Lainsäädäntö ja ohjaus
Merialuesuunnittelun tarkoituksena on edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua, merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä meriympäristön hyvän tilan saavuttamista.
Merialuesuunnittelussa on tarkasteltava eri käyttömuotojen tarpeita ja pyrittävä sovittamaan ne yhteen. Tarkasteltavia käyttömuotoja ovat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Merialuesuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota merialueen ominaispiirteisiin sekä maan ja meren vuorovaikutukseen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota maanpuolustuksen tarpeisiin.
– MRL 67A§
Euroopan unionin meripolitiikka
EU:n yhdennetty meripolitiikka on poliittinen kehys, jolla pyritään edistämään kaikkien meriin liittyvien toimintojen ja rannikkoalueiden kestävää kehitystä parantamalla valtameriin, meriin, saariin, rannikkoalueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin sekä merialoihin vaikuttavien politiikkatoimien koordinointia ja kehittämällä monialaisia välineitä.
Yhdennetyllä meripolitiikalla pyritään kehittämään johdonmukaisuutta ja koordinointia eri toimialojen välille puuttumatta niiden toimintaan sinänsä, vaan keskittymällä kysymyksiin, jotka kuuluvat useamman kuin yhden politiikan alan piiriin. Meripolitiikan aloja ovat “sininen kasvu” eli meritoimialojen taloudellinen kasvu, meriosaaminen, merten aluesuunnittelu, yhdennetty merivalvonta ja merialuestrategiat, kuten EU:n Itämeristrategia.
Merialuesuunnitteludirektiivi
Merialuesuunnitteludirektiivillä pyritään edistämään meripolitiikan ja sinisen kasvun strategian mukaisesti merialueiden kestävää talouskasvua sekä merten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ekosysteemien suojelua tilanteessa, jossa merialueen käyttö ja ihmispaineet lisääntyvät. Direktiivi edellyttää EU:n rannikkovaltiota laatimaan merialuesuunnitelmat vuoden 2021 maaliskuun loppuun mennessä. Merialuesuunnitelmien avulla on määrä sovittaa yhteen merialueille kohdistuvia eri intressejä ja ehkäistä ennakolta niiden välisiä ristiriitoja. Eri toimintojen yhteensovittamisella pyritään myös saavuttamaan synergiaetuja merellisten käyttömuotojen välillä.
Meripolitiikkaan ja merialuesuunnitteluun liittyy keskeisesti meristrategiadirektiivi, joka on meripolitiikan ympäristöosio. Sillä luodaan puitteet jäsenvaltioiden toimenpiteille, jotka ovat tarpeen meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Merialuesuunnittelulla tulee edistää sen tavoitteita. Meristrategiadirektiivi on toimeenpantu Suomessa lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä.
Maankäyttö- ja rakennuslaki
Suomessa merialuesuunnittelusta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maakuntaliitot vastaavat merialuesuunnitelmien laatimisesta, ja ympäristöministeriön tehtävänä on merialuesuunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus sekä yhteistyö muiden valtioiden kanssa merialuesuunnitelmien yhteensovittamiseksi niiden kanssa. Merialuesuunnitelman päivitys tapahtuu vähintään 10 vuoden välein.
Ahvenanmaalla merialuesuunnittelu kuuluu sen omaan toimivaltaan, ja merialuesuunnittelua koskeva säännökset on annettu vesilaissa. Ahvenanmaa laatii merialuesuunnitelman sille kuuluville aluevesille.
Suunnittelualueista säädetään valtioneuvoston asetuksessa merialuesuunnittelusta. Suunnittelualueita on kolme ja niistä vastaavat maakuntien liitot ovat:
• Suomenlahti
– Uudenmaan liitto
– Kymenlaakson liitto
• Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa
– Varsinais-Suomen liitto
– Satakuntaliitto
• Pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri
– Pohjanmaan liitto
– Keski-Pohjanmaan liitto
– Pohjois-Pohjanmaan liitto
– Lapin liitto
Merialuesuunnitelma laaditaan merialueelle, joka kattaa aluevedet ja talousvyöhykkeen aina rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajaan saakka. Suunnitelma on yleispiirteinen kartalla esitettävä suunnitelma. Siinä tarkastellaan eri alojen, erityisesti energia-alan, meriliikenteen, kalastuksen ja vesiviljelyn, matkailun, virkistyskäytön sekä ympäristön säilyttämisen, suojelun ja parantamisen tarpeita. Suunnittelun kannalta olennaisiksi teemoiksi on tunnistettu myös kulttuuriperintö, meriteollisuus, kaivannaisala ja sininen bioteknologia. Suunnitelmia laadittaessa kiinnitetään huomiota merialueen paikallisiin ominaispiirteisiin, maan ja meren vuorovaikutukseen sekä maanpuolustuksen tarpeisiin.
Merialuesuunnittelussa tarkastellaan merta kokonaisvaltaisesti ja pääpaino on tiedon kokoamisessa, jakamisessa ja keskustelussa sidosryhmien kanssa. Merialuesuunnitelmalla ei ole oikeusvaikutuksia eikä sitovaa vaikutusta muun lainsäädännön mukaisiin lupa- tai muihin menettelyihin, vaan suunnitelman vaikuttavuus perustuu pitkälti lisääntyneeseen tietoon merialueesta sekä eri viranomaisten ja muiden tahojen keskinäiseen yhteistyöhön ja mahdolliseen sitoutumiseen ottaa suunnitelmat huomioon omassa toiminnassaan.
Suunnitelman lisäarvo alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän mukaisiin suunnitelmiin, kuten maakunta- ja kuntakaavoihin nähden perustuu merialueen tarkasteluun laaja-alaisena kokonaisuutena sisältäen talousvyöhykkeen sekä eri sektoreiden tarpeiden ja intressien tunnistamisen ja yhteensovittamisen.
Intressien yhteensovittamisella voidaan saavuttaa synergiaetuja sekä lisätä yhteisymmärrystä ja tietoa. Merialuesuunnitelma edesauttaa varautumista mereen liittyvien elinkeinojen tulevaan kehitykseen ja tarpeisiin sekä mereen kohdistuvien ympäristöpaineiden hallintaan.
Suomen kansallinen merenhoitosuunnitelma ulottuu merialuesuunnitelman tavoin rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Merialuesuunnittelulla pyritään edistämään sen ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteita saavuttaa meriympäristön hyvä tila.
Alla oleva kaavio esittää merialuesuunnitelman, merenhoitosuunnitelman, vesienhoitosuunnitelman ja alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän mukaisten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja kaavojen soveltamisalueet.
Lähteet
Direktiivi 2014/89/EU[1] merten aluesuunnittelun puitteista
Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (COM(2007)0575). https://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/121/euroopan-unionin-yhdennetty-meripolitiikka
Laki Suomen talousvyöhykkeestä 1058/2004 (483/2016).
Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 (482/2016)
Meristrategiadirektiivi (2008/56/EY)
Sinisen kasvun strategia (COM(2012)0494)
Valtioneuvoston asetus merialuesuunnittelusta (816/2016)
Vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY)
