Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa

Suunnitteluratkaisut

Johdanto

Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan alueella on pitkä rannikkoasutuksen ja merenkulun perinne, joka näkyy niin alueen asukkaiden arjessa kuin elinkeinoelämässäkin. Merialueen käyttöpaineet ovat kuitenkin lisääntyneet myös Saaristomerellä ja Selkämeren eteläosassa. Merialuesuunnitelma tuo esiin sekä alueen nykyistä käyttöä että tulevaisuuden mahdollisuuksia ja siinä esitetään myös alueen kehittämistä tukevia luonnon ja kulttuurin arvoja.

Alueella korostuu metalli- ja meriteollisuus, merituulivoima ja suuret satamat, sekä kalastus ja vesiviljely. Myös matkailualalla on paljon potentiaalia. Meriteollisuus sekä suunnittelualueen muu elinkeinoelämä tukeutuvat vahvasti merenkulkuun ja satamatoimintoihin. Varsinais-Suomen ja Satakunnan satamilla on merkittävä rooli kansainvälisessä logistiikassa ja Suomen kauppamerenkulussa. Suunnittelualueen ainutlaatuinen saaristoluonto, maisema-alueet ja elinvoimainen kulttuuriperintö ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä matkailulle ja virkistykselle. Selkämeren ja Saaristomeren kansallispuistot tukevat suunnittelualueen matkailun kehittämistä.

Meriympäristö ja merellinen luonto

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittävien vedenalaisten luontoarvojen alueita, jotka ovat myös potentiaalisia ekosysteemipalveluiden tuotantoalueita. Alueiden käyttöä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon vedenalaisten elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen. Merkintä ei ota kantaa hallinnollisiin rajoihin tai suojelualueisiin, eivätkä osoitetut alueet ole ehdotuksia suojelualueiksi.

Kartalla esitettävät alueet on tunnistettu valtakunnallisessa inventoinnissa (Suomen ekologisesti merkittävät meriluontoalueet, EMMA, linkki), vedenalaisen luonnon kannalta merkittäviksi alueiksi. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueella on yhteensä 16 vedenalaisen luonnon arvoaluetta. Alueet sisältävät mm. merkittäviä kalojen lisääntymisalueita, monipuolisesti eri meriluontotyyppejä, geologisesti monimuotoisia alueita ja monimuotoisia makroleväyhteisöjä. Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista ja muusta eliöstöstä, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista.

EMMA-alueiksi on määritelty sellaisia alueita, joilta on ollut käytettävissä riittävästi kartoitustietoa. Merkittäviä luontoarvoja sijaitsee myös niiden ulkopuolella. Tulevaisuudessa tiedon lisääntyessä merkittäviä alueita voidaan tunnistaa lisää. Vedenalaiset luontoarvot on tärkeää kartoittaa ja ottaa huomioon myös muilla kuin suunnitelmassa tunnistetuilla alueilla.

Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta olemassa olevia Natura 2000 -verkoston alueita, kansallispuistoja tai muita luonnonsuojelualueita, joiden suojelua ja toteutumista ohjataan muulla lainsäädännöllä, mutta ne on huomioitu merialuesuunnittelussa. Suojelualueet, kansallispuistot sekä IBA ja FINIBA-alueet ovat tarkasteltavissa suunnitelmakartan tausta-aineistossa yhtäaikaisesti suunnitelman kanssa.  Suunnittelualueella on kaksi merellistä kansallispuistoa, kattava suojelualueverkosto ja monia kansainvälisesti, kansallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä lintualueita. Luontoarvot on otettu aktiivisesti huomioon merialuesuunnitelman suunnitteluratkaisuja tehtäessä.

Merialueita koskeva keskeinen tavoite ja suunnitteluratkaisu on ollut monimuotoisen meriluonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Suunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia potentiaaleja, jotka todennäköisesti synnyttäisivät ristiriitaa keskeisten luontoarvojen kanssa.

