Merituulivoima on maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvava energiantuotannon muoto. Tähän ovat vaikuttaneet teknologian kehitys, koko ajan kasvava turbiinien koko sekä merkittävästi lisääntyneet tuotantovolyymit. Itämeren merituulivoimapotentiaalin on arvioitu olevan merkittävä ja potentiaali Suomen rannikkoalueilla muihin Itämeren maihin verrattuna suurin. Potentiaalin arvio perustuu matalaan vesisyvyyteen, lyhyeen etäisyyteen rannikosta sekä kohtuullisen lähellä olevaan sähköverkkoliitäntään.

Selkämerellä Porin Tahkoluodon edustalla on toiminnassa Suomen ensimmäinen merituulipuisto ja maailman ensimmäinen vaativiin jääoloihin rakennettu merituulipuisto. Vuonna 2017 toimintansa aloittanut merituulipuisto käsittää 10 kpl 4,2MW:n tuulivoimalaa.  Tahkoluodon merituulipuiston arvioitu vuosituotanto on 155GWh. Tuulivoimaloita on rakennettu myös maalle Porin sataman yhteyteen.

Meriliikenteen sujuvuudella on erityinen merkitys Suomelle – Suomen viennistä 90% ja tuonnista 80% hoidetaan meriteitse. Meriliikenteessä korostuu erityisesti teknologian ja kestävän kehityksen osaaminen. Satamien ja satamaoperoinnin kehittäminen (mm. väylien syventäminen, digitalisaatio) on tärkeää teollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi.

Varsinais-Suomen satamien kautta kulkee merkittävä osa Suomen tuonnista ja viennistä etenkin tavaran arvolla mitattuna. Erityisen tärkeä osa koko maan ulkomaankauppaa ajatellen on maakunnan satamien tarjoama nopea ja tiheä liikenne Ruotsiin. Turku on myös maan toiseksi suurin matkustajaliikenteen satama. Laajan saaristoalueen säilyminen elävänä asumisen, yrittämisen ja matkailun alueena edellyttää tieyhteyksien lisäksi niihin linkittyviä hyvin toimivia lossi-, lautta- ja yhteysalusyhteyksiä.

Satakunnan rannikkoalueelle sijoittuu kaksi valtakunnallisesti merkittävää rahtisatamaa, Porin ja Rauman satamat, joiden kautta kulkee säännöllistä tavaraliikennettä vuoden ympäri. Mäntyluodon satama (12m) ja Tahkoluodon syvä- (15,3m) ja kemikaalisatama muodostavat Porin sataman. Porin satama on erikoistunut kuiva- ja nestebulk-tuotteisiin, suuriin ja raskaisiin projektilasteihin sekä sahatavaraan. Myös jäätalvina Porin satamasta voidaan liikennöidä. Rauman satama on merkittävä metsäteollisuuden ja viljan vientisatama ja länsirannikon suurin konttisatama (12m).

Kalastuselinkeino on riippuvainen vesiympäristön ja kalakantojen hyvästä tilasta. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueella toimi vuonna 2019 noin 500 kaupallista kalastajaa (ryhmään I kuuluvia kalastajia on 138 ja ryhmään II 343). Alueella on runsaasti ruokakalan kasvatusta ja kalanjalostusta harjoittavia yrityksiä. Kalasatamien verkosto on kattava.

Saaristomeri on Suomen merkittävin elinkeinokalatalouden keskittymä. Eteläisellä Selkämerellä sijaitsee tärkeitä troolikalastusalueita sekä avomerellä että rannikon läheisyydessä. Selkämeren eteläosa on Suomen keskeisin silakan kalastusalue. Alueen suurimpia kalasatamia ovat Porin Reposaari, Uusikaupunki ja Kemiönsaaren Kasnäs.

