Suomenlahdella merialuesuunnitelmassa korostuvat merilogistiikka, matkailu ja virkistys, kulttuuriperintö sekä meriympäristö.
Toiminnallisesti Suomenlahden merialuetta luonnehtii meriliikenne. Suomenlahti on Suomen merialueista vilkkaimmin liikennöity ja alueella sijaitsevat Suomen suurimmat satamat. Suomenlahden sijainti EU:n ja Venäjän rajalla on meriliikenteen ja satamatoiminnan kannalta ainutlaatuinen ja luo erinomaisen toimintaympäristön kansainväliselle kaupalle ja logistiikalle.
Alueella on Suomen merialueiden suurimmat matkailijamäärät ja tulevaisuuden potentiaali matkailun kehittämiselle on myös suurta. Jääkauden hioman kovan kallioperän ja sen murrosvyöhykkeiden muodostama monimuotoinen saaristo on Suomenlahden matkailullinen ja virkistyksellinen voimavara.
Suomenlahden sijainnin myötä on alueelle muodostunut monipuolisia kulttuuriperinnön tihentymiä. Alueelle leimaa antavia piirteitä ovat pitkä rannikkoasutuksen, merenkulun ja merisodankäynnin sekä raja-alueiden historia, jotka tukevat myös merellisen matkailun mahdollisuuksia.
Suomenlahden saaristoluonto ja rikkonainen rannikko tarjoavat runsaasti arvokkaita pienialaisia merellisiä luontotyyppejä, joista monet ovat tärkeitä alueita meriluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat matalat lahdet, vedenalaiset hiekkapohjat ja kalliopohjien riutat. Itäisen Suomenlahden ulkosaaristo on tunnustettu meriluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue. Myös vaelluskalajokiin liittyvä potentiaali on alueen luonnon tärkeä ominaispiirre.
Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittävien vedenalaisten luontoarvojen alueita, jotka ovat myös potentiaalisia ekosysteemipalveluiden tuotantoalueita. Alueiden käyttöä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon vedenalaisten elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen. Merkintä ei ota kantaa hallinnollisiin rajoihin tai suojelualueisiin, eivätkä osoitetut alueet ole ehdotuksia suojelualueiksi.
Kartalla esitettävät alueet on tunnistettu valtakunnallisessa inventoinnissa (Suomen ekologisesti merkittävät meriluontoalueet, EMMA, linkki) vedenalaisen luonnon kannalta merkittäviksi alueiksi. Suomenlahdella on tunnistettu yhteensä 35 vedenalaisen luonnon arvoaluetta. Alueista yksi (Luodematalat) sijaitsee talousvyöhykkeellä. Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista ja muusta eliöstöstä, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista.
EMMA-alueiksi on määritelty sellaisia alueita, joilta on ollut käytettävissä riittävästi kartoitustietoa. Merkittäviä luontoarvoja sijaitsee myös niiden ulkopuolella. Tulevaisuudessa tiedon lisääntyessä merkittäviä alueita voidaan tunnistaa lisää. Vedenalaiset luontoarvot on tärkeää kartoittaa ja ottaa huomioon myös muilla kuin suunnitelmassa tunnistetuilla alueilla.
Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta olemassa olevia Natura 2000 -verkoston alueita, kansallispuistoja tai muita luonnonsuojelualueita, joiden suojelua ja toteutumista ohjataan muulla lainsäädännöllä, mutta ne on huomioitu merialuesuunnittelussa. Suojelualueet, kansallispuistot sekä IBA ja FINIBA-alueet ovat tarkasteltavissa suunnitelmakartan tausta-aineistossa yhtäaikaisesti suunnitelman kanssa.
Merialueita koskeva keskeinen tavoite ja suunnitteluratkaisu on ollut monimuotoisen meriluonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Suunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia potentiaaleja, jotka todennäköisesti synnyttäisivät ristiriitaa keskeisten luontoarvojen kanssa.
Haapasaaren edustalla Suomen talousvyöhykkeellä on geologinen erikoisuus, 90 metriä syvä kanjonimainen kuilu, joka on syntynyt mahdollisesti jäätikön sulamisvesien kovertamana. Virolahden edustalla sijaitsee geologisesti merkittävä alue, jossa pintamaalajit koostuvat pääasiassa hiekka- ja koheesiomaalajeista sekä hiekka- ja rautamangaanisaostumapohjista. Alueet ovat geologisesti merkittäviä, mutta eivät sisälly EMMA-alueisiin.
Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, joita ovat muun muassa joet, jotka ovat erityisesti vaelluskalakantojen kannalta tärkeitä ympäristöjä ja yhteyksiä, ja jokilaaksot maan ja meren vuorovaikutuksen kannalta merkittäviä sini-viherverkoston vaihettumisvyöhykkeitä ja ekologisia yhteyksiä. Kansallisen kalatiestrategian kärkikohteet ovat vaelluskalojen vaellusmahdollisuuksien palauttamiselle erityisen keskeisiä jokia. Suomenlahden alueelta kärkikohteiksi on määritelty Siuntionjoki, Mustionjoki, Kymijoki ja Virojoki. Muut ekologisina yhteyksinä osoitetut joet ja jokivarret ovat Vantaanjoki, Sipoonjoki, Espoonjoki, Mankinjoki, Mustijoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki, Koskenkylänjoki, Fiskarsinjoki, Ingarskilanjoki –Torbackanjoki, Summanjoki ja Vehkajoki.
