Yleiskuvaus

Globaalit kauppavirrat tiivistyvät ja markkinaliberaalissa EU:ssa sääntelyä puretaan. Kansainväliset suuryritykset investoivat Suomeen esimerkiksi logistiikkaan ja merenalaisiin datakeskuksiin. Yritysten ja kaupunkien intressit ohjaavat kehitystä valtiovaltaa enemmän ja yhteisen poliittisen tahtotilan löytäminen on vaikeaa. Merialueita hyödynnetään ruuantuotannon lisäksi erityisesti korkean lisäarvon tuotteiden raaka-aineiksi yritysten tarpeisiin.

Resurssien kova kysyntä johtaa kaivannaisalan laajentumiseen Itämerelle, erityisesti Saaristomeren alueelle (esim. akku-teknologia, lääketeollisuus). Merkittäviä uusia innovaatioita saadaan aikaan merenpohjan tutkimisessa ja ravinteiden hyödyntämisessä. Yksilöiden ja pienten ryhmien ajama ympäristöradikalismi lisääntyy.

Väestö keskittyy Itämeren alueen suuriin kaupunkeihin (ml. Pietari, Tukholma, Helsinki, Tallinna, Turku) ja muiden rannikkokaupunkien merkitys vähenee.

Yhdyskunnat kasvavat erityisesti Helsingissä ja Turussa ja kaupunkien hulevedet lisääntyvät. Yhteisen maahanmuuttopolitiikan uupuminen EU-tasolla johtaa hallitsemattomaan pakolaiskriisiin. Ilmastopakolaisuus kasvattaa Itämeren yli meriteitse tulevia matkustajavirtoja ja edellyttää valtioilta uudenlaista yhteistyötä ja rajatoimintoja. Suurin osa meriliikenteestä suuntautuu Suomenlahdelle, metropoliseudun tuntumaan.

Huoli ympäristön tilasta lisääntyy ja ilmastokysymykset nousevat politiikan keskiöön. Valtio osallistuu aktiivisesti erilaisiin suojelu-keinoihin ja myös yksityiset henkilöt, kunnat, seurakunnat ja yritykset aktivoituvat luonnonsuojeluun. Kuluttajat ovat ympäristötietoisia ja ekologinen jalanjälki ohjaa kulutusta (esim. risteilykompensaatiot). Ihmisten henkilökohtaiset valinnat ohjaavat vahvasti myös yrityksiä tarjoamaan kestäviä ratkaisuja. 

Uusia liike-toimintamalleja haetaan vihreyden ehdoin ja Suomi on kestävän teknologiakehityksen edelläkävijöitä. Nykyiset cleantech ja bioteknologiaklusterit vahvistuvat (mm. levänkasvatus). Itämeren turvallisuustilanne on vakaa suurvaltojen huomion kiinnittyessä muualle.

Kaupungistuminen jatkuu, mutta ihmiset hakeutuvat entistä enemmän puhtaan luonnon äärelle. Uudet asumisen trendit (kuten monipaikkainen asuminen, kompakti pientaloasuminen, ympärivuotiset mökit) sekä muuttunut työelämä (etätyöt yms.) lisäävät saariston suosiota myös asuinpaikkana. Saariston infrastruktuuri, liikenneyhteydet ja palvelut kehittyvät ja kevyt liikenne lisääntyy.

Maailman suurvaltojen välinen valtataistelu on yltynyt kauppasodaksi ja myös geopoliittiset jännitteet kiristyvät. Epävakaa turvallisuus-tilanne vähentää investointeja. Kitkaa syntyy erityisesti länsimaiden ja Venäjän välille. Sotilaallisen uhan realisoitumisen mahdollisuus on pieni, mutta puolustus-voimilla on silti vahvat intressit merialueen suhteen. Hybridivaikuttamisen ja kybersodan uhka on todellinen. Suomen tilannetta vakauttaa kuitenkin tiivis yhteistyö ja lisääntynyt integraatio EU-maiden kesken. 

Ilmasto-sopimuksia ei olla saatu aikaan globaalilla tasolla, mutta EU yrittää kuitenkin näyttää esimerkkiä ja tiukentaa ympäristöpolitiikkaansa tuntuvasti. EU:n vesipuitedirektiiviä tulkitaan laajemmin kestävän kehityksen näkökulmasta huomioiden myös sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmat.

EU:n sisäinen liikkuvuus kasvaa ja Eurooppa kaupungistuu edelleen ikääntyvän väestön siirtyessä lähimpiin kaupunkeihin. Myös Suomessa väki pakkautuu kaupunkeihin ja suurimmat rannikko-kaupungit säilyttävät elinvoimansa. Saariston infrastruktuurin heikentyessä erityisesti ikääntyvä väestö muuttaa rannikkokaupunkeihin. 

Energia

Ympäristöpolitiikka on tehotonta kehityksen ollessa hyvin yritys- ja teknologiavetoista eikä fossiilisista polttoaineista päästä eroon toivotulla tavalla. Myös turpeen käyttö lisää meren ravinnekuormitusta. Yhteiskunnan sähköistyessä energian kysyntä kasvaa Itämeren alueella (esim. 5G-verkko, liikenne, älykaupungit) ja suuria tuotantolaitoksia suositaan. Merituulivoimaa rakennetaan globaalien suuryritysten toimesta erittäin laajoina kokonaisuuksina (avomerelle) melko sääntelemättömästi, mikä aiheuttaa konflikteja merialueiden käytön suhteen.

Tuulivoimaa on vaikea kehittää Suomenlahdella puolustusvoimien rajoitteiden, asutuksen ja lintujen muuttoreittien vuoksi. Merituulivoimaloita sijoitetaan enimmäkseen Suomenlahden länsiosiin Helsingin, Porkkalanniemen ja Hangon edustalle joskin yritykset eivät halua investoida tuulivoimaan näin rajoitetuissa olosuhteissa. Energian tuonti Venäjältä korostuu ja Loviisan voimalaan tehdään uusia investointeja.

Alueen maatuulivoimakapasiteetin ollessa käytössä ja energian hinnan noustessa intressit merituulivoimaa kohtaan lisääntyvät. Merituulivoimaa rakennetaan Saaristomerelle ja Selkämeren eteläosaan, joskin suojeluarvot jäävät vähemmälle huomiolle. Alueen etuna merituulivoiman rakentamisessa on matala syvyys. Merituulivoimaa sijoitetaan Selkämerellä Porin ja Rauman edustalla ja väljästi Uudestakaupungista Poriin, ehkä myös Merikarvialle. Maanomistus siirtyy yhä vahvemmin suuryritysten nimiin, mikä voi tällä alueella tarkoittaa meriteollisuusyritysten kiinnostusta ostaa maakaistaleita rannikolta.