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, joita ovat muun muassa vaelluskalojen kannalta merkittävät joet. Erilaisia ihmistoimintoja kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon ekologisten yhteyksien säilyminen ja niiden parantaminen.  Merialuesuunnitelmaa koskevan suunnittelualueen valuma-alue on laaja ja sille ovat leimallisia lukuisat joet ja niiden laaksot ja suistot. Valuma-alueella on iso merkitys maan ja veden vuorovaikutuksen kautta alueen meriin. Kansallisen kalatiestrategian kärkikohteiksi on alueelta määritelty Eteläjoki-Noormarkunjoki ja Kiskonjoki.

Merkittävät vedenalaiset luontoarvoalueet Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan alueella

Energia

Merialuesuunnitelmassa on osoitettu energiantuotanto -merkinnällä merituulivoimalle potentiaalisia alueita, jotka edistävät merituulivoimarakentamisen keskitettyä sijoittamista ja yhteensovittamista meriympäristön hyvän tilan, maisema-arvojen ja merialueen muiden käyttömuotojen kanssa. Muut energiantuotantomuodot voidaan tarvittaessa ottaa merialuesuunnitelmaan mukaan seuraavilla suunnittelukierroksilla.

Ensimmäisellä suunnittelukierroksella on tunnistettu, että erityisesti Pohjanlahdella on hyvät edellytykset laajamittaiselle merituulivoimarakentamiselle. Suunnittelualueella tunnistetut energiantuotannolle potentiaaliset alueet sijoittuvat Selkämerelle Merikarvian, Porin ja Rauman edustoille ja myös talousvyöhykkeelle. Saaristomeren eteläosissa, pohjoisella Itämerellä on myös yleispiirteisen analyysin mukaan merituulivoimalle potentiaalisia alueita. Saaristomeren eteläosissa merituulivoiman rakentaminen tulee yhteensovittaa maanpuolustuksen toiminnan vaatimusten kanssa.

Tuulivoimatuotannon keskittäminen laajoihin aluekokonaisuuksiin avomerelle riittävän etäälle rannikosta ja saaristoista edistää tuulivoiman ja merialueen muiden käyttömuotojen yhteensovittamista sekä muun muassa maisemakuvan muutoksen hallintaa. Suunnittelualueella useimmat muut toiminnot sekä meriluonnon arvoalueet sijoittuvat rannikkovesiin, saaristoon ja muille matalille merialueille. Merituulivoiman kannalta potentiaaliset alueet sijaitsevat pääosin avomerellä vähintään 10 kilometrin päässä rannikolta ja 10-50 metrin syvyydellä. Merialuesuunnitelman tausta-aineistoissa esitetään voimassa olevien maakuntakaavojen mukaiset tuulivoimatuotannon alueet ja muut suunnittelussa olevat merituulivoimahankkeet.

Merituulivoimaa kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon muut merelliset elinkeinot, maisema-arvot, luonto- ja kulttuuriarvot, virkistyskäyttö, merenkulku ja maanpuolustus. Lisäksi on huomioitava energiansiirron yhteystarpeet merialueilla sekä kytkentä kantaverkkoon.

Muita energia-aloihin liittyviä suunnitelmamerkintöjä ovat johdot, kaapelit ja putket. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueella kulkee kaksi merkittävää kansainvälistä infrastruktuuriyhteyttä. Merialuesuunnitelmassa osoitetaan tasasähköyhteydet Ruotsiin: Fenno-Skan 1 (400 MW) Raumalta Dannebohon ja Fenno-Skan 2 (800 MW) Pyhärannasta Finnböleen. Merenalainen kaasuputki Nord Stream lähtee Venäjältä ja kulkee Suomenlahdelta pohjoisen Itämeren kautta Saksaan. Kartallisessa suunnitelmassa ei ole esitetty merituulivoima-alueiden sähkönsiirtoyhteyksiä. Sähkönsiirtoyhteyksien suunnittelun merkitys on tuotu esiin energiantuotantoalueita ja merialueen eri vyöhykkeitä koskevissa suunnitteluperiaatteissa.