Suomenlahti on myös Fennoskandian vihreän vyöhykkeen merellinen ulottuvuus, joka yhdistää Fennoskandian vihreän vyöhykkeen Euroopan vihreään vyöhykkeeseen. Erilaisia ihmistoimintoja kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon ekologisten yhteyksien säilyminen ja niiden parantaminen.
Kuva. Merkittävät vedenalaiset luontoarvoalueet Suomenlahdella.
Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta Suomenlahdelle energiantuotannon osalta merituulivoiman kehittämiselle uusia potentiaalisia alueita. Puolustusvoimien toiminta ja maanpuolustuksen tarpeet ovat merkittävä tekijä laajamittaisen tuulivoiman kehittämisen esteenä Suomenlahden alueella. Puolustusvoimien tutkakompensaatiomahdollisuus on selvitetty itäisellä Suomenlahdella vuonna 2013. Selvityksen perusteella on todettu, ettei tuulivoiman rakentaminen itäisellä Suomenlahdella ole mahdollista nykytekniikalla edes kompensaatiomenettelyn kautta. Lisäksi erityisesti Natura 2000-alueet ja linnusto sekä muut luontovaikutukset rajoittavat tuulivoimatuotannon rakentamista alueella. Suomenlahden alue on kuitenkin tuulisuuden kannalta potentiaalista aluetta tuulivoimarakentamiselle. Suunnitelman strateginen linjaus merituulivoiman osalta on, että laajamittaiselle merituulivoimalle parhaiten soveltuvat alueet sijaitevat muualla kuin Suomenlahdella. Täten merialuesuunnitelmassa ei osoiteta voimassa olevassa Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa tuulivoimatuotantoon soveltuvaa aluetta Porvoon edustalla. Alue on tuulivoimatuotantoon soveltuva, vaikka sitä ei osoiteta merialuesuunnitelmassa.
Merialuesuunnitelmassa erityisalueina Suomenlahdella osoitetaan Porvoon Kilpilahden teollisuusalue, Loviisan ydinvoimalan alue ja Googlen palvelinkeskus Haminassa. Teollisessa toiminnassa syntyy usein lämpöä yli oman tarpeen. Uudellamaalla Kilpilahden öljy- ja petrokemian jalostamoiden sekä Loviisan ydinvoimalaitoksen hukkalämmöt lasketaan tällä hetkellä mereen. Tällaisen ns. hukkalämmön käyttö lämmitykseen vähentäisi tarvetta käyttää muita energialähteitä. Näiden laitosten hukkalämmön hyödyntäminen pääkaupunkiseudun kaukolämmöntuotannossa vähentäisi merkittävästi pääkaupunkiseudun kaukolämmöntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä sekä vastaisi bioenergiaan liittyviin kapasiteetti- ja kestävyyshaasteisiin.
Haminassa sijaitsee Googlen edistynein palvelinkeskus. Palvelinkeskus on sijoittunut Haminaan sopivan energiainfrastruktuurin, merivedestä saatavilla olevan jäähdytysveden sekä muun olemassa olevan infrastruktuurin vuoksi. Sen jäähdytysjärjestelmä on maailman ensimmäinen tällä tekniikalla toteutettu järjestelmä.
Suomenlahden alueella kulkee neljä merkittävää kansainvälistä infrastruktuuriyhteyttä. Estlink 1 ja 2 merikaapelit ovat Suomen ja Viron välillä kulkevia sähkönsiirtoyhteyksiä, ensimmäinen lähtee Kirkkonummen Porkkalanniemeltä ja toinen Porvoon Anttilasta. Merenalaisista kaasuputkista Balticconnector kulkee Inkoosta Viroon ja Nord Stream puolestaan lähtee Venäjältä ja kulkee Suomenlahtea pitkin Saksaan.
Suomen hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamiseksi ja kantaverkon sähkönsiirtokapasiteetin tulevaisuuden tarpeiden turvaamiseksi jatkossa on tarpeen selvittää Suomen etelärannikolle sijoittuvan sähköntuotannon mahdollistamisen edellytyksiä. Selvitettäväksi voi tulla myös sähkönsiirron mahdollinen lisäyhteys Viroon.
Merialuesuunnittelussa tunnistetaan kansainvälisesti merkittävät TEN-T-ydinverkon ja kattavan verkon satamat sekä muut alueellisesti merkittävät satamat. Satamien toiminta- ja kehittämisedellytyksiin liittyvät keskeisesti merenkulun alueet, mantereen jatkoyhteydet, liikenteen sujuvuus ja turvallisuus. Satamamerkinnät kattavat myös satama-alueeseen tukeutuvia muita toimintoja, kuten teollisuutta ja logistiikkakeskuksia.