Mereltä hyödynnetään energiantuotantoon teknis-taloudellisesti helpoimmat kohteet (lähin vapaa tila rannan läheisyydessä matalilla alueilla). Merituulivoima lisääntyy erityisesti Kemi-Tornion sekä Raahen, Pietarsaaren ja Kaskisten edustoilla. Olemassa olevan teollisuus- ja satamainfrastuktuurin läheisyyteen rakennetaan teollisuuden viherpesuhankkeita ilmastonäkökulmalla. Muut ympäristöarvot ja kokonaisvaltainen yhteensovittaminen jää huomiotta teollisuuden sijoittelussa.

Uusiutuvan energiantuotannon muodot (ml. aurinko- ja tuulivoima) yleistyvät merkittävästi ja päästöttömät energiamuodot halpenevat. Energian-tuotanto hajautuu varastointiteknologian kehittyessä ja parantunut varastointikyky lisää myös tuulivoiman kysyntää. Uusiutuvia energiamuotoja edistetään vahvan ympäristöpolitiikan keinoin ja valtio tukee merituulivoiman verkkoliityntää (esim. Tanska). Merituulivoimalle suotuisan investointiympäristön, vakaan turvallisuustilanteen ja teknologiakehityksen myötä tuotanto on kannattavaa myös kauempana merellä. Tuulivoiman ja muiden energiamuotojen yhdistäminen tarjoaa integrointietuja muun muassa sähköisen meriliikenteen lisääntyessä. Tuulivoimaloista tulee kasvavissa määrin myös turistinähtävyyksiä.

Positiivinen poliittinen ohjaus (esim. verkkoliityntöjen tuet, suotuisa verotus) mahdollistaa tuulivoiman nopean kehityksen. Tuulivoimaa integroidaan alueen muun energiatuotannon kanssa tukien meriliikenteen sähköistymistä. Merituulivoimaa kohoaa läntisen Suomenlahden lisäksi myös Porvoon edustalle. Energian varastointiteknologian kehittymisen myötä tuulivoimapuistoja käytetään myös energian varastointiin (ns. modernit viljasäilöt). Sähköisen meriliikenteen lisääntyminen luo tarvetta merellisille latauspisteille laivaväylien varrelle. Multi-use tuulipuistot ovat nähtävyys ja symboloivat sinistä teknologialoikkaa. Pienydinvoimalat yleistyvät, ja hajautettu energiantuotanto luo alueelle uudenlaisia onnettomuusriskejä.

Merituulivoimaa rakennetaan erityisesti Ahvenanmaan eteläpuolen ja Selkämeren talousvyöhykkeelle kauas rannikosta ympäristö ja kokonaistalous huomioiden (Porin ja Rauman edusta, Uudestakaupungista Poriin ja sieltä Merikarvialle). Valtio ohjaa rakentamista (mm. tukipolitiikka) mutta yritykset ovat myös heränneet merituulivoiman potentiaaliin. Vihreän teknologian kehitys on edennyt siten, että merituulivoimaloita on kannattavaa rakentaa yhä kauemmas merelle. Tämä ratkaisee ristiriidan merituulivoimasta aiheutuvan melun/näköhaitan ja alueen matkailun välillä, ja siten asenteet merituulivoimaa kohtaan parantuvat. Saariston sähköistäminen nousee kysymykseksi sähköveneiden ja saariston lisääntyneen asutuksen myötä.

Avomerelle syntyy laajoja merituulivoima-alueita ja suuria merituulipuistoja rakennetaan esimerkiksi Kaskisten, Kalajoen ja Oulun leveysasteille. Merialueella korostuu tuulivoimarakentamisen, muun käytön ja ympäristöarvojen yhteensovittaminen. Tutkimustieto merialueesta on kasvanut ja yhteistyö Ruotsin kanssa on realisoitunut. Esimerkiksi turpeesta kehitetään korkeamman lisäarvon tuotteita ja sen energiankäytöstä luovuttu.

EU:lle muodostetaan yhteinen energiaunioni ja energiaomavaraisuus Euroopan tasolla korostuu. Huoltovarmuus ja yhteiset kunnianhimoiset päästö-tavoitteet korostuvat harmonisoiduilla energiamarkkinoilla. Euroopan unioni tukee uudistuvan energian tuotanto-muotoja, mikä tarkoittaa Itämerellä merituulivoiman suoraa tukemista, sekä tuulivoimaloiden rakentamista siirtokaapeleiden varrelle. Kivihiilellä tuotetaan kuitenkin edelleen energiaa tasaamaan muiden maiden tuotannon vaihtelua. Jännitteisessä tilanteessa energiantuotantoa halutaan hajauttaa haavoittuvaisuuden minimoimiseksi.

EU:n energiaunioni ja puolustusvoimien tuulivoimarakentamisen vastustus synnyttää ristiriitaisen tilanteen Suomenlahdelle. Tämä estää merkittävän tuulivoimarakentamisen Suomenlahdella. Energiaunioni tuo kaapeleita merenpohjaan yhdistäen eri alueita ja Suomenlahtea käytetään energiansiirtoalustana. Tuotanto hajautuu ja varastointi kehittyy.

Energiantuotantoalueet valitaan ennen kaikkea huoltovarmuuden perusteella, johtaen mahdollisesti energian-tuotannon hajauttamiseen. Ahvenanmaalla energiantuotantoa demilitarisoituna alueena omavaraisuutta tukien. Merituulivoima yleistyy eteläisen Selkämeren alueella. Energiaunionin myötä kaapeliyhteydet Ruotsin suuntaan länsirannikolta lisääntyvät.

Jännitteinen ja konfliktoituva Itämeri työntää energian-tuotantoa Suomenlahdelta Pohjanlahdelle. Huoltovarmuusnäkökulma tuo energiantuotannon monipuolisuuden esille ja hajautettu tuotantorakenne korostuu (myös mantereen hajautettu, moni-muotoinen ja osin pienimittakaavainen tuotanto korostuu). Merituuli-puistoja rakennetaan puolustusvoimien intressit huomioiden myös pohjoiselle alueelle (esimerkiksi Oulun, Raahen, Pietarsaaren ja Kaskisten leveysasteille). Perämeren tutkakompensaatioaluetta on laajennettu. Kansainvälisiä sähkönsiirtoyhteyksiä kehitetään myös turvallisuus ja huoltovarmuusnäkökulmasta ja kaapeleita tulee myös pohjoiselle alueelle. Perämeren turvallisuus korostuu, mutta puolustusvoimien intressit heijastuvat myös Perämerelle (huoltovarmuuden kannalta kriittisen infrastruktuurin turvaaminen, esim. ydinvoimalat).

