Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri

Suunnitteluratkaisut

Johdanto

Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella korostuvat monipuoliset luonnonolot, rikas kulttuuriperintö ja vilkas elinkeinoelämä, jotka luovat yhdessä mielenkiintoisen ja vetovoimaisen ympäristön. Pohjoinen Selkämeri on merellisin osa-alue avovesineen, Merenkurkussa maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen maankohoamisrannikko on edustavimmillaan ja Perämerellä leimaa antavaa on mataluus, talvinen jääpeite ja lohijoet. Merkittävimpiä merialueen käyttömuotoja ovat tällä hetkellä teollisuutta ja kauppaa palveleva merilogistiikka, virkistyskäyttö ja kalastus, mutta rinnalle ovat tulevaisuudessa nousemassa muun muassa matkailua, energiantuotantoa ja vesiviljelyä.

Merellisyys on alueella tärkeä vetovoimatekijä, jota halutaan hyödyntää entistä kattavammin. Rannikon ja merialueen matkailua kehitetään aktiivisesti ja siihen liittyy paljon odotuksia. Alueen erityisolosuhteet, kuten meren jäätyminen, avaavat mahdollisuuksia kehittää ainutlaatuista talvimatkailua. Pohjanlahden rannikko ja Perämeren alue on tunnistettu Suomessa merituulivoimarakentamisen kannalta erittäin potentiaaliseksi alueeksi. Satamien ja meriväylien kehittäminen on keskeistä alueen kansainvälisten yhteyksien ja teollisuuden kilpailukyvyn kannalta. Alueella pyritään parantamaan kalatalouden toimintaedellytyksiä sekä elvyttämään vaelluskalakantoja. Vesiviljely alueella on nykytilassa vielä vaatimatonta, mutta kotimaisen ruokakalan kysyntä ja vahva jalostusteollisuus tukevat kasvua.

Merialuesuunnitelma tuo esiin sekä alueen nykyistä käyttöä että tulevaisuuden mahdollisuuksia ja siinä esitetään myös alueen kehittämistä tukevia luonnon ja kulttuurin arvoja. Suunnitelmassa on tunnistettu matkailun ja virkistyksen, merenkulun ja kalastuksen kannalta tärkeimmät alueet sekä potentiaalisia alueita muun muassa merituulivoiman ja vesiviljelyn kehittämiselle. Luontoarvojen osalta esille tuodaan merkittävimmät vedenalaisen luonnon alueet. Kulttuuriarvojen osalta painotetaan tärkeimpiä merellisen kulttuuriperinnön alueita.

Meriympäristö ja merellinen luonto

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittävien vedenalaisten luontoarvojen alueita, jotka ovat myös potentiaalisia ekosysteemipalveluiden tuotantoalueita. Alueiden käyttöä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon vedenalaisten elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen. Merkintä ei ota kantaa hallinnollisiin rajoihin tai suojelualueisiin, eivätkä osoitetut alueet ole ehdotuksia suojelualueiksi.

Kartalla esitettävät alueet on tunnistettu valtakunnallisessa inventoinnissa (Suomen ekologisesti merkittävät meriluontoalueet, EMMA, linkki) vedenalaisen luonnon kannalta merkittäviksi alueiksi. Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren suunnittelualueella on yhteensä 31 vedenalaisen luonnon arvoaluetta. Alueet ovat tärkeitä erityisesti lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden, uhanalaisuuden ja ainutlaatuisuuden kannalta. Mukana on myös geologisesti monimuotoisia ja luonnontilaisia kohteita. Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista ja muusta eliöstöstä, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista.

EMMA-alueiksi on määritelty sellaisia alueita, joilta on ollut käytettävissä riittävästi kartoitustietoa. Merkittäviä luontoarvoja sijaitsee myös niiden ulkopuolella. Tulevaisuudessa tiedon lisääntyessä merkittäviä alueita voidaan tunnistaa lisää. Vedenalaiset luontoarvot on tärkeää kartoittaa ja ottaa huomioon myös muilla kuin suunnitelmassa tunnistetuilla alueilla.

Merialuesuunnitelmassa ei osoiteta olemassa olevia Natura 2000 -verkoston alueita, kansallispuistoja tai muita luonnonsuojelualueita, joiden suojelua ja toteutumista ohjataan muulla lainsäädännöllä, mutta ne on huomioitu merialuesuunnittelussa. Suojelualueet, kansallispuistot sekä IBA ja FINIBA-alueet ovat tarkasteltavissa suunnitelmakartan tausta-aineistossa yhtäaikaisesti suunnitelman kanssa. Suunnittelualueella sijaitsee myös useita linnuston kannalta kansainvälisesti ja valtakunnallisesti merkittäviä alueita, joita ei ole esitetty suunnitelmakartalla. Natura 2000 -verkoston alueet ja tärkeät lintualueet on otettu huomioon suunnitelman laadinnassa, muun muassa energiantuotantoalueita tunnistettaessa.