Erityisalueena osoitetaan Eurajoen Olkiluodon ydinvoimalan laitosalueen ja ydinpolttoaineen loppusijoituksen alueet sekä niihin liittyvä suojavyöhyke. Ydinvoimalan toiminta kytkeytyy mereen jäähdytysjärjestelmän kautta. Ydinvoimala käyttää merivettä jäähdytysvetenä, jonka mukana merialueelle kulkeutuu lämpöä. Lisäksi ydinvoimalalla on vaikutuksia sen läheisen merialueen käyttömahdollisuuksiin, minkä vuoksi alue on esitetty merialuesuunnitelmassa.

Potentiaalisten alueiden tunnistamisessa on käytetty Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) valmisteltua tuulivoimapotentiaalin sijoittelun suunnittelua tukevaa analyysia, jossa huomioidaan runsaasti luontoarvoja, tuulivoiman kustannustekijöitä sekä elinkeinoihin ja virkistysarvoihin liittyviä tekijöitä. Merialuesuunnittelussa potentiaalisia alueita osoitettaessa on huomioitu muun muassa suojelualueita ja luontoarvoja, maisema-arvoja, merenpohjan syvyys, sekä maanpuolustuksen toimintoja. Natura 2000 -alueet ja merenkulun alueet ovat olleet suunnittelussa poissulkevia kriteerejä. Potentiaalisten merituulivoima-alueiden analyysi on ollut yleispiirteinen, ja esimerkiksi merenpohjan maalajeja ei ole huomioitu, vaan ne tulee selvittää tarkemmin mahdollisten hankkeiden yhteydessä.

Meriliikenne

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan kansainvälisesti merkittävät TEN-T-ydinverkon ja kattavan verkon satamat sekä muut alueellisesti merkittävät satamat. Satamien toiminta- ja kehittämisedellytyksiin liittyvät keskeisesti merenkulun alueet, mantereen jatkoyhteydet, liikenteen sujuvuus ja turvallisuus. Satamamerkinnät kattavat myös satama-alueeseen tukeutuvia muita toimintoja, kuten teollisuutta ja logistiikkakeskuksia. Satamat ovat keskeisiä solmukohtia ihmisten ja tavaroiden kuljetuksen kannalta ja satamien alueelle sijoittuu paljon satamaliitännäistä teollisuuden toimintaa. Satamilla on merkittävä rooli Suomen talouden ja huoltovarmuuden kannalta.

Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan merialuesuunnitelmassa osoitetaan  TEN-T-satamina kaksi TEN-T ydinverkkoon kuuluvaa satamaa: Turku ja Naantali sekä kaksi TEN-T kattavan verkon satamaa: Pori ja Rauma. Muu satama -merkinnällä osoitetaan lisäksi Eurajoen, Uudenkaupungin ja Paraisten satamat. Porin Reposaaressa ja Uudessakaupungissa on lisäksi merkittävät kalasatamat.

Eurajoen edustalle on merialuesuunnittelussa merkitty erityisalue -merkinnällä Jaakonmeren testausalue, joka on itseohjautuvan meriliikenteen, alusten ja teknologioiden testaamiseen varattu alue. Alueelle voidaan asettaa tietyin ehdoin liikkumisrajoituksia, jolloin sillä on vaikutusta alueen muuhun käyttöön.

Merialuesuunnittelussa merenkulun alueina osoitetaan pääasiassa kauppamerenkulun 1. ja 2. luokan väylät ja muut paljon liikennöidyt merialueet. Merenkulun alueet perustuvat meriliikenteen käyttämiin alueisiin, olemassa olevien väylien sijainteihin sekä uusien väylien osoittamistarpeisiin, joista on yleistetty merenkulun alueet -merkintä. Merenkulun alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon merenkulun ja merilogistiikan tulevaisuuden tarpeet sekä turvallisen merenkulun edellytykset. Merialuesuunnitelman tausta-aineistoissa esitetään kauppamerenkulun 1. ja 2. luokan väylät.

Merialuesuunnitelmassa tunnistetaan taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia toiminnallisia yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja muuta hyvinvointia. Toiminnallinen yhteys voi käsittää matkailu- ja virkistys-, sekä infrastruktuuriyhteystarpeita. Yhteyksiä kehitettäessä on huomioitava eri toimialojen yhteensovittamisen tarpeet sekä edistettävä yhteyksien monipuolista kehittämistä.