Suomenlahdella kansainvälisesti ja valtakunnallisesti merkittävimmät satamat ja tavaraliikenteen solmupisteet ovat Helsingin satamat ja HaminaKotkan satamat, jotka ovat myös osa Euroopan TEN-T -ydinverkostoa. TEN-T kattavan verkon satamia ovat Hangon satamat sekä Sköldvik Porvoossa.
Helsingin Länsisataman, Eteläsataman ja Katajanokan terminaaleista kulkevat nopeat lauttayhteydet tarjoavat tiheäfrekvenssisen liikenteen Tallinnaan ja Tukholmaan. Vuosaaren sataman kautta kulkee konttiliikennettä laajasti Euroopan tärkeimpiin satamiin. Hangon keskustan satamat ovat Suomen eteläisimmät, ja niistä on nopea yhteys Keski-Eurooppaan. Koverharin satama kuuluu Hangon satamien kokonaisuuteen. Sköldvikin satama palvelee alueen teollisuuslaitoksia ja on erikoistunut nesteiden kuljetuksiin. HaminaKotka-satama on Suomen suurin yleis- ja transitoliikenteen satama ja se on erikoistunut myös vaativien projektikuljetusten käsittelyyn. HaminaKotka on merkittävä kauttakulkureitti EU:n ja Venäjän rajapinnassa ja myös liikenne erityisesti Saksaan on vilkasta.
Muina merkittäviä satamina Suomenlahdella osoitetaan Inkoon, Kirkkonummen Kantvikin ja Loviisan satamat.
Satamat ovat myös satamatoimintojen lisäksi merkittäviä meriteollisuuden alueita ja niiden alueella voi sijaita satamaliitännäistä teollisuutta. Suomenlahdella Helsingin Länsisataman kanssa samalla alueella toimii myös Helsingin telakka.
Merialuesuunnittelussa merenkulun alueina osoitetaan pääasiassa kauppamerenkulun 1. luokan väylät ja muut paljon liikennöidyt merialueet. Merenkulun alueet perustuvat meriliikenteen käyttämiin alueisiin, olemassa olevien väylien sijainteihin sekä uusien väylien osoittamistarpeisiin, joista on yleistetty merenkulun alueet -merkintä. Merenkulun alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon merenkulun ja merilogistiikan tulevaisuuden tarpeet sekä turvallisen merenkulun edellytykset. Merialuesuunnitelman tausta-aineistoissa esitetään kauppamerenkulun 1. ja 2. luokan väylät.
Suomenlahden saaristo ja merenpohjan topografia ohjaavat satamiin suuntautuvan laivaliikenteen melko rajatuille väylille. Suomenlahden rannikolla kulkee myös rannan suuntainen, satamia yhdistävä syväväylä, jonka syvyys on 9 metriä, Tammisaaren ja Inkoon väliä (5 m) lukuun ottamatta. Aluevesien ulkopuolella vallitsee merenkulun vapaus, eli liikenne on vapaata erikseen sovittujen reitinjakoalueiden ulkopuolella. Suomen talousvyöhykkeellä on Suomenlahdella kolme itä-länsi-suuntaista liikennettä ohjaavaa reittijakoaluetta, joista keskimmäinen sisältää Helsingin ja Tallinnan välisen risteävän liikenteen varoalueen. Valtaosa meriliikenteestä ohjautuu reittijakojärjestelmän mukaisille väylille keskelle Suomenlahtea. Merialuesuunnitelmassa osoitetaan myös uuden väylän tarve Pietarin suuntaan, joka on tarpeen toimivamman yhteyden ja aluskokojen kasvamisen vuoksi.
Merialuesuunnitelmassa tunnistetaan taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia toiminnallisia yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja muuta hyvinvointia. Toiminnallinen yhteys voi käsittää matkailu- ja virkistys-, sekä infrastruktuuriyhteystarpeita. Yhteyksiä kehitettäessä on huomioitava eri toimialojen yhteensovittamisen tarpeet sekä edistettävä yhteyksien monipuolista kehittämistä.
Helsingin ja Tallinnan välinen toiminnallinen yhteys on osa Pohjanmeri-Itämeri TEN-T -ydinverkkokäytävää. Käytävän pohjoispää on tällä hetkellä Helsingissä, josta käytävä jatkuu etelään Baltian maiden läpi Puolaan ja sen jälkeen länteen kohti Saksan ja Alankomaiden satamia Pohjanmeren rannalla. Tallinnan yhteys sisältää sekä nykyisen laivayhteyden että potentiaalin mahdolliseen tunneliyhteyteen. Yhteys on Uudellemaalle erityisen tärkeä vilkkaan työssäkäynnin, tavaraliikenteen, yrityselämän toimintojen ja matkailun vuoksi. Mahdollinen tunneli, yhdistettynä kehittyvään Rail Baltica-ratakäytävään, kasvattaisi yhteyden merkitystä entisestään.
Toinen Helsingin satamista lähtevä TEN-T- toiminnallinen yhteys kuvaa Helsingin satamien yhteyksiä Keski-Euroopan suuntaan. Tärkeimmät laivayhteydet Helsingistä kulkevat muihin TEN-T ydinverkon satamiin, kuten Tukholmaan ja Travemündeen.