Merialueita koskeva keskeinen tavoite ja suunnitteluratkaisu on ollut monimuotoisen meriluonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Suunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia potentiaaleja, jotka todennäköisesti synnyttäisivät ristiriitaa keskeisten luontoarvojen kanssa.

Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella esiintyviä vedenalaisia luontoarvoja ovat muun muassa kalojen lisääntymisalueet, vedenalaiset luontotyypit ja kasvillisuus sekä geologiset muodostumat. Luontoarvot keskittyvät mataliin rannikkovesiin ja saarten ympäristöön. Merkittäviä alueita on erityisesti Merenkurkussa, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rannikolla sekä Perämeren pohjukassa. Useimmilla EMMA-alueilla on suuri merkitys kalojen lisääntymisalueita. Alueita luonnehtii monipuolinen ja uhanalainen vesikasvillisuus. Maankohoamisen myötä elinympäristöt ovat jatkuvassa muutoksessa.

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, joita ovat muun muassa vaelluskalojen kannalta merkittävät joet. Erilaisia ihmistoimintoja kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon ekologisten yhteyksien säilyminen ja niiden parantaminen. Suunnittelualueella Tornionjoki on Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Myös muilla alueen joilla on merkitystä vaelluskalakantojen sekä laajemmin maan ja meren vuorovaikutuksen kannalta.

Kansallisen kalatiestrategian kärkikohteiksi on Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueelta määritelty Kemijoki, Iijoki, Lestijoki ja Lapväärtinjoki-Isojoki. Nämä joet ovat lohikalojen vaellusmahdollisuuksien palauttamisen kannalta keskeisiä. Kärkikohteiden lisäksi on olemassa muita alueellisesti tärkeitä kohteita. Esimerkiksi Oulujoella kalateille on olemassa valmiit suunnitelmat. Meriharjuksen ainoa tiedossa oleva kutualue on suunnitelmakartalla poistettu kalastusalueesta.

Kuva. Merkittävät vedenalaiset luontoarvoalueet Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella.

Energia

Merialuesuunnitelmassa on osoitettu energiantuotanto -merkinnällä merituulivoimalle potentiaalisia alueita, jotka edistävät merituulivoimarakentamisen keskitettyä sijoittamista ja yhteensovittamista meriympäristön hyvän tilan, maisema-arvojen ja merialueen muiden käyttömuotojen kanssa. Merituulivoiman ja kalastamisen yhteen sovittaminen on tarkemman suunnittelun ja luvittamisen asia. Muut energiantuotantomuodot voidaan tarvittaessa ottaa merialuesuunnitelmaan mukaan seuraavilla suunnittelukierroksilla.

Ensimmäisellä suunnittelukierroksella on tunnistettu, että erityisesti Pohjanlahdella on hyvät edellytykset laajamittaiselle merituulivoimarakentamiselle. Suunnittelualueella tunnistetut energiantuotantoalueet sijoittuvat Pohjoisen Selkämeren ja Perämeren avomerialueille ja ulompiin rannikkovesiin. Perämeren pohjoisosassa suunnitelmassa esitetään kolme laajaa kokonaisuutta Iin-Simon, Siikajoen-Hailuodon sekä Pyhäjoen-Raahen merialueilla. Perämeren eteläosaan Merenkurkun pohjoispuolella on yksi alue Pietarsaaren edustalla. Merenkurkun eteläpuolella Pohjoisen Selkämeren alueelle sijoittuu laaja alue Korsnäsin-Närpiön merialueelle sekä pienempi alue Siipyyn edustalle. Kartalla esitettävien alueiden kokonaispinta-ala on noin 2 000 km2.

Osoitetut potentiaaliset alueet on sijoitettu vähintään 10 kilometrin päähän rannikosta 10-50 metriä syville alueille. Suunnitelmassa Selkä- ja Perämeren potentiaaliset merituulivoima-alueet sijaitsevat lähes kokonaan alle 40 metrin syvyydellä. Perämerellä pohjoisin Iin-Simon merialueelle sijoittuva kokonaisuus on osin alle 10 metriä syvällä alueella. Puolustusvoimien Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue muodostaa laajan alueen, jolla merituulivoimarakentaminen ei nykytiedon mukaan todennäköisesti ole mahdollista. Olemassa oleva tutkakompensaatioalue, joka ulottuu myös merialueelle, ei ole vaikuttanut merituulivoimalle potentiaalisten alueiden rajauksiin.

Suunnitelmassa on priorisoitu aiemmin maakuntakaavoissa osoitettuja merituulivoima-alueita siltä osin, kun ne täyttävät merialuesuunnitelman yhteydessä käytetyt suunnittelukriteerit. Maakuntakaavojen ja Syke:n tuulivoimamallinnuksen ohella potentiaalisten alueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Pohjanlahden alueelle laadittua merituulivoiman elinkaarikustannusmallinnusta. Merialuesuunnitelman tausta-aineistoissa esitetään voimassa olevien maakuntakaavojen mukaiset tuulivoimatuotannon alueet ja muut suunnittelussa olevat merituulivoimahankkeet.

