälisiä sähkönsiirtoyhteyksiä kehitetään myös turvallisuus ja huoltovarmuusnäkökulmasta ja kaapeleita tulee myös pohjoiselle alueelle. Perämeren turvallisuus korostuu, mutta puolustusvoimien intressit heijastuvat myös Perämerelle (huoltovarmuuden kannalta kriittisen infrastruktuurin turvaaminen, esim. ydinvoimalat).
Alueen satamat ovat turvallisia ja toimintakelpoisia eteläisempiin konfliktisatamiin verrattuna ja ne pyritään pitämään suomalaisessa omistuksessa. Meriväylät alueella ovat suhteellisen turvallisia ja toimivia. Alueen sisäinen liikenne kasvaa ja länsi-itä- ja rannikonsuuntainen laivaliikenne lisääntyy. Myös Koillisväylän liikenteen hankaloituminen tuo mahdollisuuksia alueen meriliikenteelle. Toisaalta pohjoisen ulottuvuuden merkitys korostuu Itämeren liikenteen rajoittuessa.
Melusaaste merialueella lisääntyy kun pohjoisen satamat korostuvat. Pohjoiselta merialueelta löytyvien kriittisten mineraalien tuotanto halutaan turvata, mikä vaikuttaa myös meriympäristön tilaan. Vesirakentaminen lisääntyy puolustusvoimien harjoitusalueella, satama-alueilla ja sähkönsiirtokaapeleiden läheisyydessä, mikä vaikuttaa merialueen tilaan negatiivisesti.
Rannikkokalastusta on Merenkurkun alueella etenkin Vaasan seudulla sekä jonkin verran myös Perämeren pohjoisosassa. Troolikalastus vähenee puolustusvoimien intressien lisääntyessä. Vesiviljely lisääntyy alueella huomattavasti ja se painottuu erityisesti Kaskisten, Vaasan, Kalajoen, Oulun ja Kemin edustalle. Vesiviljelyyn runsas lisääntyminen lisää tarvetta myös rehun kalastukselle.
Arktinen meri on matkailun lintukoto, mutta regulaation tiukentuminen vaikuttaa mm. lentojen hintoihin sitä kautta ulkomaisiin turistivirtoihin negatiivisesti. Matkailun kasvu nojaa kotimaan matkailun nousuun sekä Ruotsin ja Norjan matkailuvirtojen saamiseen ”Perämeren kierrokselle”. Perämeren risteilynmatkailu houkuttelee turvallisena risteilyreittinä. Valtakunnallisesti tärkeiden ampuma- ja harjoitusalueiden merkitys korostuu jännittyneessä tilanteessa (esim. Kokkolan Lohtajan Vattajanniemi).
Mineraalien korkea kysyntä lisää investointeja kaivannaisteollisuuteen. Metallien hinnat nousevat ja terästehtaat saavat katetta, mikä osaltaan lisää investointeja näihin. Merihiekannostoa tehdään Perämeren alueella. Lisääntynyt ruoppaus ja vesirakentaminen vaikuttaa merialueen tilaan, jonka ylläpito ja parantaminen vaatii huomattavasti valvontaa ja sanktioita.
Matkailun vähentyessä osa rakennetun ympäristön kulttuuriperintökohteista rapautuu. Toisaalta ympäristökohteet voivat paremmin matkailun ja sitä kautta liikenteen volyymin vähentyessä.
Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri
MEREN EKOLOGINEN TILA
Riskit
Mahdollisuudet
SINISEN TALOUDEN KESTÄVÄ KASVU
Riskit
Mahdollisuudet
IHMISTEN HYVINVOINTI JA OSALLISUUS
Riskit
Mahdollisuudet