Suunnittelualueella on tunnistettu tarve yhdelle uudelle meriyhteydelle, ns. Örön väylälle. Se on merkitty suunnitelmaan toiminnallinen yhteys -merkinnällä. TEN-T-yhteys -merkinnällä osoitetaan Turku–Tukholma-yhteys, joka on osa Skandinavia-Välimeri TEN-T -ydinverkkokäytävää.

Merialuesuunnittelussa on meriympäristön hyvän tilan tukemiseksi kartoitettu satamien ja kauppamerenkulun I-luokan väyläalueiden tulevaisuuden ruoppaustarpeita ja tunnistettu niille meriympäristön suojelemisen kannalta ja kustannustehokkuudeltaan sopivimmat meriläjityspaikat (linkki). Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueelta selvityksessä tarkasteltiin Porin satamia (Tahkoluoto, Mäntyluoto), Rauman satamaa, Uudenkaupungin satamaa, Naantalin satamaa ja Turun satamia (Länsisatama, Pansio). 

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan operatiivisessa toiminnassa mahdollisesti tapahtuvat öljy- ja kemikaalionnettomuusriskit. Merialuesuunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia ratkaisuja, jotka tietoisesti lisäisivät onnettomuusriskejä.

TEN-T on Euroopan laajuinen liikenneverkko, joka koostuu vuoteen 2030 mennessä rakennettavasta ydinverkosta ja vuoteen 2050 mennessä rakennettavasta kattavasta verkosta. Tavoitteena on turvallinen ja kestävä EU:n liikennejärjestelmä, joka edistää ihmisten ja tavaroiden saumatonta liikkumista.

Kalastus ja vesiviljely

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan ammattikalastuksen osalta rannikon verkkokalastuksen ja avomerialueen troolikalastuksen kannalta tärkeitä alueita. Kalastusmerkinnällä osoitetut verkkokalastusalueet perustuvat Luonnonvarakeskuksen verkkokalastusaineistoon, joka käsittää 1. luokan verkkokalastusalueet. Avomeren troolikalastusaineisto puolestaan perustuu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) ylläpitämään aineistoon kalastusalusten liikkeistä. Seuranta- ja paikantamisvelvoitteet sekä sähköinen raportointi koskevat yli 12 m kalastusaluksia, joten sitä pienempien kalastusalusten liikkeistä ei ole kattavaa tietoa. Kalastusalueita on yleispiirteistetty merialuesuunnittelun mittakaavaan sopivaksi. On huomioitava, että pyyntipaikat vaihtelevat alueellisesti ja ajallisesti kalojen liikkeiden ja muiden olosuhteiden johdosta. Osoitetut alueet ovat laajoja ja kuvaavat kalastuksen intensiteettiä eteläisellä Selkämerellä. Kalastusalueiden laajuus ja saalismäärät ovat merkittäviä myös koko Itämeren mittakaavassa. Satakunnan rannikolla on osoitettu troolikalastusalueita ja rysäkalastuksen alue, jotka perustuvat vuonna 2019 PanBaltic Scope hankkeessa kalastajilta kerättyyn tietoon.

Muita ammattikalastuksen kannalta tärkeitä alueita, kuten rysäpaikkoja tai kalasatamaverkostoa, ei esitetä suunnitelmakartalla merialuesuunnittelun mittakaavasta johtuen, mutta ne on huomioitu suunnitteluprosessissa. Keskeisiä kalasatamia ja I-ryhmän kalastajien rysäpaikkoja voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.

Kalastuselinkeino on riippuvainen vesiympäristön ja kalakantojen hyvästä tilasta. Useimpien kalalajien lisääntymisalueet sijoittuvat rannikon tuntumaan sekä saaristoihin. Merkittävimmät kalojen lisääntymisalueet osoitetaan merialuesuunnitelmassa merkinnällä “Merkittävät vedenalaiset luontoarvot”.