Ympäristö ja merialueen tila

Itämeri on taantunut ongelmapotilaaksi meren rehevöitymisen ja hapettomuus-ongelman pahentuessa kaikilla merialueilla. Kasvava laivaliikenne ja vesirakentaminen vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja vieraslajit runsastuvat. Maatalouden päästöistä aiheutuvia ravinteita valuu runsaiden sateiden mukana entistä enemmän Itämereen ja ravinnekuormitus lisääntyy. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja rannikkoalueiden tulvat yleistyvät. Lisääntyneet sateet ja valumavedet vähentävät Itämeren suolapitoisuutta, mikä vaikeuttaa avainlajien ja -yhteisöjen elinoloja.. Merenpinta nousee ja vaikuttaa rannikkoalueisiin erityisesti myrskyjen aikana. Myös talvinen jääpeite on pienentynyt huomattavasti.

Suomenlahdella merialueen tila romahtaa selkeästi: suolapitoisuus laskee, lajisto köyhtyy, rehevöitymiskehitys kiihtyy ja vieraslajit yleistyvät. Suomenlahtea kuormittavat erityisesti pääkaupunkiseudun kasvu (liikenne, eroosio, roskaantuminen jne.) ja meriliikenteen myötä lisääntyvät vaaralliset aineet. Maatalouden kuormitusta on erityisesti itäisellä Suomenlahdella (valuma-alueet). Pietarin kasvu lisää jätevedestä aiheutuvia haasteita Itämerellä. Myös metsätalouden ja turpeen käytön vesistökuormitus kasvaa Suomenlahdella.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat alueella merkittävät. Kuivakaudet ja sadekauden valumat lisääntyvät. Maatalouden vaikutus saaristoon kasvaa. Meriympäristön tuhoutuminen jatkuu ja etenkin merenpohjan tila heikkenee. Pohja on täynnä rihmalevää ja suurin osa pohjasta on kuollut.

Monet Itämeren ongelmat pahenevat ja meri makeutuu. Tulvat ovat suuri ongelma pohjoisilla merialueilla. Myös lisääntyneet sateet alentavat Itämeren suolapitoisuutta ja lisäävät ravinteiden valumaa maalta. Meren tilan heikentyessä, matalat merialueet pohjoisessa kärsivät eniten.

Itämeren tila nähdään kansainvälisenä ympäristöongelmana ja puhtaan meren kokonaishyödyt tunnustetaan pääosin kaikissa Itämeren maissa. Suojelutoimia edistetään huomattavasti ja  yhtenäisiä ja vaikuttavia seurantamenetelmiä rakennetaan. Myös ilmastonmuutoksen haitallinen vaikutus Itämeren sää-oloihin jää odotettua maltillisemmaksi. Maatalouden ravinnekuormitukset ja muu kuormittava toiminta maalla vähenee (ml. muuttuvat ruokatottumukset, maatalouden vesiensuojelutoimien tiukentaminen, yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen tehostaminen, kiertotalouden ratkaisut), mikä edistää merialueen tilan parantumista. Rehevöityminen saadaan hallintaan eikä sinilevä ei ole enää joka kesäinen ongelma. Lisääntyneen tietoisuuden myötä myös Itämeren roskaaminen vähentyy. Myös (matkustaja)laivojen jätevesikäsittely parantuu ja vieraslajien leviäminen saadaan hallintaan.

Luonnonkalakannat voivat hyvin ja vieraslajikantojen haitallinen leviäminen on saatu estettyä. Maalta tulevaa ravinnekuormitusta on saatu vähennettyä ja rehevöitymistilanne on hallinnassa ja kesien leväesiintymät ovat maltillisia. Suomenlahden alueella luodaan uusia kiertotalouden järjestelmiä, joita alueen hyvä infrastruktuuri tukee.

Meriympäristön tila on parantunut myös Saaristomerellä ja maa- ja metsätalouden vaikutuksia on saatu vähennettyä poliittisen ilmapiirin muutoksesta johtuen. Ihmiset huolehtivat ympäristöstä ja saaristossa liikutaan ja asutaan ekologisesti (kierrätys, sähköinen liikkuminen jne.). Yhdyskuntien ympäristö-kuormitusta vähennetään ja kaupat suosivat lähi- ja kestäviä tuotteita. Risteilymatkustamisen kuormitusta on saatu pienennettyä ja yhä useampi risteilijäalus seilaa Itämerellä uusien ympäristöystävällisten teknologioiden avustamana. Vesiliikenteen vedenalainen melu saadaan hallintaan.

Vesirakentamista ohjataan tiukasti, jottei alueen ekologinen tila vaarannu. Maa- ja metsätalouden osalta kuormitusta on onnistuttu pienentämään huomattavasti, mikä parantaa merialueen tilaa. Rannikkovesien näkyvyys on erittäin hyvä. Meriympäristön tila on muihin suunnittelualueisiin nähden parhaassa kunnossa. Luonnonkalakannat paranevat, mikä edistää vapaa-ajankalastustoimintaa ja opaspalveluiden kysyntää.

Jännitteiden myötä merialueita varataan kasvavissa määrin puolustus-voimien käyttöön. Ympäristöyhteistyö Venäjän kanssa on hankalaa ja kanssakäyminen vähenee, mikä vaikuttaa negatiivisesti meriympäristön tilaan. EU ottaa vahvan roolin ilmastotoimissa. Rehevöitymiskehitystä yritetään pysäyttää sääntelyn turvin ja meriympäristön tilan heikkeneminen hidastuu. Mikromuovit kielletään EU:ssa, mutta maailmanlaajuisten sopimusten puuttuessa ongelmaa ei ratkaista. Sääoloissa on havaittavissa ilmastonmuutoksen merkkejä, mutta Itämeri on edelleen suotuisa ympäristö monen elinkeinon harjoittamiseen.

Suomenlahden merialueen tila heikkenee entisestään. Jännitteiden myötä puolustusvoimien rooli Suomenlahden alueella kasvaa ja mahdollisesti lisääntyneet puolustusvoimien alueet rajoittavat mm. uusien luonnonsuojelualueiden perustamista. Puolustusvoimien vuoksi suljetut saarialueet säilyvät luonnontilaisina. Energiaunionin myötä lisääntyvät pohjakaapelit voivat vaikuttaa haitallisesti meriluontoon.

