30% merialueista suojeltuja vuoteen 2030 – 10% tiukan suojelun piiriin
Merialueella luonnonarvoja koskevia ohjelmia, strategioita ja lainsäädäntöjä on niin kansallisia, kun kansainvälisiä. Nämä yhdessä sekä eri yhteistyömuodot luovat edellytykset ympäristön ja luonnon säilyttämiselle, suojelulle ja parantamiselle merialuesuunnittelussa. Eri suojelu- ja ohjelma-alueet voivat olla päällekkäin muodostaen merellisen luontoarvojen verkoston. Pääsääntöisesti Natura 2000 -alueiden sisälle sijoittuu kokonaan tai osaksi muut suojelu- ja ohjelma-alueet.
Biodiversiteettistrategia asettaa tavoitteita luonnon suojelulle ja ennallistamiselle sekä esittää toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on suojella 30 % EU:n merialueista vuoteen 2030 mennessä. Strategia asettaa myös tavoitteen tiukasta suojelusta, jonka tulisi kattaa vähintään 10 % merialasta.
Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston tavoitteena on suojella biologista monimuotoisuutta. Suomen Natura-verkoston noin 60 kohteesta yli 75 % on merialueella. Suomen Natura 2000 -verkosto koostuu kolmen tyyppisistä alueista:
• SCI-alueet = Sites of Community Importance
Luontodirektiivin mukaisia alueita, jotka valtioneuvosto on hyväksynyt kansallisesti ja joiden liittämistä Natura 2000 -verkostoon on ehdotettu Euroopan unionin komissiolle.
• SAC-alueet = Special Areas of Conservation
Erityisten suojelutoimien alueet, joista on säädetty ympäristöministeriön asetuksella sen jälkeen, kun Euroopan unionin komissio on hyväksynyt kyseiset alueet yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.
• SPA-alueet = Special Protection Areas
Lintudirektiivin perusteella Euroopan unionin komissiolle ilmoitetut erityiset suojelualueet, jotka keskittyvät lintujen suojeluun.
Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (Helsingin sopimus) on Itämeren valtioiden välinen sopimus, joka velvoittaa suojelemaan meriluontoa, säilyttämään lajien monimuotoisuutta ja vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä. Sopimusta toimeenpantaessa on perustettu meriluonnon suojelualueverkosto, HELCOM Marine Protected Areas, MPA, jotta voidaan suojella arvokkaita meren ja rannikon elinympäristöjä ja siten turvata monimuotoisuuden säilyminen.
HELCOM MPA -alueet ovat Suomessa päällekkäisiä Natura 2000 -alueiden kanssa.
Kansainvälinen Ramsar-sopimus (Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus) kattaa kosteikkojen suojelua. Ekosysteemien suojelua ja alueiden kestävää käyttöä on myöhemmin sisällytetty sopimukseen. Sopimus velvoittaa osapuolia perustamaan luonnonsuojelualueita kosteikoille ja edistämään kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen ja vesilintujen suojelua. Kansainvälinen tutkimus ja yhteistyö on osa sopimusta. Suomen Ramsar-alueet ovat pääosin Natura-alueiden kanssa päällekkäisiä.
YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kokouksessa 2018 päätettiin nimetä neljä aluetta Suomen merialueella, jotka täyttävät Biodiversiteettisopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) asettamat ekologisesti tai biologisesti merkittäville merialueille (EBSA) asetetut tieteelliset kriteerit. Kolme näistä alueista on rajat ylittäviä ja yhteisiä Ruotsin kanssa. Nämä ovat Perämeren pohjoisosa, Merenkurkun saaristo sekä Ahvenanmeri, Ahvenanmaa ja Saaristomeri. Lisäksi EBSA-alueeksi nimettiin Itäinen Suomenlahti. Tällä tavoin alueet sisällytettiin globaaliin EBSA-statuksen saaneiden alueiden tietokantaan. Tämä status ei edellytä suojelua tai hoitoa.
Kansallispuistot ovat valtion omistamia vähintään tuhannen hehtaarin kokoisia alueita, joiden käytöstä on säädetty luonnonsuojelulaissa. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi kansallispuistojen tarkoituksena on kasvattaa kansalaisten luonnontuntemusta ja edistää luontoharrastusta. Useiden kansallispuistojen käytöstä ja hoidosta on säädetty erillinen asetus. Kaikkiaan 40 kansallispuistosta viisi on merellisiä.