Manner-Suomen alueella tuotettavasta kalasta kaksi kolmasosaa tuotetaan meressä. Suurin osa tästä, noin 40 prosenttia, tuotetaan Saaristomerellä. Ruokakalalaitosten keskikoko on pieni ja yritysten tuotanto on hajallaan monissa pienissä yksiköissä saariston suojassa. Vesiviljelyn valtakunnallisella sijainninohjaustyöllä on pyritty löytämään kalankasvatukselle ympäristönsuojelun, vesiviljelyelinkeinon ja muiden vesien käyttömuotojen kannalta sopivia kasvatuspaikkoja.

Merialuesuunnittelussa vesiviljelyn merkinnällä osoitetaan kalan jatkokasvatuksen kannalta potentiaalisia alueita. Kalankasvatusalueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa kehittämää ja ekosysteemilähestymistapaan perustuvaa FINFARMGIS-menetelmää. FINFARMGIS-analyysin tavoitteena on arvioida alueiden soveltuvuutta kalakasvatustarkoitukseen ympäristöllisten, sosiaalisten sekä taloudellisten kriteerien avulla. Paikkatietoaineistoista on muodostettu monitavoitearvioinnin sekä kustannuspinta-analyysin kautta synteesikartta, joka kuvastaa mallinnuksessa muodostetun luokittelun avulla parhaimmat alueet suurille kalankasvatuslaitoksille Suomen merialueilla. Vesienhoidon ja merenhoidon tavoitteet saattavat rajoittaa potentiaalisten kalankasvatusalueiden hyödyntämistä.

Merialuesuunnittelussa on haettu sekä mallinnuksen että muun merialuetiedon perusteella tulevaisuuden potentiaalisia vesiviljelyn alueita. Alueita on tunnistettu Saaristomeren ulkosaaristosta ja Selkämeren eteläosan ulommilta rannikkovesiltä. Selkämeren eteläosaan on osoitettu viisi potentiaalista aluetta ja Saaristomerelle kahdeksan vesiviljelyn jatkokasvatukselle potentiaalista aluetta. Varsinais-Suomen alueella vesiviljelyn potentiaalina on esitetty FINFARMGIS-mallinnuksen parhaan viidenneksen arvoalueista valitut ja muun suunnittelutiedon perusteella rajatut alueet. Satakunnan vesiviljelylle potentiaaliset alueet perustuvat FINFARMGIS-analyysin tuottamiin Satakunnan alueella kaikkein korkeimman eli parhaimman analyysiarvon alueisiin. Alueita valittaessa on käytetty poissulkevina tekijöinä Selkämeren kansallispuistoa ja suojelualueita. FINFARMGIS-malli ei ota kantaa kasvatusaltaiden talvisäilytysalueisiin tai huoltoalusten käyttämiin rannan tukikohtiin ja satamiin. Talvisäilytystä tai tarvittavia satamia ei ole käsitelty merialuesuunnittelun tässä vaiheessa.

Merialuesuunnittelussa potentiaalisia vesiviljelyn alueita suunniteltaessa on tunnistettu nykyinen vesien ekologinen tila ja sen tuomat rajoitteet. Merkintä perustuu uusien teknologioiden tuomiin mahdollisuuksiin ja ympäristö- ja tuotantotavoitteiden kestäviin ratkaisuihin tulevaisuudessa, jolloin vesiviljely on mahdollista, mikäli veden tila sen sallii.

Matkailu ja virkistyskäyttö

Merialuesuunnitelman matkailun ja virkistyskäytön kokonaisuuksissa on yhdistettynä sekä matkailua ja sen kehittämistä että omatoimista virkistystä kuten luonnossa liikkumista ja sen tarkkailua, vapaa-ajankalastusta ja metsästystä, mm. merilinnustusta. Matkailu- ja virkistystoimintoja kehitettäessä on tärkeää edistää merellisen matkailun toimintaedellytyksiä, saavutettavuutta, sekä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista. Matkailun ja virkistyksen kehittämisessä on tärkeää ottaa huomioon toimintojen kestävyys ja ympäristöön kohdistuvien paineiden hallinta.