Tuulivoimatuotannon keskittäminen avomerelle selkeisiin kokonaisuuksiin riittävän etäälle rannikosta ja saaristoista edistää tuulivoiman ja merialueen muiden käyttömuotojen yhteensovittamista sekä ympäristövaikutusten hallintaa. Pohjanlahden rannikolla tärkeänä näkökulmana on yhteisvaikutusten huomioon ottaminen rannikkoseudulle sijoittuvien lukuisten maatuulivoimahankkeiden kanssa. Suunnittelualueella useimmat muut toiminnot sekä meriluonnon arvoalueet sijoittuvat rannikkovesiin, saaristoihin ja muille matalille merialueille. Perämerellä Suunnittelualueen osa-alueista Merenkurkku soveltuu heikoiten laajamittaiseen merituulivoimarakentamiseen saariston ja siihen liittyvien luonto- ja kulttuuriarvojen vuoksi.

Merituulivoimaa kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon muut merelliset elinkeinot, maisema-arvot, luonto- ja kulttuuriarvot, virkistyskäyttö, merenkulku ja maanpuolustus. Lisäksi on huomioitava energiansiirron yhteystarpeet merialueilla sekä kytkentä kantaverkkoon.

Muita energia-aloihin liittyviä karttamerkintöjä ovat Pohjoisen Selkämeren alueelle sijoittuva sähkönsiirtoyhteys Suomesta Ruotsiin sekä Perämeren alueella Pyhäjoen Hanhikiven alueelle suunnitellun ydinvoimalan läheinen merialue, joka on esitetty erityisalueena. Suunnittelualueella on tunnistettu yksi voimansiirtojohdon yhteystarve Merenkurkun yli Ruotsiin. Kartallisessa suunnitelmassa ei ole esitetty merituulivoima-alueiden sähkönsiirtoyhteyksiä. Sähkönsiirtoyhteyksien suunnittelun merkitys on tuotu esiin energiantuotantoalueita ja merialueen eri vyöhykkeitä koskevissa suunnitteluperiaatteissa.

Pyhäjoen Hanhikiven alueelle suunnitellaan ydinvoimalan rakentamista. Ydinvoimalan toiminta kytkeytyy mereen jäähdytysjärjestelmän kautta. Ydinvoimala käyttää merivettä jäähdytysvetenä, jonka mukana merialueelle kulkeutuu lämpöä. Lisäksi ydinvoimalalla on vaikutuksia sen läheisen merialueen käyttömahdollisuuksiin, minkä vuoksi sen suoja-alue on esitetty merialuesuunnitelmassa erityisalueena.

Potentiaalisten alueiden tunnistamisessa on käytetty Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) valmisteltua tuulivoimapotentiaalin sijoittelun suunnittelua tukevaa analyysia, jossa huomioidaan runsaasti luontoarvoja, tuulivoiman kustannustekijöitä sekä elinkeinoihin ja virkistysarvoihin liittyviä tekijöitä. Merialuesuunnittelussa potentiaalisia alueita osoitettaessa on huomioitu muun muassa suojelualueita ja luontoarvoja, maisema-arvoja, merenpohjan syvyys, sekä maanpuolustuksen toimintoja. Natura 2000 -alueet ja merenkulun alueet ovat olleet suunnittelussa poissulkevia kriteerejä. Potentiaalisten merituulivoima-alueiden analyysi on ollut yleispiirteinen, ja esimerkiksi merenpohjan maalajeja ei ole huomioitu, vaan ne tulee selvittää tarkemmin mahdollisten hankkeiden yhteydessä.

Meriliikenne

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan kansainvälisesti merkittävät TEN-T-ydinverkon ja kattavan verkon satamat sekä muut alueellisesti merkittävät satamat. Satamien toiminta- ja kehittämisedellytyksiin liittyvät keskeisesti merenkulun alueet, mantereen jatkoyhteydet, liikenteen sujuvuus ja turvallisuus. Satamamerkinnät kattavat myös satama-alueeseen tukeutuvia muita toimintoja, kuten teollisuutta ja logistiikkakeskuksia.

Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella TEN-T- kattavan verkon kansainvälisesti merkittävät satamia ovat Kemi, Oulu, Raahe, Kokkola, Pietarsaari ja Kaskinen. Muita merkittäviä satamia ovat Tornio, Kalajoki ja Pietarsaari. Merkintä voi sisältää myös muita lähekkäisiä ja/tai pienempiä satamia, joita ei ole muuten mahdollista esittää yleispiirteisessä merialuesuunnitelmassa. Esimerkiksi Kemin Ajoksen satamamerkinnän sisään sijoittuu myös Veitsiluodon satama.

Merialuesuunnittelussa merenkulun alueina osoitetaan pääasiassa kauppamerenkulun 1. luokan väylät ja muut paljon liikennöidyt merialueet. Merenkulun alueet perustuvat meriliikenteen käyttämiin alueisiin, olemassa olevien väylien sijainteihin sekä uusien väylien osoittamistarpeisiin, joista on yleistetty merenkulun alueet -merkintä. Merenkulun alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon merenkulun ja merilogistiikan tulevaisuuden tarpeet sekä turvallisen merenkulun edellytykset. Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella ei ole tällä suunnittelukierroksella tunnistettu tarpeita uusille väylille. Merilogistiikan kehittäminen alueella perustuu olemassa olevan satama- ja väyläverkoston kehittämiseen. Merialuesuunnitelman tausta-aineistoissa esitetään kauppamerenkulun 1. ja 2. luokan väylät.