Meriympäristön tila on jatkumo nykypäivästä. Karjan tuotanto Varsinais-Suomessa vähenee, mutta peltoviljelyn alueet eivät pienene, koska paine tuottaa ravintoa pysyy entisellään tai kasvaa – osittain huoltovarmuussyistä. Selkämeri on ”unohdettu alue”  ja siitä syystä meriympäristö voi siellä parhaiten. Puolustusvoimien läsnäolon myötä maanpuolustus-alueiden luonnon tila paranee koska alueiden käyttö on rajoitettua. Vesiviljely lisääntyy, mikä uhkaa meriympäristön tilaa alueella.

Melusaaste merialueella lisääntyy kun pohjoisen satamat korostuvat. Pohjoiselta merialueelta löytyvien kriittisten mineraalien tuotanto halutaan turvata, mikä vaikuttaa myös  meriympäristön tilaan. Vesirakentaminen lisääntyy puolustusvoimien harjoitusalueella, satama-alueilla ja sähkönsiirtokaapeleiden läheisyydessä, mikä vaikuttaa merialueen tilaan negatiivisesti.

Matkailu ja virkistys

Matkailijoiden mielenkiinto kohdistuu Itämeren suuriin kaupunkeihin ja kulttuuriperintöön ja matkailu keskittyy kaupunkien läheisyyteen. Kulttuuriperintökohteita ostetaan valtiolta yksityiskäyttöön, mikä vaarantaa kulttuuriperinnön säilymisen (esimerkiksi Puolustusvoimilta vapautuvat alueet). Itämeren kaupunkien etuna nähdään nopea saavutettavuus ja alueen kulttuurihistoria kiinnostaa esimerkiksi aasialaisia turisteja. Ilmastonmuutoksen kasvavien vaikutusten vuoksi myös saksalaisturisteja siirtyy helteisen Välimeren sijasta Itämeren helposti saavutettaviin matkakohteisiin. Itämeren risteilymatkailu kasvaa voimakkaasti (esim. suuret hotellilaivat). Meriympäristön huono tila ja alueiden yksityistäminen (esim. merenalaiset datakeskukset) vähentävät luonto- ja kulttuurimatkailua saaristossa ja aiheuttavat kiellettyjen alueiden syntymistä. Myös aktivismiturismi lisääntyy.

Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset muualla tuovat turisteja Suomeen. Suomenlahden alueelle tulevat suuret turistimassat kuormittavat meriympäristöä ja alue joutuu tasapainoilemaan lisääntyneen matkailun ja kestävyyden välillä. Suurten risteilijöiden negatiiviset vaikutukset heijastuvat luontoon ja vedenalaiseen kulttuuriperintöön. Suomenlahden kaupungit ja lähisaaristo hyötyvät lisääntyneestä risteilymatkailusta ja päivän mittaiset pysähdykset Suomessa tuovat elinvoimaa alueen yrityksille. Teollisuusmatkailu houkuttelee ulkomaalaisia turisteja Loviisassa ja Kotkassa. Ekosysteemin taantumisen vuoksi meren virkistyskäyttö Suomenlahdella on vähentynyt. Merialueiden yksityistäminen heikentää jokamiehen oikeuksia, mikä hankaloittaa virkistyskäyttöä ja yksityisveneilyä. Myös massiivinen risteilymatkailu voi vähentää virkistyskäyttöä, mikäli risteilijöiden jätevesikuormitus on huomattavaa.  

(ml. kulttuuriperintö): Kestävyys korostuu alueen matkailussa ja ihmiset liikkuvat kestävillä yhteyksillä. Yksityisveneily sähköistyy ja sähköveneet ja lisääntynyt purjeveneiden suosio lisäävät painetta lisätä ja kehittää alueen vierassatamia ja parantaa jätteiden käsittelyä (mm. lajittelu, jätevedet). Luontomatkailu lisääntyy luonnon monimuotoisuuden parantuessa ja ihmisten luontoarvostuksen lisääntyessä. Matkailu kohdistuu saariston lukuisiin kyliin. Luontomatkailu on toteutettu hajautetusti, eivätkä ihmiset keskity liiaksi tietyille alueille. Herkimpiä alueita on rajoitettu liikkumiskielloin. Alueen saaristolaiskulttuuri ja pitkä historia kiinnostavat matkailijoita, ja kulttuuriperintö integroituu luontevaksi osaksi alueen imagoa.

Matkailu ja virkistyskäyttö lisääntyy merkittävästi alueella painottuen lähelle rannikkoa kaupunkien, saaristojen ja luonnonsuojelualueiden yhteyteen. Lyhyiden matkojen lentojen sähköistyminen mahdollistaa lähempää tulevien kansainvälisten matkustajavirtojen kasvun. Ilmastonmuutos ei ole sulattanut merijäätä ja merelliset luontosafarit (ml. merituulivoimapuistot) vetävät matkailijoita pohjoiseen kesällä ja talvella. ”Jäinen erämaa” toimii alueen vetovoima-tekijänä. Matkailijat haluavat osaksi paikallista saaristokulttuuria, johon rannikon asukkaat tarjoavat digitaalisten alustojen kautta mahdollisuuksia. Matkailijoiden viipymät pitenevät ja puhdasta meriympäristöä hyödynnetään laajasti arktisen merimatkailun resurssina. Saaristomerelle suuntautuvan matkailun sijasta ja rinnalla matkailu kiinnostaa ja vetää väkeä myös Pohjoisella alueella.

Tarkastele alueellisia
matkailu- ja virkistys -tuloskarttoja (S1):

Rauhallinen ja puhdas ympäristö sekä saaristoasukkaiden digitaalisilla alustoilla tarjoamat palvelukokonaisuudet houkuttelevat Itämerelle uusia turisteja lähimaista (ml. kulttuuri- ja luontomatkailu). Yhteiskäyttökulttuuri kukoistaa erityisesti pääkaupunki-seudulla, jossa digitaaliset vertaispalvelut ovat muovautuneet osaksi arkea (esim. skipperi.com ja doerz.com). Myös suomalaiset alkavat suosia ilmasto-tietoisuuden lisäännyttyä lähimatkailua, mikä lisää saariston suosiota virkistysalueena. Paikallisia kulttuuri- ja luontomatkailupalveluita arvostetaan ja perinteisetkin elinkeinot vahvistuvat. Matkailuyrittäjyyden lisääntyessä suurin osa matkailusta sijoittuu Saaristomerelle ja luontokohteisiin.

