Yleinen selite

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merkittävien vedenalaisten luontoarvojen alueita.

Merkittäviä luontoarvoja sijaitsee myös osoitettujen alueiden ulkopuolella. Merialuesuunnittelussa ei osoiteta olemassa olevia Natura 2000 -verkoston alueita, kansallispuistoja tai muita luonnonsuojelualueita, joiden suojelua ja toteutumista ohjataan muulla lainsäädännöllä.

Merkinnän kuvaus

Merkinnällä osoitetaan merkittäviä vedenalaisen luonnon arvoalueita, jotka muodostavat potentiaalisia ekosysteemipalveluiden tuotantoalueita.

Merkintä ei ota kantaa hallinnollisiin rajoihin tai suojelualueisiin, eivätkä osoitetut alueet ole ehdotuksia suojelualueiksi.

Suunnitteluperiaate

Alueiden käyttöä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon vedenalaisten elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen.

Suunnittelualueiden ominaispiirteet ja painopisteet

Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri:

Alueella esiintyviä vedenalaisia luontoarvoja ovat muun muassa kalojen lisääntymisalueet, vedenalaiset luontotyypit ja kasvillisuus sekä geologiset muodostumat. Luontoarvot keskittyvät mataliin rannikkovesiin ja saarten ympäristöön. Merkittäviä alueita on Merenkurkussa, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rannikolla sekä Perämeren pohjukassa. Maankohoamisen myötä elinympäristöt ovat jatkuvassa muutoksessa. Perämeren alueella esiintyy omaleimaista lajistoa.

Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa:

Alueen rehevät lahdet ja jokisuut tarjoavat elinympäristön monille vesi- ja rantalinnuille, sekä kalanpoikasille. Selkämeren alueella on laaja ja melko yhtenäinen riutta-alue, jossa kovien pohjien vedenalaiset luontoarvot ovat korkeita. Selkämeri sijoittuu eteläisen ja pohjoisen lajiston vaihettumisvyöhykkeelle.

Suomenlahti:

Alueelle tyypillistä ovat jokisuistot, suojaiset sisälahdet ja laguunit, kalojen lisääntymisalueet, ulkosaariston luodot ja riutat sekä arvokkaat geologiset muodostumat, kuten vedenalaiset hiekkasärkät ja harjut sekä syvänteet.

Maan ja meren vuorovaikutus

Usean maalla tapahtuvan toiminnon vaikutukset kuten ravinnevalumat tai roskien kulkeutuminen vaikuttavat meriympäristöön.

Vaelluskalavesistöt, kalaväylät sekä kutualueet ovat keskeisiä kalojen lisääntymisen kannalta.

Lähtökohdat ja selvitykset

Suomen ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet (EMMA-alueet) (Suomen ympäristökeskus 2020). Arvokohteet ovat merkittäviä erityisesti lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden, uhanalaisuuden ja ainutlaatuisuuden kannalta. Mukana on myös geologisesti monimuotoisia ja luonnontilaisia alueita. Työ perustuu laajoihin aineistoihin, kirjallisuuteen, ja yli 50 eri asiantuntijan tietämykseen meriluonnosta. Aluerajaukset nojaavat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU:n keräämiin tietoihin.

Aineistoa on yleispiirteistetty merialuesuunnittelun mittakaavaan sopivaksi.

Merialueselvitys, Kymenlaakson Kauppa ja merialuemaakuntakaava (Kymenlaakson liitto 2013).

Suunnitelmakartan tausta-aineistossa on esitetty Natura 2000-alueet, yksityiset ja valtion suojelualueet, kansallispuistot sekä kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA) ja Suomen tärkeä lintualueet (FINIBA).