Suunnittelualueen ainoa kansainvälinen lauttaliikenneyhteys (Vaasa-Uumaja) sekä suunnitteilla oleva Hailuodon kiinteä yhteys on osoitettu toiminnallinen yhteys -merkinnällä. Merialuesuunnitelmassa tunnistetaan taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia toiminnallisia yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja muuta hyvinvointia. Toiminnallinen yhteys voi käsittää matkailu- ja virkistys-, sekä infrastruktuuriyhteystarpeita. Yhteyksiä kehitettäessä on huomioitava eri toimialojen yhteensovittamisen tarpeet sekä edistettävä yhteyksien monipuolista kehittämistä.

Merialuesuunnittelussa on meriympäristön hyvän tilan tukemiseksi kartoitettu satamien ja kauppamerenkulun I-luokan väyläalueiden tulevaisuuden ruoppaustarpeita ja tunnistettu niille meriympäristön suojelemisen kannalta ja kustannustehokkuudeltaan sopivimmat meriläjityspaikat (linkki). Pohjoisesta Selkämereltä, Merenkurkulta ja Pohjanlahdelta selvityksessä tarkastelussa oli mukana kaikkiaan 10 satama-aluetta. Tarkasteltujen satamien osalta tilanteet ovat hyvin erilaisia. Akuuttia ruoppaustarvetta ei ole Kaskisten, Kristiinankaupungin ja Pietarsaaren satamien osalla. Väylän ruoppaus on käynnissä tai vasta tehty Kokkolan ja Oulun satamien väylillä. Alle miljoonan kuutiometrin (m3) ruoppaustarvetta on Kalajoen, Tornion ja Vaasan satamien väylillä. Yli miljoonan kuutiometrin ruoppaustarpeita on Kemiin ja Raaheen johtavilla väylillä. Ruoppausmassojen hyödyntämien erilaisissa rakenteissa olisi esiselvityksen mukaan mahdollista Kalajoen ja Kokkolan ja vähäisessä määrin Kemin satamissa. Muuten ruoppausmassoja joudutaan läjittämään meriläjityksenä joko väylällä tai aivan väylän viereen tai erillisillä läjitysalueilla.

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan operatiivisessa toiminnassa mahdollisesti tapahtuvat öljy- ja kemikaalionnettomuusriskit. Merialuesuunnitelmassa ei ole esitetty sellaisia ratkaisuja, jotka tietoisesti lisäisivät onnettomuusriskejä.

 

TEN-T on Euroopan laajuinen liikenneverkko, joka koostuu vuoteen 2030 mennessä rakennettavasta ydinverkosta ja vuoteen 2050 mennessä rakennettavasta kattavasta verkosta. Tavoitteena on turvallinen ja kestävä EU:n liikennejärjestelmä, joka edistää ihmisten ja tavaroiden saumatonta liikkumista.

Kalastus ja vesiviljely

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan ammattikalastuksen osalta rannikon verkkokalastuksen ja avomerialueen troolikalastuksen kannalta tärkeitä alueita. Kalastusmerkinnällä osoitetut verkkokalastusalueet perustuvat Luonnonvarakeskuksen verkkokalastusaineistoon, joka käsittää 1. luokan verkkokalastusalueet. Avomeren troolikalastusaineisto puolestaan perustuu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) ylläpitämään aineistoon kalastusalusten liikkeistä. Seuranta- ja paikantamisvelvoitteet sekä sähköinen raportointi koskevat yli 12 m kalastusaluksia, joten sitä pienempien kalastusalusten liikkeistä ei ole kattavaa tietoa.  Kalastusalueita on yleispiirteistetty merialuesuunnittelun mittakaavaan sopivaksi. On huomioitava, että pyyntipaikat vaihtelevat alueellisesti ja ajallisesti kalojen liikkeiden ja muiden olosuhteiden johdosta. Muita ammattikalastuksen kannalta tärkeitä alueita, kuten rysäpaikkoja tai kalasatamaverkostoa, ei esitetä suunnitelmakartalla merialuesuunnittelun mittakaavasta johtuen, mutta ne on huomioitu suunnitteluprosessissa. Keskeisiä kalasatamia ja I-ryhmän kalastajien rysäpaikkoja voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa. Vapaa-ajan kalastusta käsitellään merialuesuunnitelmassa osana matkailu- ja virkistysteemaa.

Kalastuselinkeino on riippuvainen vesiympäristön ja kalakantojen hyvästä tilasta. Useimpien kalalajien lisääntymisalueet sijoittuvat rannikon tuntumaan sekä saaristoihin. Merkittävimmät kalojen lisääntymisalueet osoitetaan merialuesuunnitelmassa merkinnällä “Merkittävät vedenalaiset luontoarvot”.