Suomenlahden saaristossa on vielä hiljaista ja toisaalta urbaanius yhdistyy saaristoon Kotkassa, Hangossa ja Helsingissä, jotka yhdessä muodostava tasaisen matkailu- ja virkistysvyöhykkeen koko Suomenlahden rannikon alueelle. Digitaaliset alustat ja yhteiskäyttö mahdollistaa matkailun ja virkistyksen kasvua etenkin Suomenlahdella, jossa on riittävä asukaspohja (esim. skipper.com, doerz.com, bout.com). Uusia matkailun muotoja, kuten vedenalaisia luontopolkuja, otetaan käyttöön. Kahden paikan asuminen (ja kaksoiskuntalaisuus) korostuu erityisesti Suomenlahdella. Digitalisaatio ja työelämän murros edesauttavat etätöiden yleistymistä ja parantunut infrastruktuuri mahdollistaa työliikenteen saaristosta käsin (vrt. Tukholma).

Meriympäristön tila on parantunut myös Saaristomerellä ja maa- ja metsätalouden vaikutuksia on saatu vähennettyä poliittisen ilmapiirin muutoksesta johtuen. Ihmiset huolehtivat ympäristöstä ja saaristossa liikutaan ja asutaan ekologisesti (kierrätys, sähköinen liikkuminen jne.). Yhdyskuntien ympäristö-kuormitusta vähennetään ja kaupat suosivat lähi- ja kestäviä tuotteita. Risteilymatkustamisen kuormitusta on saatu pienennettyä ja yhä useampi risteilijäalus seilaa Itämerellä uusien ympäristöystävällisten teknologioiden avustamana. Vesiliikenteen vedenalainen melu saadaan hallintaan.

Vesirakentamista ohjataan tiukasti, jottei alueen ekologinen tila vaarannu. Maa- ja metsätalouden osalta kuormitusta on onnistuttu pienentämään huomattavasti, mikä parantaa merialueen tilaa. Rannikkovesien näkyvyys on erittäin hyvä. Meriympäristön tila on muihin suunnittelualueisiin nähden parhaassa kunnossa. Luonnonkalakannat paranevat, mikä edistää vapaa-ajankalastustoimintaa ja opaspalveluiden kysyntää.

Tarkastele alueellisia
matkailu- ja virkistys -tuloskarttoja (S2):

Kansalaisten turvallisuuden tunne heikentyy kasvaneiden jännitteiden ja informaatiovaikuttamisen vuoksi. Matkailu hankaloituu eikä Itämerellä käy juurikaan turisteja. Myös Venäjän risteilyt vähenevät. Osasyynä ovat poliittiset jännitteet (mm. ylilentokiellot), mutta myös henkilökohtaiset matkustuspäästöbudjetit vähentävät matkailua. Lähivirkistyksestä tulee trendi ja matkailusta harvojen varakkaiden luksusta (merimaisemasta etuoikeus). Monet kulttuuriperintökohteet ovat puolustusvoimien hallussa. Käyttöpaine Suomenlinnan kaltaisissa suosituissa matkailu ja virkistyskohteissa lisääntyy. Matkailupotentiaali suuntautuu Suomenlahden sijaan turvalliselle ja rauhalliselle Perämerelle (ml. hiljaisuuden ja pimeyden brändäys). 

Ulkomaan matkailijavirrat Suomenlahden alueella vähenevät eikä lähimatkailu ja –virkistystrendi täysin riitä korvaamaan tätä, vaikka alueen muuttovoittoisuus lisää asukkaiden omaa lähimatkailua ja virkistyskäyttöä alueella ja vain Hanko ja Helsinki onnistuvat säilyttämään asemansa matkailijoiden suosiossa.  Venäjä-yhteyden heikkeneminen vaikuttaa erittäin negatiivisesti Suomenlahden matkailuun ja risteilyturistit Pietarista eivät hakeudu enää Suomenlahden satamiin. Puolustusvoimien alueiden mahdollinen laajentuminen Kotkan ja Porkkalan edustalla hankaloittaa näiden alueiden virkistyskäyttöä Merimaisemasta tulee ylellisyystuote ja rannan läheisyydestä kilpaillaan useiden intressitahojen kesken. Energiaunionin myötä lisääntyneet kaapelihankkeet hankaloittavat huviveneilyä, mikä vähentää merialueen houkuttelevuutta virkistyskäytössä.

Kaupunkien läheisyydessä olevat kohteet (esim. Ruissalo, Yyteri) ovat turismin kannalta tärkeässä asemassa ja alueella sisäsaariston merkitys korostuu. Luonnosta ja meren läheisyydestä haetaan pakoa arjesta sekä luksusta. Kuitenkin saariston matkailukohteet vähenevät ja jäljelle jääneet lähivirkistysalueet joutuvat ahtaalle turismin ylikuormituksen vuoksi. Saaristo tyhjenee vakituisista asukkaista, mikä heikentää alueen palveluja myös turismin näkökulmasta. Sisäsaariston ja Selkämeren kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet houkuttelevat edelleen, ja muuttuvassa maailmassa niiden arvostus kasvaa. Huono meriympäristön tila heikentää esimerkiksi luontomatkailua ja yksityisveneilyä. Selkämeren houkuttelevuus lisääntyy (puhtaus ja turvallisuus).

Arktinen meri on matkailun lintukoto, mutta regulaation tiukentuminen vaikuttaa mm. lentojen hintoihin sitä kautta ulkomaisiin turistivirtoihin negatiivisesti. Matkailun kasvu nojaa kotimaan matkailun nousuun sekä Ruotsin ja Norjan matkailuvirtojen saamiseen ”Perämeren kierrokselle”. Perämeren risteilynmatkailu houkuttelee turvallisena risteilyreittinä. Valtakunnallisesti tärkeiden ampuma- ja harjoitusalueiden merkitys korostuu jännittyneessä tilanteessa (esim. Kokkolan Lohtajan Vattajanniemi).

Tarkastele alueellisia
matkailu- ja virkistys -tuloskarttoja (S3):

Kalastus ja vesiviljely

Monet kalalajit ajautuvat ahtaalle elinympäristöjen muuttuessa ja lajisto muuttuminen vaikuttaa kalastukseen. Avainlajit, kuten rakkolevä, katoaa ja Itämeren ekosysteemi horjuu. Veden laadun kaupallinen ruokakalastus vähenee merkittävästi ja rehukalan pyynti lisääntyy. Tyypilliset makeanveden kalalajit yleistyvät ja kalastuslaivasto keskittyy (troolaus kauempana rannasta). Kalan kysyntä ulkomailta on voimakasta ja kalatuotteiden vienti kasvaa. Kohonnut veden lämpötila vaikeuttaa vesiviljelyä etelässä ja paine siirtyä pohjoiseen kasvaa. Vesiviljely lisääntyy sen mukaan kun se on kannattavaa ja yritykset keskittävät tuotantoaan entistä suurempiin yksikköihin. Suuret laitokset sijoittuvat ensisijaisesti erinomaisten kasvatusolosuhteiden mukaan (vrt. ravinnekuormituksen mukaan).