Hylkeiden suojelualueet on perustettu Valtioneuvoston asetuksella valtion omistamille alueille. Suomen merialueella on seitsemän hylkeiden suojelualuetta. Hylkeiden suojelualueiden tarkoituksena on suojella erityisesti harmaahylkeitä, mutta osa alueista on tärkeitä myös itämerennorpalle. Ulkosaariston pienet saaret ja luodot sekä niiden vedenalaiset osat ovat mereisiä luontotyyppejä, joita myös suojellaan alueilla.
Liikkuminen on ympärivuotisesti kiellettyä puolen merimailin (926 metriä) etäisyydellä hylkeiden suojelualueiden sisällä sijaitsevista luodoista tai luotoryhmistä ilman Metsähallituksen poikkeuslupaa. Muualla suojelualueella virallisten väylien ulkopuolella liikkuminen on sallittu ainoastaan ajalla 16.6.–31.1. Lisäksi metsästys ja hylkeille haitallinen kalastus on alueilla kielletty.
Valtion muut luonnonsuojelualueet ovat laaja ryhmä tyypillisesti pieniä alueita, jotka on perustettu suojelualueiksi erillisellä säädöksellä ja joiden suojelun tavoite on määritelty tapauskohtaisesti. Perustaminen tapahtuu valtioneuvoston tai ympäristöministeriön asetuksella. Alueet toteuttavat Natura 2000 -verkoston ja suojeluohjelmien suojelutavoitteita sekä näiden ulkopuolelle jäävien luontoarvojen suojelua.
Yksityisiä suojelualueita (YSA) perustetaan maanomistajan tai viranomaisen aloitteesta. ELY-keskukset voivat myös suojella luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita ilman maanomistajan suostumusta. Suojelu perustuu alueen perustamisen yhteydessä määritettyihin rauhoitusmääräyksiin. Usein yksityiset suojelualueet kuuluvat luonnonsuojeluohjelmiin, kuten lintujensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan, tai Natura 2000 -verkostoon.
Yksityiset suojelualueet kattavat merialueilla yhtä suuren pinta-alan kuin mereiset kansallispuistot.
Arnkil A, Hoikkala J ja Sahla M (toim.) (2019)
Suojelualueet merialuesuunnittelussa – suositus suojelualueiden huomioimiseksi Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 231
Pohjanmaan maakuntakaava 2040, kaavaselostus
EBSA
Biologisen monimuotoisuuden yleissopimus 78/1995 (Finlex)
Convention
on Biological Diversity (CBD)
EU:n biodiversiteettistrategia
Biologisen monimuotoisuuden yleissopimus 78/1995 (Finlex)
Convention
on Biological Diversity (CBD)
Suomen kansallinen strategia ja
toimintaohjelma vuoteen 2020 (pdf)
EU:n komission tiedonanto
’Luonnonpääoma elämämme turvaajana – luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n
strategia vuoteen 2020’ (Euroopan komissio)
HELCOM MPA
Helsingin sopimus (2/2000, finlex.fi)
Hylkeiden suojelualueet
Valtioneuvoston asetus hylkeidensuojelualueista (736/2001,
www.finlex.fi)
Metsähallituksen suojelualuekuvaus (www.metsa.fi).
Kansallispuistot
Kansallispuistojen käytöstä on
säädetty luonnonsuojelulain (1096/1996, www.finlex.fi) kolmannessa luvussa.
Muut valtion suojelualueet
Perustamisasetukset aluekohtaisesti (viittaukset kaikkiin kohteisiin
löytyvät luonnonsuojelun suojelualuetietojärjestelmästä SATJ:sta ja Finlexistä:
Ajantasainen lainsäädäntö)
Luonnonsuojelulaki (1996/1096, finlex.fi) Luku 3, 10 §
Luonnonsuojelualueet ja niiden perustamisedellytykset sekä 24 §
Luonnonsuojelualueen perustaminen
Luonnonsuojelulaki (vanha 71/1923, finlex.fi).
Natura 2000
Luonnonsuojelulaki (1096/1996, www.finlex.fi) Luku 10: Euroopan
yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset
Ramsar
Asetus 3/1976, www.finlex.fi
Suomen Ramsar-kosteikkotoimintaohjelma 2016–2020 (www.julkaisut.valtioneuvosto.fi).
Yksityiset suojelualueet
Luonnonsuojelulaki (1096/1996,
www.finlex.fi) Luku 3, 10 § Luonnonsuojelualueet ja niiden
perustamisedellytykset sekä 24 § Luonnonsuojelualueen perustaminen
Suojeluperusteet ja rauhoitusmääräykset ovat saatavilla
Metsähallituksen ylläpitämästä suojelualueiden tietojärjestelmästä SATJ:sta
(osa Uljas-tietokantaa).