Skandinavia-Välimeri TEN-T -ydinverkkokäytävä ulottuu EU:n ja Venäjän väliseltä rajalta Helsingin ja Turun kautta Keski-Eurooppaan ja edelleen Välimerelle. Yhteys on merkittävä maan ja meren vuorovaikutuksen näkökulmasta ja yhdistää merellisiä kuljetuksia maa-alueen kuljetusketjuihin. HaminaKotkan satama ja Kouvolan rautatie ja maantieterminaali (RRT) muodostavat yhdessä toiminnallisen logistiikkakokonaisuuden, joka palvelee paitsi Suomen, myös Venäjän ja Aasian liikennettä. Ydinverkkokäytävän keskeisiä osia ovat myös E18-tie ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikat Venäjälle. Suomen rannikon suuntainen maaliikenneyhteys on olennainen osa TEN-T-verkostoa ja hyvin tärkeä myös kansainvälisen satamaliikenteen näkökulmasta.
Länsi-Uudenmaan, erityisesti Hangon satamista osoitetaan toiminnallinen yhteys Länsi-Uudeltamaalta Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan. Yhteys on säännöllinen ja Etelä-Suomelle merkittävä.
Kotkan ja Viron sekä Kotkan ja Pietarin väliset toiminnalliset yhteydet ovat kehittämispotentiaalia omaavia yhteyksiä, joihin liittyy liikenteen kehittämistarpeita. Yhteyksiin liittyy merkittävää kansainvälisen mm. matkustajaliikenteen potentiaalia, jonka toteutuminen edellyttää uusia liikenteellisiä ratkaisuja sekä mm. rajanylitykseen liittyvien prosessien sujuvoittamista. Viron merialuesuunnitelma sisältää vastaavat kehittämispoliittiset linjaukset matkailuyhteyksien kehittämisestä Kotkan suuntaan. Kotka-Pietari –yhteyteen liittyy myös kuljetusketjujen yhteys Venäjän sisävesiliikenteeseen. HaminaKotka-sataman kautta välitetään kuljetuksia Venäjän sisävesiliikenteen reittien kautta Kazakstaniin saakka.
Merialuesuunnittelussa on meriympäristön hyvän tilan tukemiseksi kartoitettu satamien ja kauppamerenkulun I-luokan väyläalueiden tulevaisuuden ruoppaustarpeita ja tunnistettu niille meriympäristön suojelemisen kannalta ja kustannustehokkuudeltaan sopivimmat meriläjityspaikat (linkki).
Suomenlahdelta selvityksessä tarkasteltiin Hangon satamia (Länsisatama, Ulkosatama ja Koverhar), Inkoon satamaa, Helsingin satamista Länsisatamaa ja Vuosaarta, Kantvikin satamaa, Sköldvikin satamaa, Loviisan satamaa sekä HaminaKotkan satamia (Mussalo, Kantasatama ja Hamina).
Merialuesuunnittelussa tunnistetaan operatiivisessa toiminnassa mahdollisesti tapahtuvat öljy- ja kemikaalionnettomuusriskit. Merialuesuunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia ratkaisuja, jotka tietoisesti lisäisivät onnettomuusriskejä.
TEN-T on Euroopan laajuinen liikenneverkko, joka koostuu vuoteen 2030 mennessä rakennettavasta ydinverkosta ja vuoteen 2050 mennessä rakennettavasta kattavasta verkosta. Tavoitteena on turvallinen ja kestävä EU:n liikennejärjestelmä, joka edistää ihmisten ja tavaroiden saumatonta liikkumista.
Merialuesuunnitelmassa osoitetaan ammattikalastuksen osalta rannikon verkkokalastuksen kannalta tärkeitä alueita. Kalastusmerkinnällä osoitetut verkkokalastusalueet perustuvat Luonnonvarakeskuksen verkkokalastusaineistoon, joka käsittää 1. luokan verkkokalastusalueet. Kalastusalueita on yleispiirteistetty merialuesuunnittelun mittakaavaan sopivaksi. On huomioitava, että pyyntipaikat vaihtelevat alueellisesti ja ajallisesti kalojen liikkeiden ja muiden olosuhteiden johdosta.
Muita ammattikalastuksen kannalta tärkeitä alueita, kuten rysäpaikkoja tai kalasatamaverkostoa, ei esitetä suunnitelmakartalla merialuesuunnittelun mittakaavasta johtuen, mutta ne on huomioitu suunnitteluprosessissa. Keskeisiä kalasatamia ja I-ryhmän kalastajien rysäpaikkoja voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.
Merialuesuunnitelmassa on osoitettu kalankasvatukselle potentiaalisia alueita strategisina pitkän aikavälin kohdemerkintöinä. Suomenlahti on kuitenkin ekologiselta luokitukseltaan hyvää huonommassa tilassa ja alueeseen kohdistuu ravinnekuormituksen vähentämispaineita, jotta vesien tilassa saavutettaisiin vaadittu hyvä tila. Teemaan liittyy ristiriitaisia paineita: toisaalta Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman mukaan veden tilan vuoksi kuormitusta ei tulisi lisätä vesiviljelyllä, mutta toisaalta Kansallisen vesiviljelystrategian 2022 tavoitteena on lisätä kalankasvatusta Suomessa.
Kalankasvatusalueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa kehittämää ja ekosysteemilähestymistapaan perustuvaa FINFARMGIS-menetelmää. FINFARMGIS-analyysin tavoitteena on arvioida alueiden soveltuvuutta kalakasvatustarkoitukseen ympäristöllisten, sosiaalisten sekä taloudellisten kriteerien avulla. Paikkatietoaineistoista on muodostettu monitavoitearvioinnin sekä kustannuspinta-analyysin kautta synteesikartta, joka kuvastaa mallinnuksessa muodostetun luokittelun avulla parhaimmat alueet suurille kalankasvatuslaitoksille Suomen merialueilla. Paikkatietoanalyysin lisäksi Suomenlahden merialuesuunnitelman laatimisessa on otettu huomioon Suomenlahden erityspiirteet ja käytetty hyödyksi asiantuntija-arvioita.
Mallinnuksessa on löydetty Suomenlahdelta mahdollisia kalan jatkokasvatuksen kannalta potentiaalisia alueita, joiden pohjalta on tehty asiantuntija-arviointia merkintöjen osoittamiseksi. Tavoitteena on, että kalan jatkokasvatuksen potentiaaliset alueet sijaitsevat tulevaisuudessa veden vaihtuvuuden kannalta edullisemmilla alueilla aiheuttaen vähemmän ravinnekuormitusta. Suunnitteluratkaisun oletuksena on, että teknologian kehittyessä laitosten kuormittava vaikutus tulee oleellisesti tulevaisuudessa vähenemään. Alueiden tarkempi vaikutusten arviointi tehdään kasvatuslaitosten luvitusten yhteydessä.
Merialuesuunnitelmassa on osoitettu matkailun ja virkistyksen kehittämisen vyöhykkeitä tukeutuen Suomenlahden merellisiin vahvuuksiin. Saaristo ja merellisyys, sekä puhdas luonto ja luonnon ja rakennetun ympäristön läheisyys on tunnistettu Suomenlahden matkailun vahvuuksiksi. Merellisen historian tai meriluonnon varaan rakentuvia matkailu- ja virkistyskohteita sekä -potentiaalia löytyy kautta koko suunnittelualueen.
Matkailu- ja virkistysyhteytenä osoitetaan koko Suomenlahden läpi kulkeva veneilyn runkoväylä, joka on saavutettavuuden ja palveluiden keskeinen virkistys- ja matkailureitti. Runkoväylä yhdistää Pietarin metropolialueen Suomenlahden kautta koko Suomen merialueisiin.
Kansainvälisen matkailun tärkein solmukohta alueella on Helsingin ympäristö merialueineen. Matkailun kärkikohteita ovat lisäksi muut merelliset kaupungit Hanko, Raasepori, Porvoo, Loviisa, Kotka ja Hamina sekä niiden läheinen saaristo. Merelliset kaupungit toimivat porttina saariston matkailu- ja virkistyskohteisiin ja merellisiin kansallispuistoihin sekä kansallisiin kaupunkipuistoihin. Matkailu- ja virkistysalueiden kehittämisessä korostuu alueiden saavutettavuus ja palveluiden verkottuminen. Tavoitteena on luoda Suomenlahden alueelle toimiva rannikkomatkailualueiden verkosto sekä toimiva satamaverkko palvelemaan niin matkailijoita, vapaa-ajan asukkaita kuin pysyviäkin asukkaita.
Erä- ja luontomatkailun potentiaali Suomenlahdella on suuri. Kymijoki on merkittävä kalajoki. Vapaa-ajankalastuksessa ja kalastusmatkailussa on tapahtunut muutos tarvekalastuksesta virkistyskalastukseen, mikä luo matkailutoimialalle uusia mahdollisuuksia. Vapaa-ajankalastus- ja metsästysmahdollisuudet virkistyskäyttönä tukevat puolestaan elinvoimaista ja hyvinvoivaa saaristokulttuuria. Suomenlahdella harrastetaan jonkin verran hylkeenpyyntiä ja metsästysalueet sijoittuivat varsin tasaisesti koko rannikolle. Suosituimmat merilinnustuksen alueet sijaitsevat Suomenlahdella suurten kaupunkien saaristoissa, esimerkiksi pääkaupunkiseudun edustalla.
Matkailun ja etenkin virkistyskäytön osalta on tärkeää huolehtia siitä, että käytössä on myös luonnontilaisia rakentamattomia merenrantoja. Oheisella kartalla voit tarkastella Suomen merenrannikon rakentamattomia ja rakennettuja rantoja. (Raportti)
Taulukossa kuvattu merialuesuunnitelmassa esitetyt matkailun ja virkistyksen kehittämisen vyöhykkeet Suomenlahdella.