Merialuesuunnitelmassa on osoitettu toimialan kehittämisen kannalta vetovoimaisimmat kokonaisuudet. Matkailulla ja virkistyskäytöllä on paljon yhtymäkohtia sekä rakennetun että aineettoman kulttuuriperinnön arvoihin. Esimerkiksi vapaa-ajankalastus- ja metsästysmahdollisuudet virkistyskäyttönä tukevat elinvoimaista ja hyvinvoivaa saaristokulttuuria. Selkämeren ja Saaristomeren kansallispuistojen ohella merkittäviä kohteita alueilla ovat muun muassa Rauman saaristo, Kuuskajaskarin linnekasaari, Kylmäpihlajan majakka, Luvian Laitakari ja Säpin majakkasaari, Porin Yyteri ja Reposaari, Merikarvian Ourat ja Merikarvianjoen virkistyskalastusalue, Isokarin majakka, Saariston rengastie, Jurmo, Örön linnakesaari, Bengtskärin majakka, Rosalan viikinkikeskus ja Utö. 

Matkailu- ja virkistysyhteys -merkintä osoitetaan merialuesuunnittelussa veneilyn runkoväylän pohjalta. Vapaa-ajan veneily suuntautuu Selkämerellä pääosin pitkin rannikkoa. Maakunnan matkailun kehittämisen kannalta tärkeimpiä pienvenesatamia ovat Krookka Merikarvialla, Reposaari Porissa, Laitakari Eurajoen Luvialla, Syväraumanlahti ja Poroholma Raumalla. Saaristomeri on kokonaisuudessaan vahvaa matkailu- ja virkistysaluetta niin kansainvälisesti kuin kansallisesti.

Matkailun ja etenkin virkistyskäytön osalta on tärkeää huolehtia siitä, että käytössä on myös luonnontilaisia rakentamattomia merenrantoja. Oheisella kartalla voit tarkastella Suomen merenrannikon rakentamattomia ja rakennettuja rantoja. (Raportti)

Taulukossa kuvattu merialuesuunnitelmassa esitetyt matkailun ja virkistyksen kehittämisen vyöhykkeet Saaristomerellä ja Selkämeren eteläosassa

Alueen nimiKuvaus
Merikarvianjoki ja Ouran saaristoMerikarvianjoki on merkittävä virkistyskalastuskohde, jonka varrella on monipuolinen matkailu- ja majoitustarjonta. Merelliseen tunnelmaan pääsee Krookan vierasvenesatamassa ja Ouran saaristossa, jossa vanha luotsiasema on otettu matkailukäyttöön.
Pori – deltaa ja dyynejäYyteri dyyneineen on valtakunnallinen maisemanähtävyys ja Kokemäenjoen suisto eli delta on pohjoismaiden laajin. Porin rannikko on linnustoltaan monipuolinen ja kattava lintutorniverkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet lintujen tarkkailuun.
Eurajoki – Laitakarista Luvian saaristoonLaitakarin vierasvenesatamasta pääsee tutustumaan Selkämeren kansallispuistoon. Nirvon saaressa on retkisatama. Säpin majakkasaarella on monipuolinen linnusto ja siellä toimii Suomen toiseksi vanhin lintuasema.
Vanha Rauma ja saariston retkeilyreititVanhan Rauma on paitsi maailmanperintökohde, myös elävä kaupunkikeskus kauppoineen. Merellinen matkailupalvelutarjonta on Raumalla monipuolista, mikä mahdollistaa saaristoon ja Selkämeren kansallispuistoon pääsyn myös veneettömille.
Kihti-StröömiStröömin meriväylä. Länsi-Turunmaan saaristoasutus (Västra ja Östra Saverkeit, Björkö, Mossala, Åvensor, Keistiö, Kolko, Jumo, Åselholm), Houtskarin kirkkoympäristö, Iniön kk, Kustavin kirkkoympäristö, Lypyrtin kylä ja luotsiasema, Katanpään linnake.
AiristoAiriston merimaisema. Lapilan kartano, Seilin hospitaali, Ruissalon huvila-alue, Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue.
Itäinen SaaristomeriTaalintehtaan historiallinen teollisuusalue, Örön linnake, Hiittisten kk, Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutus (Rosala ja Böle, Högsåra, Holma), Dragsfjärdin kirkko ympäristöineen.