Kalastuslain mukaiset uudet kalatalousalueet aloittivat toimintansa vuonna 2019 ja niiden tehtävänä on kalavarojen kestävän käytön ja hoidon suunnittelu. Kalatalousalueet laativat käyttö- ja hoitosuunnitelman vuoden 2021 loppuun mennessä. Kalatalousalue vastaa suunnitelman toimeenpanosta ja sen vaikutusten seurannasta. 

Suurin osa Suomen merialueen kalankasvatuksesta on sijoittunut Saaristomerelle. Nykyinen toiminta on keskittynyt sisäsaaristoon, mutta vesien heikko ekologinen tila, virtausolosuhteet sekä muut hydrologiset tekijät, laaja vapaa-ajan asutus sekä toiminnan ympäristövaikutukset ovat rajoitteena nykyisten alueiden laajemmalle käytölle.

Jalostustoiminnan arvo on merkittävä, noin 358 milj. € vuodessa, ja kalatukkukaupan arvo noin 282 milj. € vuodessa. Tärkeimmät kotimaiset jalostusteollisuuden käyttämät lajit ovat kirjolohi, silakka ja siika.

Saaristomeri sekä Selkämeren eteläosa ovat suosittuja matkailu- ja virkistysalueita, joilla on paljon kehittämismahdollisuuksia. Saaristomeren matkailun ja virkistyskäytön ytimen muodostaa saariston rengasreitti, Örön linnakesaari ja muut saaristokohteet. Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistoalueiden palvelujen kehittäminen, kohteiden saavutettavuuden parantaminen, aktiviteettien sekä majoitusmahdollisuuksien kehittäminen nostetaan esiin Varsinais-Suomen matkailun toimenpideohjelmassa. Myös Visit Finland on nostanut Merellisen saariston yhdeksi kärkihankkeekseen, koska saaristolla on ilmeistä vetovoimaa, mutta sen kehittäminen on ollut hajanaista.

 Selkämeren eteläosan rannikko- ja saaristoalueet muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden, joka toimii vetovoimatekijänä matkailulle ja virkistyskäytölle muun muassa puhtaan meriveden, monimuotoisen saaristoluonnon ja kulttuurihistoriallisten arvojensa vuoksi. Luontomatkailussa esim. lintujen tarkkailu tarjoaa mahdollisuuksia. Linnustokohteista erityisesti Porin alueen lintuvedet Preiviikinlahti ja Kokemäenjokisuisto, sekä Yyterin lietteet houkuttelevat lintuharrastajia ympäri vuoden. Matkailuun liittyvän yhteistyön vahvistaminen ja yleisen toimintaympäristön kehittäminen on nostettu keskeisiksi teemoiksi Satakunnan matkailun kehittämisessä.

Merellinen kulttuuriperintö on maanpäällistä ja vedenalaista, aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, joka liittyy ihmisen suhteeseen mereen ja jonkun yhteisön menneisyydestä löytyneisiin resursseihin.

Merellinen kulttuuriperintö on sekä konkreettisia jälkiä maisemassa että merelliseen maisemaan liittyviä taitoja, tapoja ja tottumuksia, kuten muun muassa käytänteitä, tietoa, tarinoita ja uskomuksia. Nämä ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle edesauttaen erilaisten yhteisöjen identiteettien esittämistä, rakentumista ja ylläpitämistä.

Merellinen kulttuuriperintö on ihmisen jättämiä jälkiä sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntyneitä elementtejä merellisessä ympäristössä. Merellinen kulttuuriperintö rajoittuu rannikkoalueen, saariston ja ulkomeren maanpäällisiin sekä osittain tai kokonaan veden alla oleviin kohteisiin ja näkyy muun  muassa vedenalaisena maisemana.

Merellinen kulttuuriperintö liittyy muun muassa rannikon ja saariston asuttamiseen, merenkulkuun, kalastukseen ja muuhun merelliseen pyyntikulttuuriin, sukeltamiseen sekä tapoihin ja uskomuksiin, jotka ovat liittäneet ihmisen osaksi merellistä ympäristöä.