Merialueen heikosta tilasta johtuen kalalajit voivat huonosti, mikä heikentää alueen kalastusmahdollisuuksia.  Alueen lisääntyneen meriliikenteen myötä Suomenlahdella törmätään mahdollisesti erilaisiin vieraslajeihin. Vapaa-ajan kalastus on lisääntyy vähäisesti keskittyen Hangon ja Kotkan edustalla,  mutta meren heikko tila heikentää kalastuksen suosiota. Kalan kysyntä ulkomailta on voimakasta, mikä näkyy kasvaneena vesiviljelynä alueella. Vesiviljely-laitoksia perustetaan Suomenlahden kannattavimmille alueille, kuten Porvoon edustalle. Teknologisen kehityksen myötä sinisimpukkaa ja levää viljellään esim. kosmetiikan ja lääketeollisuuden käyttöön.

Mahdollinen yritysten ehdoilla tapahtuva kiintiösääntelyjärjestelmän purkautuminen uhkaa kalakantojen kestävää kalastusta. Kalavarojen hyödyntämistä ohjaa yritysten pitkän aikavälin tuoton maksimoinnin näkökulma. Suuryritysten ajamana logistiikka kehittyy ja tuotantovolyymit kasvavat, mikä mahdollistaa uusien kalapohjaisten tuotteiden lanseeraukset paikallisen yliopistoyhteistyön kautta. Turun yliopistojen osaaminen tukee korkean lisäarvon tuotteiden (kuten levien käyttö biopolttoaineisiin) kehittämistä. Saaristomerellä vesiviljelyn potentiaali on jo pitkälti käytössä, joten fokus siirtyy eteläiselle Selkämerelle ja suuriin viljely-yksiköihin. Alueen vesiviljelylaitokset herättävät kiinnostusta ulkomaisissa sijoittajissa. Rannikon merkitys elinkeinojen näkökulmasta vähenee, mikä heikentää aluetaloutta.

Kaupallinen ruokakalastus loppuu tai muuttuu rehukalan pyyntiin, joka lisääntyy runsaasti. Vaellusesteiden poistamisesta luovutaan ja vaelluskalakannat heikkenevät entisestään. Tyypilliset makeanveden kalalajit yleistyvät (muikku, hauki, kuha, ahven) ja erityisesti muikun kalastus lisääntyy ja sitä troolataan kauempana rannasta. Avomerikalastus keskittyy Merenkurkun alueelle. Vapaa-ajan kalastus vähenee, meren tilan heikentyessä ja tietotaidon vähentyessä. Kohonnut veden lämpötila vaikeuttaa vesiviljelyä etelässä ja paine siirtyä pohjoiseen kasvaa. Vesiviljelylaitosten sijoittuminen määräytyy kannattavuuden ehdoilla ja tuotanto keskittyy Kaskisten/ Kristiinankaupungin edustalle merituulivoimaloiden yhteyteen, Pietarsaaren edustalle ja voimakkaimmin Perämerelle Hailuodon pohjoispuolelle. Harmaahylkeet lisääntyvät pohjoisessa, mikä vaikeuttaa rannikkokalastusta.

Luonnon kalakannat elinvoimaistuvat ja ammatti- ja vapaa-ajan kalastus lisääntyy ympäristön sallimissa rajoissa, kun villikalan kysyntä kasvaa. Luonnonkalan lisääntynyt kulutus ja kalastus poistaa puolestaan Itämerestä sinne jo päätyneitä ravinteita. Myös silakan suosio ruokakalana kasvaa myrkkypitoisuuksien laskun myötä ja särkikalat vähenevät. Saariston elinvoimaisuus takaa hyvät mahdollisuudet kalastusyrittäjyydelle, mutta myös yksityis- ja rannikko-kalastus lisääntyy ympäristön sallimissa rajoissa etenkin saaristossa ja Perämerellä. Tiukka ympäristösääntely rajoittaa laajan mittakaavan vesiviljelyn lisääntymistä merellä ja suljetun vesikierron kalankasvatus yleistyy, erityisesti maalla. Vesiviljelyn yhteenlaskettu tuotannon taso pysyy nykyisellään ja painottuu avomerialueille, joilla niistä on meriympäristölle vähiten haittaa. Vesiviljelyä liitetään enenevissä määrin myös avomerellä olevien tuulivoimapuistojen yhteyteen. 

Meriympäristön tilan parantumisen myötä kalakannat voivat hyvin. Toisaalta yksityisten vesialueiden pirstaloituminen hankaloittaa kalastusyrittäjyyttä. Vapaa-ajan kalastuksen suosio kasvaa ihmisten kiinnostuessa saaristosta ja jokien vesivoimaloiden purku edistää kalastusmatkailua entisestään. Porkkalanniemen ja Hangon aluevedet houkuttelevat kalastajia. Tiukentunut ympäristösääntely hankaloittaa vesiviljelyä, mutta rehevöitymiskehityksen pysähtyminen voi mahdollistaa vesiviljelyn, joskin luonnon kantokyvyn rajoissa. Kotimaassa viljellyn kalan tarjonta ei vieläkään pysty vastaamaan kysyntään ja kalaa tuodaan paljon ulkomailta. Sinisimpukoiden viljely keskittyy läntiselle Suomenlahdelle, erityisesti Hangon edustalla, kun taas leväviljelylle suotuisat olosuhteet kattavat koko Suomenlahden merialueen.

Ammattikalastus säilyy ja vahvistuu saaristossa, etenkin rannikkokalastuksen muodossa. Kalastajan elinkeino monipuolistuu ja laajenee matkailu- ja virkistyspalveluiden sekä jalosteiden myyntiin. Kalojen poikaskasvatusta tehdään kiertovesilaitoksissa rannikolla, ja lisäkasvatus siirtyy Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan avomerialueille. Saaristomerellä paljon vapaa-ajan kalastajia. Kalastajat ja vesiviljelijät tarjoavat kalastusmatkoja yhteistyössä. Luonto- ja elämysmatkailun lisääntymisen myötä kiinnostus kalastusyrittäjyyttä ja vesiviljelyteknologiaa kohtaan kasvaa. Innovatiivisuuden lisääntymisen myötä kalojen, levien ja simpukoiden käyttömahdollisuudet kasvavat mm. lääketeollisuuden parissa. Alueen korkeakouluosaaminen tukee uusien tuotteiden t&k-työtä.