Alueen nimi | Kuvaus |
---|---|
Pyhtään rannikko ja saaristo | Vyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Strömforsin ruukkialue, Ahvenkoski, Keihässalmi, Pyhtään kirkonkylä ja Stockforsin hiomoalue, Strukan haara ja Purolahden luontokohteet, Munapirtin matkailu- ja virkistysalueet sekä Kaunissaari. |
Kotkan rannikko ja saaristo | Vyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Kantasatama, Varissaari, Rankin ja Kirkonmaan saaret, Haapasaari sekä Sapokan, Katariinan ja Lehmäsaaren virkistysalueet sekä Kotkan kansallinen kaupunkipuisto. |
Haminan rannikko ja saaristo | Vyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Haminan historiallinen keskusta, Tervasaari, Nuokkojen virkistysaluekokonaisuus, Vimpasaaren ja Rakinkotkan matkailupalvelut, Tammio, sekä Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Ulko-Tammio. |
Raasepori ja Inkoo | Raasepori ja Tammisaaren saariston kansallispuisto sekä Inkoon saaristo. Luonto- ja vesistömatkailun, virkistyksen sekä kaupunki- ja kulttuurimatkailun potentiaali. |
Porvoo ja Pellingin saaristo | Porvoo ja Pellingin saaristo. Porvoon kansallinen kaupunkipuisto. Luonto- ja vesistömatkailun, virkistyksen sekä kaupunki- ja kulttuurimatkailun potentiaali. |
Loviisa | Loviisa, Loviisan saaristo, Pernajanlahti ja Koskenkylänjoen laakso. Luonto- ja vesistömatkailun, virkistyksen sekä kaupunki- ja kulttuurimatkailun potentiaali. |
Pääkaupunkiseutu | Pääkaupunkiseudun viher-ja sinikehä. Luonto-, erä- ja vesistömatkailun, virkistyksen sekä kaupunki- ja kulttuurimatkailun potentiaali. |
Hanko | Hangon kansallinen kaupunkipuisto. Luonto- ja vesistömatkailun, virkistyksen sekä kaupunki- ja kulttuurimatkailun potentiaali. |
Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittäviä kulttuuriarvojen tihentymiä, jotka sisältävät muun muassa valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, merellisiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY), kansallisia kaupunkipuistoja, vedenalaisia kulttuurimaisemia, rannikkokalastuksen perinnealueita sekä merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä kokonaisuuksia, kuten sotahistoriaan, merenkulkuun, perinnebiotooppeihin, maisemaan sekä rannikko-, saaristo- ja huvilakulttuuriin liittyviä kokonaisuuksia.
Merialuesuunnitelmassa on osoitettu 15 kulttuuriperinnön arvojen kokonaisuutta, jotka edustavat Suomenlahden suunnittelualueelle ominaisia erityyppisiä kulttuuriperinnön piirteitä. Nämä alueet on kuvattu taulukossa.
Saaristokylät, -elinkeinot ja merenkulku ovat itäisen Suomenlahden rannikolle ja saaristolle tunnusomaisia. Hangossa, Loviisassa ja Helsingissä on näkyvissä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun terveyskylpylä- ja huvilakulttuuri.
Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merialueiden elinvoimaisia saaristokokonaisuuksia, joissa yhdistyvät paikallinen saaristokulttuuri, ympärivuotinen ja vapaa-ajan asuminen, merelliset toimialat sekä saaristoluonto ja -kulttuuriperintö. Näitä saariston ydinalueita Suomenlahdella ovat Bromarvin, Raaseporin-Inkoon, Sipoon-Porvoon sekä Loviisan-Pyhtään-Kotkan saaristokokonaisuudet. Alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon elinvoimainen saaristokulttuuri, monimuotoinen elinkeinoelämä sekä alueiden ympärivuotinen saavutettavuus. Alueiden infrastruktuuria on tärkeää kehittää alueen elinvoimaa ja ominaispiirteitä tukevaksi.
Keskeisiä teemaa tukevia aineistoja, kuten majakat, hylyt, muinaisjäännökset, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) ja valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet, voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.
Voit tutustua Merialuesuunnitelman vyöhykkeet, saaristo-merkinnän alueet ja YKR-data -raporttiin.
Taulukossa merialuesuunnitelmassa esitetyt kulttuuriarvojen alueet Suomenlahdella.