Kulttuuriperintö

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittäviä kulttuuriarvojen tihentymiä, jotka sisältävät muun muassa valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, merellisiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY), vedenalaisia kulttuurimaisemia, rannikkokalastuksen perinnealueita sekä merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä kokonaisuuksia, kuten sotahistoriaan, merenkulkuun, perinnebiotooppeihin, maisemaan sekä rannikko-, saaristo- ja huvilakulttuuriin liittyviä kokonaisuuksia.

Merialuesuunnitelmassa on osoitettu kahdeksan kulttuuriperinnön arvojen kokonaisuutta, jotka edustavat Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueelle ominaisia erityyppisiä kulttuuriperinnön piirteitä. Nämä alueet on kuvattu taulukossa. Suunnittelualueen kulttuuriperinnön arvot toimivat vetovoimatekijöinä matkailun kehittämiselle.

Saaristomeren laaja saaristokokonaisuus, jossa yhdistyvät paikallinen saaristokulttuuri, ympärivuotinen ja vapaa-ajan asuminen, merelliset toimialat sekä saaristoluonto ja -kulttuuriperintö osoitetaan merialuesuunnitelmassa Saaristo -merkinnällä. Saariston ydinalueeksi on rajattu laajasti alueita mm. Paraisten, Kemiönsaaren, Turun, Naantalin, Taivassalon, Kustavin ja Uudenkaupungin kuntien alueelta. Kokonaisuus sisältää myös Saaristomeren biosfäärialueen. Aluetta kehitettäessä on tärkeää edistää vakituisen asumisen edellytyksiä, ottaa huomioon elinvoimaisen saaristokulttuurin ylläpitäminen, monimuotoisen elinkeinotoiminnan harjoittaminen sekä alueiden ympärivuotinen saavutettavuus. Alueiden infrastruktuuria on tärkeää kehittää alueen elinvoimaa ja ominaispiirteitä tukevaksi.

Keskeisiä teemaa tukevia aineistoja, kuten majakat, hylyt, muinaisjäännökset, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) ja valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet, voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.

Voit tutustua Merialuesuunnitelman vyöhykkeet, saaristo-merkinnän alueet ja YKR-data -raporttiin.

Taulukossa kuvattu merialuesuunnitelmassa esitetyt kulttuuriarvojen alueet Saaristomerellä ja Selkämeren eteläosassa.

Alueen nimiKuvaus
Merikarvian vanhat kylätMerikarvian rannikkoa myötäilevän, keskiajalta periytyvän Pohjanlahden rantatien varrella on useita vanhoja kyliä talonpoikaistaloineen sekä kalastuselinkeinon synnyttämiä pientiloja ja kalasatamia.
Porin merelliset maisematPorin rannikon maisemissa yhdistyvät merellisyys, kulttuuriperintö ja luontoarvot: Ahlaisten ja Reposaaren kirkonkylät, teollisuus- ja huvilamiljööt, meriliikennehistoria sekä Yyterin maisemanähtävyys ja laajat merenrantaniityt.
Luvian saaristo ja vanhat merenlahdet (Eurajoella)Eurajoella vanhan merenlahden ympärille muodostuneet kylät ja rikkonaisen saariston kalastustilat kertovat rannikon elinkeino- ja asutushistoriasta. Säpin majakka ja henkilökunnan rakennukset on rakennettu 1870-luvulla.
Rauman seutu: maailmanperintöä, majakoita ja linnoitteitaRauman ympäristössä on monipuolista merellistä kulttuuriperintöä vaatimattomista saaristolaistiloista purjehduksen kultakaudella nykyisen asunsa saaneeseen Vanhaan Raumaan ja puolustusvarustuksia keskiajalta ensimmäiseen maailmansotaan.
Kihti-StröömiStröömin meriväylä. Länsi-Turunmaan saaristoasutus (Västra ja Östra Saverkeit, Björkö, Mossala, Åvensor, Keistiö, Kolko, Jumo, Åselholm), Houtskarin kirkkoympäristö, Iniön kk, Kustavin kirkkoympäristö, Lypyrtin kylä ja luotsiasema, Katanpään linnake.
AiristoAiriston merimaisema. Lapilan kartano, Seilin hospitaali, Ruissalon huvila-alue, Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue.
Itäinen SaaristomeriTaalintehtaan historiallinen teollisuusalue, Örön linnake, Hiittisten kk, Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutus (Rosala ja Böle, Högsåra, Holma), Dragsfjärdin kirkko ympäristöineen.
Lounainen SaaristomeriSaaristomeren merimaisemat. Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutus (Jurmo, Björkö, Aspö, Nötö, Sandholm, Lökholm, Borstö, Berghamn, Österskär), Utön linnake, majakka- ja luotsiyhdyskunta