Kulttuuriperintö on Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueen maakunnissa hyvin erilaista: Saaristomerellä korostuu saariston kulttuuri ja Satakunnassa kulttuuriperintö on selkeästi enemmän kalastukseen ja merenkäyntiin liittyvän rannikkokulttuurin ja vanhan talonpoikaiskulttuurin yhdistelmä.

Merenkulku, kaupankäynti ja varhainen asutus ovat koko suunnittelualueelle ominaisia. Olosuhteet ovat olleet hyvät karjataloudelle ja maanviljelylle ja vanhan talonpokaiskulttuurin ohella rannikkoalueen kulttuurihistoriaa leimaavat kalastus, kaupankäynti ja merenkulku. Majakat ja pookit ovat keskeisiä merenkäynnin merkkejä. Saaristomeren tunnetuimpia majakoita ovat Bengtskär Kemiönsaaressa, Utö Paraisilla ja Isokari Kustavissa. Eteläisellä Selkämerellä tunnetuimpia majakoita ovat Kallon ja Säpin majakat, ja pookeja Rauman Santkari sekä Merikarvian Oura.

Valtakunnallisesti arvokkaita merellisiä maisema-alueita Satakunnassa ovat Yyterin rantamaisemat ja Ahlaisten kulttuurimaisema. Varsinais-Suomen alueella merelliseen kulttuuriperintöön kytkeytyvät tiiviisti valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, kuten Dragsfjärd, Nauvo ja Korppoo. Saaristomeri on kansallismaisema, joka ilmentää Suomen edustavampia luonnon- ja kulttuurin piirteitä. Vedenalainen kulttuuriperintö koostuu pääosin merenkulun jäljistä, eli alusten hylyistä ja pohjassa makaavista ankkureista. Eteläisen Selkämeren sahateollisuus on merkittävä osa alueen vedenalaista kulttuuriperintöä.

Alueellisen kulttuuriperinnön tilannekuvan rakentamisen ja suunnitteluratkaisujen tukena on ollut Museoviraston valmistelema Suomen merellisen kulttuuriperinnön tilannekuvaus 2019 (linkki).

Meriteollisuus koostuu laitevalmistajista, kokonaistoimittajista, suunnittelutoimistoista, ohjelmisto- ja järjestelmätoimittajista sekä laivanrakennus-, korjaus- ja offshore-telakoista. Varsinais-Suomessa meriteollisuus työllistää suoraan runsaat 5 000 henkeä ja tuottaa 1,4 mrd. euron liikevaihdon noin 400 yrityksessä. Alan välilliset tulo- ja työllisyysvaikutukset ovat huomattavat, 1,3-kerroinvaikutuksella alan työllisyysvaikutus on 6 500 henkeä ja liikevaihto 1,8 mrd. euroa. Alan työllisyysvaikutus kasvaa jatkossa merkittävästi vuodesta 2018 eteenpäin.

Meriteollisuuden liikevaihto koostuu pääosin asennus- ja kokoonpanopalveluista, teollisesta valmistuksesta, suunnittelu-, konsultointi- ja asiantuntijapalveluista sekä korjaus-, huolto- ja asennuspalveluista. Varsinais-Suomessa fokuksessa on risteilijöiden ja matkustajalaivojen rakentaminen, mutta myös korjaustyöt vanhoihin aluksiin ja pienten erikoisalusten rakentaminen kuuluu meriteollisuuden piiriin. Turun telakan (Meyer Turku) merkitys Suomen meriteollisuusklusterissa on merkittävä ja edelleen vahvassa nousussa.