Kalastuksen ja vesiviljelyn ympäristö-ystävällistä kehittämistä ja sijoittumista tuetaan vahvasti. Vaellus-kalakannat ovat elpyneet ja vaellusesteet on poistettu. Kalastus-toimintaa on runsaasti ja se keskittyy Merenkurkun alueelle ja aivan Perämeren pohjoisosiin. Särkikalojen hyödyntäminen lisääntyy. Alueisten haittojen (esim. hylkeet) tunnistaminen. Ympäristösääntely rajoittaa vesiviljelyn lisäämistä ja muutamat vesiviljelylaitokset sijoittuvat Perämeren talousvyöhykkeelle ja Pietarsaaren edustalle.

EU:n ympäristöpolitiikan tiukentuessa lihalle säädetään korkeampia veroja ja kala- ja kasviperäinen ruokavalio yleistyy huomattavasti. Liha on luksustuote kun taas vesiviljelty kala arkiruokaa. Puolustusvoimien intressit hankaloittavat troolikalastusta avomerellä ja kalastus keskittyy rannikolle. EU:n maatalouspolitiikka nojaa tuottavimpiin alueisiin ja Itämeren vesiviljelyyn kohdistetaan tukia. Pyrkimykset omavaraisuuteen proteiinin tuotannossa sekä veden tilan parantuminen tiukentuvan sääntelyn myötä lisäävät vesiviljelyä ja tuotanto moninkertaistuu. Tuotanto keskittyy erityisesti Perämerelle ja Saaristomerelle. Kotimaisen kalan käyttö sekä siitä syntyvien sivuvirtojen hyödyntäminen ja jalostus (esim. bioöljy) lisääntyy merkittävästi. Myös erilaiset sinisen biotalouden innovaatiot lisäävät Itämeren raaka-aineiden kysyntää (esim. kosmetiikka ja lääketiede).

Siviililiikenteen vähentäminen merialueella vaikuttaa kalatalouteen ja troolikalastukseen. Vähäinen kalastus jakautuu tasaisesti Suomenlahden rannikkoalueelle lukuun ottamatta Helsingin seutua. Alueen maiden väliset jännitteet vähentävät kalan vientiä Venäjälle, joskin korvaavaa ulkomaan kauppaa saatetaan saada muualta, esim. Kiinasta. Vesiviljely moninkertaistuu muun muassa Hangon ja Helsingin edustalla, mikä kompensoi heikentyneitä kalastusmahdollisuuksia.

Kalastettu kala on luksustuote ja vapaa-ajan kalastus yleistyy. Alueen isoimmat rannikkokaupungit tarjoavat kalastusmatkailua kalastusaluksilla lähivesillä. Meren huonontuneen tilan myötä uusia lajeja löytää tiensä alueelle, mm. ankeriasmonni. Vesiviljellystä kalasta tulee arkiruokaa lihan syönnin vähentyessä. Vesistökuormitusta on alettu ohjata osana ruokapolitiikkaa ruoantuotannon kokonaiskuormituksen näkökulmasta, ja tuotantolaitokset keskittyvät etenkin Selkämeren eteläosaan, kun sianlihan ja kanantuotanto on Varsinais-Suomessa hiipunut. Vero-ohjauksen lisäksi kuormituskiintiöitä jaetaan/ostetaan maatalouden ja kalatalouden välillä valuma-alueiden sisällä. Ravinnekuormituskiintiöt on määritelty kestävälle tasolle. Regulaation tiukentuessa turkistarhaus on kielletty, mikä pakottaa valtaviin muutoksiin silakkasaaliin hyödyntämisen osalta. Muutosta tuetaan valtion toimesta.

Rannikkokalastusta on Merenkurkun alueella etenkin Vaasan seudulla sekä jonkin verran myös Perämeren pohjoisosassa. Troolikalastus vähenee puolustusvoimien intressien lisääntyessä. Vesiviljely lisääntyy alueella huomattavasti ja se painottuu erityisesti Kaskisten, Vaasan, Kalajoen, Oulun ja Kemin edustalle. Vesiviljelyyn runsas lisääntyminen lisää tarvetta myös rehun kalastukselle.

Meriliikenne

Tietoliikenteen ja autonomisen teknologian kehitys vaikuttavat nopeasti logistiikkaan. Autonomiset alukset yleistyvät merellä ja olemassa olevaa väylästöä laajennetaan ja syvennetään. Kaupungeissa ja kasvu-käytävillä ihmis- ja tavaravirrat liikkuvat saumattomasti, mutta harvaan asutuille alueille kuljetukset puolestaan hidastuvat ja kallistuvat. Helsinki-Tallinna tunneli rakennetaan kiinalaisten investointien turvin, mikä vaikuttaa erityisesti matkustajaliikenteeseen. Merilogistiikan määrä ja alusten koko kasvaa ja uusia ratkaisuja kehitetään yritysten ehdoilla (mm. yritysten omat logistiset verkostot). Myös liikennöinti Jäämerellä lisääntyy tasaisesti jääpeitteen sulaessa ja Koillisväylän logistinen merkitys kasvaa (Kiinan intressit, jäämeren rata).

Meriliikenteen kasvu aiheuttaa tarpeen rakentaa satamiin lisää infraa (erityisesti henkilöliikenteen osalta) sekä uusia laajentumisalueita satamille. Onnettomuusriskit Suomenlahdella lisääntyvät kasvaneen meriliikenteen myötä (lisääntynyt öljy- ja kemikaalionnettomuuden riski). Myös autonomiset laivat tuovat uudenlaisen turvallisuusuhan vilkkaasti liikennöidylle Suomenlahdelle. Helsinki-Tallinna-tunneli ja Rail Baltica (Varsovasta Tallinnaan) lisäävät matkustajaliikennettä. Liikenteen integraatio sisältää myös mahdollisen tunnin junan Pietariin sekä sähkökaapelin Suomenlahden ali. Työmatkailu siirtyy nopeampaan junayhteyteen ja osa työmatkoista ja huvimatkailu jatkuvat laivoilla, mikä pitää laivaliikenteen volyymit lähellä nykyistä tasoa. Kiertävien risteilijöiden volyymi on kasvanut.

Sekä autonomisia että perinteisiä aluksia nähdään merialueella, mikä lisää meriliikenteen valvontaa. Saaristomeren alue hyötyy uusista etäohjauskeskuksista, sillä alueella on laajaa osaamista ja koulutusta merenkulkuun liittyen. Toisaalta alue on merenkulun kannalta haasteellinen automatisoidulle meriliikenteelle. Meriteollisuus ja meriliikenteen uudet ratkaisut tuovat alueelle paljon elinvoimaa ja alan korkeakoulutuksen myötä alueesta tulee kansainvälisesti tunnustettu sinisen teknologian ja modernin merenkulun keskus. Jääpeitteen väheneminen lisää liikennöivien laivojen määrää alueella ja tulevaisuudessa laivojen on mahdollista liikennöidä ilman jääluokitusta ja pienemmillä moottoreilla, aiheuttaen näin vähemmän päästöjä. Lisääntyneen meriliikenteen myötä onnettomuusriski saaristossa kasvaa. Satamia yhdistetään ja osa siirtyy ulkomaiseen omistukseen.