Meriteollisuus

Merialuesuunnittelussa meriteollisuus tunnistetaan keskeisenä osana merellisten elinkeinojen muodostamia kokonaisuuksia, meriklustereita. Meriteollisuuden toiminta keskittyy usein isojen satamien tuntumaan. Meriteollisuus on tunnistettu suunnittelualueen molemmissa maakunnissa merkittäväksi toimialaksi myös aluekehittämisen näkökulmasta. Tätä näkökulmaa tukemaan on suunnitelmakartalla osoitettu kaikkeaan kolme meriteollisuuden keskittymää: Pori, Rauma ja Turku/Naantali.

Meriteollisuuden kilpailukyvyn kannalta toimivat logistiset yhteydet maalla ja merialueella ovat tärkeitä. Satamien kehittämisessä on tärkeää varautua lisääntyvään merilogistiikkaan ja erilaisten merelle sijoittuvien hankkeiden toteuttamiseen.

Kaivannaiset

Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu kaivannaisten potentiaaleja.  Tietopohja potentiaalisten alueiden osoittamiselle ei ole vielä riittävä ja kaivannaiskohteiden pienialaisuus asettaa haasteita potentiaalin esittämiseen merialuesuunnitelmassa. Kaivannaisala on visiotyössä tunnistettu tulevaisuuden toimialaksi, ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa. Merenpohjan hiekkavarat hiekka- ja soramuodostumat ovat tyypillisesti samoja alueita, joilla on hyvin korkeat luontoarvot, joten kaivannaisalueet tulisi sijoittaa syville, monimuotoisuudeltaan merkityksettömille alueille.

Sininen bioteknologia

Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu sinisen bioteknologian potentiaaleja tarkempien tutkimusten ja selvitysten vielä puuttuessa. Sininen bioteknologia on visiotyössä tunnistettu tärkeäksi tulevaisuuden alaksi ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa.  Välillisesti toimiala sisältyy meriympäristön hyvän tilan tavoitteeseen, koska hyvässä tilassa oleva meri pystyy tuottamaan myös korkealaatuisia raaka-aineita bioteknologian tarpeisiin.

Maanpuolustus

Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaaminen on huomioitu merialuesuunnitteluprosessissa. Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta puolustusvoimien alueita, mutta ne esitetään osana tausta-aineistoa.

Merialuesuunnittelussa on otettu huomioon merelle sijoittuvat aluevalvontalain mukaiset suoja-alueet sekä ampuma- ja harjoitusalueet.  Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueella on kuusi merellistä ampuma-, harjoitus ja suoja-aluetta: Saaristomerellä sijaitsevat Skinnarvik (Kemiö), Örö, Utö, Gyltö, Houtskari ja Pansio. Puolustusvoimien suoja-, rajoitus- ja vaara-alueita voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.

Tulevaisuuden kasvavista merenkäyttömuodoista merituulivoiman rakentaminen vaatii yhteensovittamista maanpuolustuksen kanssa. Käytännössä tämä näkyy siten, että merituulivoiman potentiaali painottuu Pohjanlahdelle.