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan vesiviljelymerkinnällä kalan jatkokasvatuksen kannalta potentiaalisia alueita.  Suunnittelussa on huomioitu kansallisen vesiviljelystrategian tavoitteet lisätä merialueen kalankasvatusta. Kalankasvatukselle potentiaalisia alueita on esitetty yleispiirteistettyinä strategisina merkintöinä. Vesiviljelyn kehittämisen lähtökohtana on uusien teknologioiden tuomat mahdollisuudet kalankasvatuksen sijoittumiselle niin, että mereen ja meriympäristöön kohdistuva kuormitus olisi mahdollisimman vähäistä.

Potentiaalisten vesiviljelyalueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen tuottamaa FINFARMGIS-mallinnusta sekä olemassa olevaa ja suunniteltua kalankasvatuksen infrastruktuuria. Kalankasvatusalueiden tunnistamisessa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa kehittämää ja ekosysteemilähestymistapaan perustuvaa FINFARMGIS-menetelmää. FINFARMGIS-analyysin tavoitteena on arvioida alueiden soveltuvuutta kalakasvatustarkoitukseen ympäristöllisten, sosiaalisten sekä taloudellisten kriteerien avulla. Paikkatietoaineistoista on muodostettu monitavoitearvioinnin sekä kustannuspinta-analyysin kautta synteesikartta, joka kuvastaa mallinnuksessa muodostetun luokittelun avulla parhaimmat alueet suurille kalankasvatuslaitoksille Suomen merialueilla.

Luonnonvarakeskuksen aineiston perusteella suunnittelualueella potentiaalisia kalankasvatusalueita sijaitsee erityisesti Merenkurkun ja Pohjoisen Selkämeren alueilla. Perämeren alueella on myös laajalti potentiaalia vesiviljelylle, mutta FINFARMGIS-mallista ei nouse selkeästi esille keskimääräistä paremmin soveltuvia alueita. Mallin mukaan Kalajoen edusta olisi kalankasvatuksen kannalta otollista aluetta, mutta suunnitelmassa ko. alueella priorisoidaan matkailun kehittämistä. Perämerellä suunnitelmakartalla on painotettu olemassa olevia kalankasvatuslaitoksia ja niiden jatkokehittämistä.  Meriympäristön hyvä tila on vesiviljelyn reunaehto.

Matkailu ja virkistyskäyttö

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan matkailun ja virkistyksen kannalta merkittäviä merialueelle ja rannikolle sijoittuvia aluekokonaisuuksia. Osoitetut alueet kattavat merkittävimmät olemassa olevat matkailukeskittymät. Merialueella luonto- ja kulttuuriarvot ovat tärkeä matkailun ja virkistyksen vetovoimatekijä, minkä vuoksi tunnistetut kokonaisuudet sisältävät monipuolisesti erilaisia luonto- ja kulttuuriarvoja. Matkailu ja virkistys -merkintä sisältää myös vapaa-ajankalastukselle ja metsästykselle merkittäviä alueita.

Suunnitelmassa osoitetut alueet ovat Merenkurkun saaristo, Pietarsaaren-Luodon-Kokkolan alue, Kalajoen alue, Raahe, Oulu-Liminganlahti-Hailuoto sekä Meri-Lappi. Näihin alueisiin liittyy sekä merkittävää olemassa olevaa matkailu- ja virkistystoimintaa että mahdollisuuksia edelleen kehittää kestävää, meriympäristöön perustuvaa matkailua. Erityisesti matkailutoimintojen kehittämisessä suunnitelmassa painotetaan olemassa olevia matkailukeskuksia ja muita käyntikohteita. Virkistyskäytön (esimerkiksi veneily, kalastus ja metsästys) kannalta alueellista ja paikallista merkitystä on monilla muillakin kuin merialuesuunnitelmassa osoitettavilla alueilla.

Suunnitteluperiaatteen mukaan matkailu- ja virkistystoimintoja kehitettäessä on tärkeää edistää merellisen matkailun toimintaedellytyksiä, saavutettavuutta sekä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista, jonka avulla matkailusta ympäristöön aiheutuvia paineita voidaan ohjata. Matkailun ja virkistyksen kehittämisessä on tärkeää ottaa huomioon toimintojen kestävyys.

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan taloudellisesti ja toiminnallisesti merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia yhteyksiä, jotka tukevat alueiden elinkeinoja ja saavutettavuutta. Toiminnallinen yhteys voi käsittää matkailu- ja virkistysyhteyksiä sekä infrastruktuuriyhteystarpeita. Yhteyksiä kehitettäessä on huomioitava eri toimialojen yhteensovittamisen tarpeet, sekä edistettävä yhteyksien monipuolista kehittämistä. Merialuesuunnitelmassa toiminnallisena yhteytenä osoitetaan Vaasa–Uumaja-yhteys, joka on Pohjanlahden ainoa ja Euroopan pohjoisin ympärivuotinen lauttayhteys. Toiminnallisena yhteytenä osoitetaan myös Hailuodon suunniteltu kiinteä yhteys.