Valtioiden välinen laivaliikenne lisääntyy myös pohjoisella merialueella ja Vaasa-Uumaja välistä yhteyttä kehitetään. Valtakunnallisesti tavaraliikenne siirretään väestöllisesti väljemmille alueille. Alueen kehittäminen etenee suuryritysten ehdoilla ja esimerkiksi metsäteollisuuden intressit näkyvät vahvasti alueen suunnittelussa. Osa pohjoisen satamista on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen ja suuret satamakokonaisuudet pärjäävät. Pienten satamien toiminta hankaloituu ja satamia yhdistyy alueella. Kiertävien risteilijöiden volyymi kasvaa ja osa pysähtyy päiväksi myös Pohjoisen satamissa. Autonominen laivatoiminta lisääntyy huomattavasti Perämeren alueella (testialueiden käyttöönoton jälkeen) ja joitain reittejä liikennöidään autonomisin aluksin.

Tarkastele alueellisia
meriliikenne-tuloskarttoja (S1):

Merilogistiikan haitalliset ympäristö-vaikutukset vähenevät lisääntyneen ympäristötietoisuuden, teknologian kehityksen, puhtaampien polttoaineiden, paikallisen tuotannon sekä kiertotalousratkaisujen seurauksena. Laivaliikenne siirtyy kasvavissa määrin polttokennoihin sekä ydinvoimaan. Pienkuljetusten määrä lisääntyy, mikä siirtää kuormitusta mereltä ilmaan ja parantaa myös saariston saavutettavuutta ja palveluja. Teknologiakehitys, kuten esimerkiksi teollisen mittakaavan 3D-tulostus, ja uudet kiertotalouden ratkaisut parantavat resurssien saatavuutta, mutta lisäävät kuitenkin jätteiden kuljetusta merellä. Lähiliikenne ja –logistiikka korostuvat.

Yleistyneet pienkuljetukset aiheuttavat logistisia haasteita tiheästi asutulla Suomenlahden alueella. Ilmakuljetukset luovat uudenlaisia kysymyksiä liittyen turvallisuuteen ja valvontaan. Kiertotalouden kehitys vähentää laivaliikenteen määrää, joskaan ei kokonaan poista sitä. Uusia veneilyreittejä muodostetaan Suomenlahden itäosiin.

Pienkuljetukset ja paikallisen lähituotannon kehittyminen tukevat saaristossa asumista ja alueen palveluja. Saaristossa on paljon mahdollisuuksia drone-kuljetusten ja erilaisen automatiikan testaamiseen ja kehittämiseen, mikä lisää alueen houkuttelevuutta meriosaamisen keskuksena entisestään ja parantaa mahdollisuuksia kehittää kiertotalouden ratkaisuja. Suurten telakoiden lisäksi pienimuotoisempi meriteollisuus on skenaariossa elinvoimainen. Merituulivoimasta löydetään synergiaetuja alueen meriteollisuuden kanssa. Kasvanut vapaa-ajan veneliikenne lisää turvallisuusriskejä merellä.

Yleisesti meriliikenteen määrä lisääntyy ja osa rekkaliikenteen volyymista siirtyy meriliikenteeseen. Rannikon suuntainen liikenne sekä matkustaja- ja pienliikenne lisääntyy. Puhdas alueen meri houkuttelee matkustajia. Saariston saavutettavuus ja palvelut paranevat, erityisesti Merenkurkun alueella.

Tarkastele alueellisia
meriliikenne-tuloskarttoja (S2):

Poliittisen tilanteen kiristyttyä Itämeren merialue joutuu enenevissä määrin strategiseksi pelikentäksi ja logististen reittien strateginen merkitys korostuu. Merireittejä käytetään mahdollisesti myös geopolitiikan välineenä ja liikenne Koillisväylällä hankaloituu. Tietyt turvalliset kasvukäytävät korostuvat (esimerkiksi Turku-Ahvenanmaa-Tukholma) ja länsi-rannikon satamat vahvistuvat. Matkustajaliikenne erityisesti etelässä vähenee huomattavasti. Myös huviveneily hankaloituu jatkuvien kaapelihankkeiden aikana, erityisesti Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Autonomisen meri-liikenteen kehitystä hidastaa vallitsevat kyberuhat ja epäluottamus kansainvälisten toimijoiden välillä.

Turvallisuuspoliittinen tilanne siirtää fokuksen Helsingin ja Kotkan satamien meriyhteyksiin Manner-Eurooppaan ja Ruotsiin. Maa- ja lentokuljetukset lisääntyvät meriliikenteen kustannuksella. Turvallisuustilanne vaikuttaa myös yksilöiden liikkumiseen ja meriliikenne vähenee merkittävästi henkilöliikenteen osalta, mikä aiheuttaa vaikeuksia matkailualalle. Autonomisia aluksia ei juurikaan nähdä Suomenlahdella, vaan niiden testausalueet ja käyttö on sijoitettu muille merialueille.

Länsirannikon satamat vahvistuvat turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi ja meriliikenteen painopiste siirtyy osittain pois ruuhkaiselta Suomenlahdelta. Yhteistyö Ruotsin kanssa tiivistyy, mikä näkyy mm. lisääntyneenä laivaliikenteenä. Kybervaikuttamisen uhka hankaloittaa meriliikennettä ja merivalvonnan rooli korostuu. Liikennemäärät lisääntyvät ja satamia laajennetaan. Alueen kaupungit kehittyvät ja satamien merkitys alueella korostuu. Laivastoa kehitetään ja ylläpidetään. Alueen vahva merilogistiikan osaaminen avaa uusia mahdollisuuksia meriteollisuudelle ja logistiikalle.

Alueen satamat ovat turvallisia ja toimintakelpoisia eteläisempiin konfliktisatamiin verrattuna ja ne pyritään pitämään suomalaisessa omistuksessa. Meriväylät alueella ovat suhteellisen turvallisia ja toimivia. Alueen sisäinen liikenne kasvaa ja länsi-itä- ja rannikonsuuntainen laivaliikenne lisääntyy. Myös Koillisväylän liikenteen hankaloituminen tuo mahdollisuuksia alueen meriliikenteelle. Toisaalta pohjoisen ulottuvuuden merkitys korostuu Itämeren liikenteen rajoittuessa.

Tarkastele alueellisia
meriliikenne-tuloskarttoja (S3):