Ekologinen yhteys

Sijoittuminen merialuesuunnittelun vyöhykkeille

Yleinen selite

Merialuesuunnittelussa tunnistetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, jotka ovat maan ja meren vuorovaikutuksen tai muutoin luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä.

Merkinnän kuvaus

Merkinnällä osoitetaan merkittäviä ekologisia yhteyksiä, joita ovat muun muassa vaelluskalojen kannalta merkittävät joet ja kansainväliset viheryhteydet.

Suunnitteluperiaate

Toimintoja kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon ekologisten yhteyksien säilyminen ja niiden parantaminen.

Suunnittelualueiden ominaispiirteet ja painopisteet

Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri:

Tornionjoki on Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Lohi nousee myös Simojokeen. Myös muilla alueen joilla on merkitystä vaelluskalakantojen elvyttämisen ja laajemmin maan ja meren vuorovaikutuksen kannalta.

Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa:

Suunnittelualueen valuma-alue on laaja ja ekologisina yhteyksinä on tunnistettu monet rannikon joet ja suistoalueet.

Suomenlahti:

Suomenlahden kautta kulkee merellinen ekologinen yhteys, joka yhdistää Fennoskandian ja Euroopan vihreät vyöhykkeet. Yhteyksinä on myös tunnistettu ekologisesti merkittävät ja vaelluskalojen kannalta tärkeät joet, merkittävimpänä Kymijoki.

Maan ja meren vuorovaikutus

Joet ja niiden rantavyöhykkeet ovat keskeisiä ekologisia yhteyksiä. Useat joet toimivat myös merellisten kalojen kutupaikkoina. 

Muut ekologiset yhteydet, kuten siniviheryhteydet, ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä.

Lähtökohdat ja selvitykset

 

Maakunnalliset selvitykset

Lempinen (2001). Suomen meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001.

Kymenlaakson liitto (2017). Kymenlaakson sini-viherrakenne ja ekosysteemipalveluselvitys

Kansallinen kalatiestrategia 2014, Maa ja metsätalousministeriö

Euroopan vihreä vyöhyke (www.europeangreenbelt.org)