Merialuesuunnitelmassa osoitetaan merkittäviä olemassa olevia sekä potentiaalisia matkailu- ja virkistysyhteyksiä. Nämä ovat rajat ylittävä matkailu- ja virkistysyhteys Perämeren pohjoisosassa sekä rannikonsuuntainen vapaa-ajan veneilyä ja risteilyliikennettä kuvaava yhteys, joka tukeutuu olemassa oleviin satamiin ja käyntikohteisiin. Suunnitteluperiaatteen mukaan matkailu- ja virkistysyhteyksiä kehitettäessä on tärkeä ottaa huomioon saavutettavuus sekä toiminnallisten kokonaisuuksien muodostuminen.

Matkailun ja etenkin virkistyskäytön osalta on tärkeää huolehtia siitä, että käytössä on myös luonnontilaisia rakentamattomia merenrantoja. Oheisella kartalla voit tarkastella Suomen merenrannikon rakentamattomia ja rakennettuja rantoja. (Raportti)

Taulukossa merialuesuunnitelmassa esitetyt matkailun ja virkistyksen kehittämisen vyöhykkeet Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella.

Alueen nimiKuvaus
Meri-Lappi Vyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Perämeren kansallispuisto, kaksoiskaupunki Tornio-Haaparanta, kolme kalaisaa valtajokea ja saaristo, joka jatkuu Ruotsin puolelle. Kemin Lumilinna ja Simon Wanhan Pappilan rantamakasiinit.
Oulu-Liminganlahti-HailuotoVyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Oulu, Liminganlahden luontokeskus, Hailuodon kansallismaisema ja Marjaniemen majakka.
Raahe Wanha Raahe ja Raahen saaristo
Kalajoen alueVyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Kalajoen hiekkasärkät ja Ulkokallan majakkasaari
Pietarsaaren – Luodon -Kokkolan alueVyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Kokkolan vanha kaupunki Neristan, Pietarsaaren vanha kaupunki Skatan ja Rosenlund, saaristo, merenrannat ja seitsemän sillan tie.
Merenkurkun saaristoVyöhykkeen avainalueina toimivat mm. Merenkurkun maailmanperintöalue, saaristokylät, Rönnskärin luontoasema, Valassaarten merivartioasema ja majakka, Mikkelinsaaret ja Kummelskärin luontoasema.

Kulttuuriperintö

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan kulttuuriarvojen tihentymiä, jotka sisältävät muun muassa valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, merellisiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY), vedenalaisia kulttuurimaisemia, rannikkokalastuksen perinnealueita sekä merenkulkuun, perinnebiotooppeihin ja huvilakulttuuriin liittyviä kokonaisuuksia.

Merialuesuunnitelmassa on osoitettu 19 kulttuuriperinnön arvojen kokonaisuutta, jotka edustavat Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren suunnittelualueelle ominaisia erityyppisiä kulttuuriperinnön piirteitä. Nämä alueet on kuvattu taulukossa.

Suunnitteluperiaatteen mukaan aluekokonaisuuksia kehitettäessä on tärkeä ottaa huomioon alueiden ominaispiirteiden säilyminen, kulttuuriarvojen vaaliminen, alueiden saavutettavuus, luontoarvot, avoimen merellisen maiseman arvo sekä merelliset elinkeinot.

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merialueiden merkittäviä toiminnallisia saaristokokonaisuuksia, joissa yhdistyvät paikallinen saaristokulttuuri, ympärivuotinen ja vapaa-ajan asuminen, useat merelliset toimialat, monimuotoinen luonto sekä kulttuuriympäristö. Merialuesuunnitelmassa osoitettavat saaristot ovat Hailuoto, Luodon saaristo, Raippaluoto, Köklot ja Maksamaan saaristo sekä Bergö. Merenkurkun saaristo on koko Pohjanlahden merkittävin saaristo sisältäen monta elinvoimaista saaristokylää. Myös Luodon saaristo Pietarsaaren ja Kokkolan välillä on elinvoimainen saaristokokonaisuus. Hailuoto on Perämeren pohjoisosan ainoa asuttu saari.

Saaristoalueiden rajaamisessa on huomioitu elinvoimaisen saariston muodostumiseen vaikuttavia muuttujia muun muassa asuminen, elinkeinot, palvelut, saavutettavuus, hyvät infrastruktuuriyhteydet sekä kulttuuriympäristöt. Alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon elinvoimainen saaristokulttuuri, monimuotoinen elinkeinoelämä sekä alueiden ympärivuotinen saavutettavuus. Alueiden infrastruktuuria on tärkeää kehittää alueen elinvoimaa ja ominaispiirteitä tukevaksi.

Keskeisiä teemaa tukevia aineistoja, kuten majakat, hylyt, muinaisjäännökset, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) ja valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet, voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.

Voit tutustua Merialuesuunnitelman vyöhykkeet, saaristo-merkinnän alueet ja YKR-data -raporttiin.