Satakunta on Suomen teollistuneimpia maakuntia. Satakunnassa teollisuuden osuus arvonlisäysestä on 25,4 % ja maassa keskimäärin 16,9 % (2013). Teollisuuden osuus työpaikoista on Satakunnassa 19,6 % ja maassa keskimäärin 12,9 % (2014). Teollisuuden osuus arvonlisäyksestä on 25 % ja investointitaso korkea. Viime vuosina Satakunnassa on tehty noin 1 miljardin euron suuruiset teolliset investoinnit ja suunnitteilla on yli miljardin investoinnit. Ulkomaankaupan vaihtosuhde on kasinkertainen muuhun Suomeen nähden. Satakunta on avoin, vientivetoinen ja kansainvälinen maakunta. Olemassa olevaa teollisuutta halutaan uudistaa ja olemassa olevan osaamisen varaan voidaan rakentaa myös uutta toimintaa.

Satakunnan merkittävistä teollisuusalueista rannikolle sijoittuvat M20 Industrial Park Porissa ja Seaside Industry Park Raumalla. Porin sataman kautta muodostuu merkittävä teollinen vyöhyke Kokemäenjokilaaksoa, valtatietä 2 ja junarataa pitkin aina Harjavallan suurteollisuuspuistoon asti. Porin Tahkoluodossa sijaitseva LNG terminaali tukee alueen off-grid kaasutaloutta.

Suomen merialueiden pohjasedimentit ovat geologisesti katsoen hyvin nuoria. Käytännössä kaikki merihiekka ja -soravarannot ovat syntyneet viimeisen jääkauden loppuvaiheessa tai sen jälkeen viimeisten 13 000 vuoden aikana. Hyödyntämiskelpoiset varannot sijaitsevat pääasiassa jäätikön sulamisvaiheessa syntyneiden harjujen merenalaisissa jatkeissa ja reunamoreenimuodostumissa. Vähäisemmässä määrin hyödyntämiskelpoista aineista voi löytyä muistakin moreeni tai eroosiohiekkakerrostumista.

Merenpohjan mineraalivarantojen osalta mielenkiintoisia ovat rautamangaanisaostumat, joita on tutkittu 1960-luvulta lähtien niiden rauta, mangaani, fosfori ja maametallivarantojen vuoksi. Rautamangaanisaostumia esiintyy lähes kaikilla Suomen merialueilla. Myös merenpohjaan sitoutuneen fosforin hyödyntämismahdollisuuksia on pohdittu viime vuosina.

Merihiekan ja soranotto on toistaiseksi ollut pienimuotoista Suomessa, mutta maanpäällisten käytettävissä olevien luonnon sora- ja hiekkavarojen saatavuuden heikentyessä erityisesti kasvukeskuksien läheisyydessä on kuitenkin odotettavissa, että tarve hyödyntää merenpohjan varantoja kasvaa nykyisestä. Geologian tutkimuskeskuksen tuottamassa taustaselvityksessä tehdyn arvioin mukaan Suomen merialueilla olisi hiekkaa ja soraa noin 2–3 mrd m³, mikä vastaa noin 50 vuoden kiviainesten käyttöä Suomessa. Arvio perustuu kartoitettujen hiekka ja soraesiintymien pinta-alaan ja viiden metrin kerrostumapaksuuteen. Neitseellisten kiviainesten käyttöä pyritään kuitenkin jatkuvasti vähentämään, ja kiviaineshuollossa siirrytään yhä enemmän kiertotalouteen.

Selkämeren merkittävimmät hiekka- ja soramuodostumat sijaitsevat pääasiassa Porin edustalla, missä Virttaankankaalta Säkylän ja Harjavallan kautta Poriin ulottuva harjujakso jatkuu Yyterin rannalta merenpohjassa luoteeseen useita kymmeniä kilometrejä. Toinen merkittävä alue on Revelin saaren hiekkaharju Yyterin pohjoispuolella, Ouran saaristossa.

Satakunnassa on ollut kiinnostusta merihiekan ottoon ja Porin edustalla on tutkittu merihiekan nostoa vuosina 2007–2010. Hankkeet eivät ole kuitenkaan toteutuneet ja suunnittelualueella ei tällä hetkellä harjoiteta merihiekan hyödyntämistä tai muuta kaivannaistoimintaa. 