Alueen nimi | Kuvaus |
---|---|
Kaunissaari | Hyvin säilynyt esimerkki itäisen Suomenlahden kalastus- ja merenkulkukylästä. Tiivis kylä, jonka ominaispiirteitä aidatut tontit ja puutarhat, tonttien väliset kujat sekä lukuisat laiturit, venevajat ja ranta-aitat. Rakennuskannan vanhin osa 1800-luvulta. Varhaisimmat kirjalliset tiedot alueen asutuksesta 1560-luvulta. |
Haapasaari | Hyvin säilynyt esimerkki itäisen Suomenlahden kalastus- ja merenkulkukylästä. Mittakaavaltaan yhtenäinen, tiivis luotsikylämiljöö, jossa runsaasti vanhaa rakennuskantaa. Vanhimmat talot 1700-luvulta, pääosa 1850-luvun ja 1920-luvun väliseltä ajalta. Luotsitoiminta alkanut saaressa 1600-luvulla ja tullaus 1700-luvulla. Maamerkkinä 1862 rakennettu harmaakivinen tunnusmajakka. |
Tammio | Hyvin säilynyt esimerkki itäisen Suomenlahden kalastus- ja merenkulkukylästä. Kylässä kaikkiaan 40 tiiviisti toisiinsa tukeutuvaa asuinrakennusta kyläraitin varrella. Vanhimmat rakennukset 1800-luvun alusta, valtaosa ennen 1870-lukua rakennettuja. Merellistä ilmettä korostavat paljaat silokalliot kujilla ja talojen ympärillä. Tammioon tullut asutusta ensimmäisen kerran keskiajalla. |
Ruotsinsalmen meritaistelualue | Vuosina 1778 ja 1790 käytiin Ruotsin ja Venäjän väliset Ruotsinsalmen taistelut Kotkan edustalla. Taistelu oli aikoinaan suurin Itämerellä käyty meritaistelu, jolloin pienelle alueelle upposi kaikkiaan n. 60 erilaista sota-alusta. Paikka on kansainvälisesti ainutlaatuinen hylkyjen aarreaitta. Alueeseen liittyy myös vedenalaisen maiseman arvoja. Alueeseen liittyy tiiviisti myös Ruotsinsalmen merilinnoitus, joka on rakennettu 1790–1809 keisarinna Katariina II:n käskystä. Samanaikaisesti rakennettiin mantereelle Ruotsinsalmeen strategisesti liittynyt maaliikennettä turvannut Kyminlinnan linnoitus. |
Hanko | Hankoniemen kärjen maisemallisesti arvokas, monipuolinen ja kerroksellinen kokonaisuus on kehittynyt nykyiseen muotoonsa Hangon talvisataman (1873) perustamisen jälkeen. Kokonaisuuteen kuuluvat kaupungin satamien lisäksi mm. rautatieasema, keskusta-alue puutalokortteleineen, Kasino puistoineen ja muita kylpylä- ja huvilakulttuuriin liittyneitä alueita, Hauensuolen kalliopiirrokset ja sotahistorian kohteita 1800-luvulta alkaen. |
Skärlandet | Suomen ensimmäinen luonnonsuojelulain mukainen valtakunnallinen maisema-alue. Erityisen paljon alueella on karjan muokkaamia laidunalueita, joiden kasvillisuudessa laiduntaminen näkyy. Alue on harvaanasuttua ja sen arvokas rakennuskanta on pääosin vanhaa. |
Jussarö - Gaddfjärden | Entinen kaivos- ja sotilassaari. Saari mainitaan satamapaikkana keskiaikaisissa väyläselostuksissa. Luotsitoiminta ja malmin louhinta saarella alkoi 1800-luvulla. Kaivostoiminta jatkui 1960-luvulle asti. Jussarön Gaddfjärden on avomeren ympäröimien pienten kallioluotojen alue, joka on osa merenkulun ja kalastuksen historiaa. Alueella sijaitsee myös laivaloukku ja Sundharun luodolla Jussarön majakka. |
Tammisaari | Tammisaaren 1546 perustettu kaupunki oli Uudenmaan toiseksi vanhin ennen liittämistä Raaseporiin. Sen rakenteen vanhin osa periytyy katulinjoineen ja tonttijakoineen 1550-luvulta. Tammisaaren kaupungin merkittävimpiin osiin kuuluvat vanhin asuttu alue nykyisen torin etelä- ja länsipuolella ja kirkon ympärillä, raatihuoneen tori rakennuksineen, Barckenin niemen puutalot, Hanko–Hyvinkää-radan alkuperäinen rautatieasema sekä Tammisaaren seminaariin ja koulukortteleihin liittyvät rakennukset. |
Barösundin väylä | Historiallinen vesiliikenneväylä ja solmukohta. Väylän varrella oleva monipuolinen rakennuskanta koostuu vanhasta talonpoikais-, kalastaja- ja luotsiasutuksesta sekä 1800-luvun lopulta alkaen rakennetuista huviloista, täysihoitoloista ja kesämökeistä. Väylällä on ollut myös sotilaallista merkitystä ja sen varrelle on rakennettu varustuksia 1700-luvulla. |
Porkkalaniemi | Porkkalan kärjen saaristo Suomenlahden kapeimmalla kohdalla on aina ollut merkittävä niin liikkumisen kuin sotilaallisen toiminnan kannalta. Alueen halki kulki 1630-luvulta alkaen postitie, jonka kautta pitkin postia kuljetettiin Tallinnaan. Samalta ajalta tien varresta tunnetaan yli 10 kylää, joista monet ovat olleet luotsikyliä. Alueella on 1800-luvun alussa rakennettu Rönnskärin majakka, Mäkiluodon vanha suoja- ja kalastussatama, useita vedenalaisia muinaisjäännöksiä sekä Kallbådanin majakka. |