Taulukossa merialuesuunnitelmassa esitetyt kulttuuriarvojen alueet Pohjoisella Selkämerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä.

Alueen nimiKuvaus
Perämeren kansallispuisto ja Kemin edustan kulttuuriympäristöKemin kaupungin edustalla olevia ja Perämeren kansallispuiston saarilta löytyy kalastukseen liittyviä rakennelmia, jääkellareita, verkkotelineitä ja kalamajoja. Vanhan rajan rajapyykejä. Kaakanmaan kylän kalasataman vanhoja aittoja ja vajoja.
Simon kulttuuriympäristöalueetSimonkylän ja Simoniemen kyläasutus, kirkko ja pappila. Vanha Pohjanmaan rantatie. Simonkylän museotie. Vasankarin saha-alue ja kala-aittoja. Simon rautatieasema.
UlkokrunniEristyneissä oloissa toiminut merenkulun virkamiesyhdyskunta, tunnusmajakka ja luotsiasema. Krunnit oli käytössä kalastuskarina satoja vuosia ennen kuin majakka ja majakanvartijoiden rakennukset toimintoineen perustettiin saarelle.
RöyttäIin Röytän saaren luotsiasema ja satamamiljöö.
HailuotoSaaren maisemissa ilmentyvät ainutlaatuisella tavalla luonnon ja kulttuurin keskinäiset suhteet. Rakennettu ympäristö koostuu Ojakylän ja Kirkonkylän maanviljelyskylistä, kalastukseen liittyvistä Pajuperän, Iso Sunikarin ja Fiskin Sunikarin alueista sekä merenkulkuun liittyneestä Marjaniemen asutuksesta.
Varjakan sahayhdyskuntaRakennuskannaltaan ja miljööltään parhaiten säilyneitä höyrykauden suursahan ympärille suunniteltuja sahayhdyskuntia. Varjakan vanhojen tuotantorakennusten rauniot, sahatyöläisten asuntoja, Varjakan kartanon pihapiiri ja kolme puista asuinrakennusta.
RaaheIso-Kraaselin ja Taskun tunnusmajakat ja luotsiasema. Raahen 1649 vuodelta säännöllinen ruutukaava puutalokortteleineen, umpikulmainen Pekkatori, porvaristalot, raatihuone ja keskuskoulu. Raahen seminaari ja Pattijoen silta.
Maakalla ja UlkokallaMaakalla ja Ulkokallan majakkasaari. Kalastus-, hylkeenpyynti- ja merenkulkutukikohteita. Maakallan puukirkko. Ulkokallan majakkayhdyskunta.
OhtakariOhtakarin kalastajayhdyskunta ja luotsiasema. Kalastajakylä, luotsiasema ja luotsimökit. Karitupia, verkkosuojia ja suolauslatoja. Pooki, savustamo ja kalastusmuseo.
Kokkola ja TankarKokkolan puukaupungin ruutukaava-alue, 1660-luvulta juontuva katuverkosto, 1700- ja 1800-luvun asuin- ja talousrakennuskanta sekä julkisia rakennuksia. Tankarin ja Trutklippanin loistomajakka, majakka- ja luotsiyhteisöt.
Öuran ja MässkärÖuranin kalasatama pyynnin ja kalastuksen tukikohta, kalatupia talousrakennuksineen. Mässkärin majakka- ja luotsiyhteisön rakennukset. Luotsiasemia, majakka, luotsien asuinmökkejä, kalastajien rakennuksia ja pienet kesähuvilat.
Björköby ja ValassaaretBjörköbyn saaristokylä maankohoamisrannikolle tyypillinen viljelymaisema ja kylärakenne, jossa asutus on syntynyt De Geer -moreeniharjanteille ja pellot niiden välisiin kapeisiin painantaisiin. Valassaari oli käytössä kalastuskarina satoja vuosia ennen kuin majakka ja majakanvartijoiden rakennukset toimintoineen perustettiin saarelle.
Raippaluodon kirkonkylä ja kalasatamaMerenkurkun kansallismaisemassa sijaitseva saaristoyhdyskunta, talonpoikaisrakennukset, kirkot, pappilat, koulut, kylätiet ja kalasatamat.
RönnskärSaarella oli luotsitoimintaa jo ennen Pohjanlahden merenkulkupiirin perustamista 1848. Tunnusmajakka ja luotsirakennuksia.
Åminnen kalasatamaToista sataa venevajaa ja kalastustarvikelatoa, jotka sijaitsevat pitkinä nauhoina joen molemmilla rannoilla, paikoitellen kahdessa rivissä muodostaen kujanteen.
Bergön satamat ja saaristokyläBredhällan ja Perisgrundin kalasatamissa pieniä vene- ja verkkovajoja sekä kalasuolaamo. Bergön saaristokylä rakennuksineen kuvastaa merenkulkua, kalastusta ja veneenrakennusta harjoittanutta saaristoyhdyskuntaa.
Moikipään kalasatamaMerenkulkuun ja kalastukseen liittyvä satama-alue. Eri-ikäisiä venevajoja Finnhamnsvikenin ja Finnhamnin rannoilla pitkänä yhtenäisenä rivistönä.
Harrströmin kalasatama ja kyläKuvastaa hyvin Pohjanmaan rannikkokylän elinkeinohistoriaa. Vene- ja verkkovajoja, kalastajamökkejä, rantaniittyjä. Kylässä tuulimyllyjä, museosilta, pienimittakaavaisia pihapiirejä.
Siipyn kylä ja Kiilin kalasatamaTalonpoikaispurjehdusta, laivanrakennusta, merenkulkua ja pyyntiä harjoittanut yhteisö ja sen elinkeinojen tuottama rakennettu ympäristö.