Saaristomeren hiekka- ja soramuodostumat sijaitsevat pääasiassa Salpausselkävyöhykkeessä ja Trollholmen harjumuodostumassa. Vedenalaiset muodostumat ovat merenpohjalla kuitenkin usein paksujen savien peitossa.

Sininen bioteknologia on uusi toimiala, joka tarkoittaa merialueen käytön näkökulmasta erityisesti merellä tuotettavia ja korjattavia biomassoja ja niiden tuotantopotentiaalia. Suomessa biomassapotentiaalia on tunnistettu lähinnä järviruo’on ja kalastuksen sivusaaliissa. Levien kasvattaminen on Suomen olosuhteissa vähäisen valon ja kylmien lämpötilojen takia haasteellista. Viljelypotentiaalia olisi erilaisissa hukkalämpöä ja ravinteita sisältävissä vesissä, joita muodostuu esimerkiksi selluteollisuudessa ja jätevesissä. Simpukoiden viljelyssä Suomessa haasteena on alhaiset suolapitoisuudet ja heikot lämpötilaolosuhteet verrattuna muihin Itämeren alueisiin. Potentiaalia erikoistuotteiden jalostukseen on erityisesti kalatalouden sivuvirroissa.

Maanpuolustuksen erityistarpeet on tunnistettu ja huomioitu EU- lainsäädännössä meristrategiadirektiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maanpuolustuksen tarpeet tulee varmistaa ja huomioida alueidenkäytönsuunnittelussa sekä merialuesuunnittelussa.

Puolustusvoimat toteuttaa lain puolustusvoimista (551/2007) ja aluevalvontalain (755/2000) perusteella ilma- ja merivalvontaa kaikkialla Suomen valtakunnan alueella ja Suomen lähialueella. Maanpuolustus edellyttää puolustusvoimien aktiivista toimintaa merialueilla, eli merialueiden kattavaa meri- ja ilmavalvontaa. Suomenlahti ja Saaristomeren eteläosat ovat Suomen kokonaismaanpuolustuksen kannalta erittäin tärkeitä alueita.

Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttaminen rajoittaa joillakin alueilla merialueiden muuta käyttöä toimintojen luonteesta, sijainnista ja ajankohdasta riippuen. Merialueilla sijaitsee puolustusvoimien suoja-alueita (18 kpl), ampuma- ja harjoitusalueita sekä niihin liittyviä vaara- ja rajoitusalueita. Maanpuolustuksen kannalta keskeistä ovat myös väylästön käytettävyys, normaaliolojen johtamisjärjestelmien tarpeet ja puolustusvoimien vedenalaiset rakenteet. Suomen merialueilla voi lisäksi edelleen olla sodanaikaisia merimiinoja ja muita ammuksia sekä erilaisista toiminnoista peräisin olevia haitta-aineita. Nämä tulee ottaa huomioon ja tarkastella tapauskohtaisesti yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Suomen merialueelle, aluevesille on määritelty valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen kannalta tärkeitä ja rajoiltaan tarkkaan määriteltyjä suoja-alueita. Suomen 18 suoja-aluetta sijaitsevat Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Aluevalvontalaissa säädetään suoja-alueista ja suoja-alueilla noudatettavista toimintarajoituksista, joiden tarkoituksena on osaltaan varmistaa Suomen alueellinen koskemattomuus.

Suoja-alueilla sijaitsee yleensä sotilasalue, johon liittyy 100 metrin lähestymiskielto. Alue on merkitty maihinnousun kieltävillä kylteillä. Tämä rajoittaa ankkurointia alueella. Toiminta suoja-alueilla vaatii luvan. Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan suunnittelualueen suoja-alueita ovat Saaristomerellä sijaitsevat Kemiö, Örö, Utö, Gyltö, Houtskari ja Pansio.