Pääkaupunkiseutu | Suomenlinna Helsingin sisääntuloväylän varrella on yksi maailman suurista merilinnoituksista, jolla on ollut rooli kolmen sitä rakentaneen valtion Ruotsin, Venäjän ja Suomen puolustuksessa. Ainutlaatuinen sotilasarkkitehtuurin muistomerkki on yksi Unescon maailmanperintökohteista Suomessa. Pääkaupunkia ympäröivä Viaporin meri- ja maalinnoitus on yksi merkittävimmistä I maailmansodan aikana rakennetuista linnoituskokonaisuuksista. Höyrylaivaliikenne synnytti huvila-asutusta Helsingin paikallisliikenteen höyryvenereittien varteen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. |
Porvoo | Uudenmaan vanhin ja Suomen toiseksi vanhin kaupunki, joka on perustettu vuonna 1346 Porvoonlahden pohjukkaan. Vanhassa Porvoossa on hyvin säilynyt keskiaikainen asemakaava, katuverkosto ja tonttirakenne. Aluetta leimaavat kapeiden kadunvarsien tiiviisti rakennetut pihapiirit, joiden rakennuskanta on pääosin 1700-luvulta. Vanha Porvoo jokimaisemineen ja linnamäkineen on osa suomalaista kansallismaisemaa. |
Porvoon läntinen saaristo | Söderskärin majakan, Pirttisaaren lähisaarineen, Långholmenin, Andersholmenin, Rågskärin ja Onaksen saaren keskiosan muodostamat Porvoon läntisen saariston luotsi-, majakka- ja kalastusyhdyskunnat kuvastavat hyvin saariston pitkää ja monipuolista asutus- ja elinkeinohistoriaa jo 1600-luvulta alkaen. Alueella on ollut myös kuninkaallisen laivaston satamapaikkoja 1700-luvun lopulla. |
Pellingin saaristo | Pellingin saariston luotsi-, majakka- ja kalastusyhdyskunnilla on ollut merkittävä rooli Suomenlahden merenkulun historiassa. Tullsundet Pellinginsalmen suojaisa sisäväylä on ollut käytössä vuosisatojen ajan. Salmen syvänteessä ollut suojasatama on merkitty myös Kuninkaalliseen merikartastoon 1700-luvun lopulta ja rantakallioissa on kaiverrettuna nimiä, vuosilukuja ja vedenkorkeuksia. Pellingissä on ollut monia omaleimaisia saaristokyliä. |
Loviisa | Svartholman merilinnoitus ja Loviisan maalinnoitus ovat Helsingin edustalle rakennetun Suomenlinnan päälinnoituksen itäinen etuvarustus, joka rakennettiin Ruotsin 1740-luvun aluemenetysten jälkeen. Vuonna 1858 rakennettu Orrengrundin tunnusmajakka ja luotsiasema Loviisan kaakkoispuolella sijaitsevat merkittävässä meriväylien risteyskohdassa. Loviisan eteläpuolella oleva Valkon satama perustettiin 1800-1900-lukujen vaihteessa luotsien ja kalastajien asuttamalle alueelle. |
Merialuesuunnittelussa meriteollisuus tunnistetaan keskeisenä osana merellisten elinkeinojen muodostamia kokonaisuuksia, meriklustereita. Meriteollisuuden toiminta keskittyy usein isojen satamien tuntumaan. Suomenlahden merialuesuunnitelmassa meriteollisuus sisältyy osaksi satamamerkintöjä. Helsingin Länsisataman kanssa samalla alueella toimii myös Helsingin telakka.
Meriteollisuuden kilpailukyvyn kannalta toimivat logistiset yhteydet maalla ja merialueella ovat tärkeitä. Satamien kehittämisessä on tärkeää varautua lisääntyvään merilogistiikkaan ja erilaisten merelle sijoittuvien hankkeiden toteuttamiseen.
Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu kaivannaisten potentiaaleja. Tietopohja potentiaalisten alueiden osoittamiselle ei ole vielä riittävä ja kaivannaiskohteiden pienialaisuus asettaa haasteita potentiaalin esittämiseen merialuesuunnitelmassa. Kaivannaisala on visiotyössä tunnistettu tulevaisuuden toimialaksi, ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa. Merenpohjan hiekkavarat hiekka- ja soramuodostumat ovat tyypillisesti samoja alueita, joilla on hyvin korkeat luontoarvot, joten kaivannaisalueet tulisi sijoittaa syville, monimuotoisuudeltaan merkityksettömille alueille.
Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu sinisen bioteknologian potentiaaleja tarkempien tutkimusten ja selvitysten vielä puuttuessa. Sininen bioteknologia on visiotyössä tunnistettu tärkeäksi tulevaisuuden alaksi ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa. Välillisesti toimiala sisältyy meriympäristön hyvän tilan tavoitteeseen, koska hyvässä tilassa oleva meri pystyy tuottamaan myös korkealaatuisia raaka-aineita bioteknologian tarpeisiin.
Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaaminen on huomioitu merialuesuunnitteluprosessissa. Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta puolustusvoimien alueita, mutta ne esitetään osana tausta-aineistoa.
Merialuesuunnittelussa on otettu huomioon merelle sijoittuvat aluevalvontalain mukaiset suoja-alueet sekä ampuma- ja harjoitusalueet. Suomenlahden suunnittelualueella sijaitsee kuusi ampuma- ja harjoitusaluetta sekä yhdeksän suoja-aluetta.
Tulevaisuuden kasvavista merenkäyttömuodoista merituulivoiman rakentaminen vaatii yhteensovittamista maanpuolustuksen tarpeiden kanssa. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella tämä näkyy siten, että merituulivoiman potentiaali painottuu Pohjanlahdelle.