Meriteollisuus

Merialuesuunnittelussa meriteollisuus tunnistetaan keskeisenä osana merellisten elinkeinojen muodostamia kokonaisuuksia, meriklustereita. Meriteollisuuden toiminta keskittyy usein isojen satamien tuntumaan. Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren merialuesuunnitelmassa ei ole tunnistettu merkittäviä kartalla osoitettavia meriteollisuuden alueita.  Suunnittelualueella ei ole nykytilassa merkittäviä laivanrakennus- tai offshoretelakoita.

Merialuesuunnitelmassa tunnistettuja energia- ja vesiviljelyalueita voidaan hyödyntää uusien teknologioiden demonstroinnissa. Merialuesuunnitelmassa tunnistetun merituulivoimapotentiaalin hyödyntäminen tukee meriteollisuuden kehittämistä muun muassa satamatoimintojen monipuolistumisen kautta sekä luomalla uutta kysyntää muun muassa konepajateollisuuden tuotteille. Meriteollisuuden kilpailukyvyn kannalta toimivat logistiset yhteydet maalla ja merialueella ovat tärkeitä. Satamien kehittämisessä on tärkeää varautua lisääntyvään merilogistiikkaan ja erilaisten merelle sijoittuvien hankkeiden toteuttamiseen.

Kaivannaiset

Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu kaivannaisten potentiaaleja.  Tietopohja potentiaalisten alueiden osoittamiselle ei ole vielä riittävä ja kaivannaiskohteiden pienialaisuus asettaa haasteita potentiaalin esittämiseen merialuesuunnitelmassa. Kaivannaisala on visiotyössä tunnistettu tulevaisuuden toimialaksi, ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa. Merenpohjan hiekkavarat hiekka- ja soramuodostumat ovat tyypillisesti samoja alueita, joilla on hyvin korkeat luontoarvot, joten kaivannaisalueet tulisi sijoittaa syville, monimuotoisuudeltaan merkityksettömille alueille.

Sininen bioteknologia

Merialuesuunnitelmassa ei tällä suunnittelukierroksella ole osoitettu sinisen bioteknologian potentiaaleja tarkempien tutkimusten ja selvitysten vielä puuttuessa. Sininen bioteknologia on visiotyössä tunnistettu tärkeäksi tulevaisuuden alaksi ja sitä on tarkasteltu myös Sinisen talouden tilannekuvaa käsittelevässä raportissa. Välillisesti toimiala sisältyy meriympäristön hyvän tilan tavoitteeseen, koska hyvässä tilassa oleva meri pystyy tuottamaan myös korkealaatuisia raaka-aineita bioteknologian tarpeisiin.

Maanpuolustus

Puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaaminen on huomioitu merialuesuunnitteluprosessissa. Merialuesuunnitelmassa puolustusvoimien alueet esitetään pääosin tausta-aineistossa.

Merialuesuunnittelussa on otettu huomioon merelle sijoittuvat aluevalvontalain mukaiset suoja-alueet sekä ampuma- ja harjoitusalueet. Pohjoisen Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella sijaitsee yksi ampuma- ja harjoitusalue. Aluevalvontalain mukaisia suoja-alueita ei ole. Puolustusvoimien suoja-, rajoitus- ja vaara-alueita voi tarkastella suunnitelmakartan tausta-aineistoista yhdessä suunnitelman kanssa.

Perämerellä sijaitseva Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue on osoitettu merialuesuunnitelmassa erityistoimintojen alueena. Alue on tärkeä maanpuolustukselle, koska se on ainoa alue Suomessa, jossa on mahdollista harjoitella kolmen puolustushaaran ilmapuolustuksen yhteistoimintaa ja jossa voidaan ampua kaikilla ilmatorjunnan asejärjestelmillä. Merialuesuunnittelussa erityisalueina tunnistettuja alueita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon erityistoimintojen asettamat rajoitukset muille toiminnoille ja selvitettävä mahdollisuuksia alueiden monikäyttöön. Erityisalueilla on merkittävä vaikutus lähialueen merialueeseen ja sen käyttömahdollisuuksiin.

Tulevaisuuden kasvavista merenkäyttömuodoista merituulivoiman rakentaminen vaatii yhteensovittamista maanpuolustuksen tarpeiden kanssa. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella tämä näkyy siten, että merituulivoiman potentiaali painottuu Pohjanlahdelle.